“Masennus aiheuttaa yksittäisistä sairauksista eniten työkyvyttömyyttä Suomessa. Sen kansantaloudelliset vaikutukset ovat mittavat.” YLE Masennus vie suomalaisten työkyvyn

Kapitalismi tasapainottelee ihmisten tyytymättömänä ja onnellisena pitämisen kanssa. Mainosteollisuus ja ihmisten luontainen tapa vertailla itseään toisiin suhteessa kulttuurin menestyksen merkkeihin ja tapamme tottua saavuttamiimme menestyksen merkkeihin pitää meidät tyytymättöminä.

Jotta tyytymättömyytemme ei yltyisi järjestelmän hylkäämiseen, meille suodaan sopivia makupaloja aitoa eudaimoniaa, aitoa tyydytystä, mutta pääasiassa vain sen korvikkeena hedonistisia pikamielihyviä, uusia tavaroita.

Tyydyttävä onnellinen elämä ei onnistu kapitalismissa sillä se tarkoittaa loputtoman uuden ja aina vain enemmän tavoittelusta luopumista. Todellinen kehitys tarkoittaisi teknisestä ja taloudellisesta kehityksestä luopumista.

Many of the teenage students I encountered seemed to be in a state of what I would call depressive hedonia. Depression is usually characterized as a state of anhedonia, but the condition I’m referring to is constituted not by an inability to get pleasure so much as by an inability to do anything else except pursue pleasure. There is a sense that ‘something is missing’—but no appreciation that this mysterious, missing enjoyment can only be accessed beyond the pleasure principle

.

David Williams epäilee, että kapitalismin tähän asti onnistunut tasapainoilu onnen ja tyytymättömyyden välillä ei enää toimi. Masennuksesta on tullut yksi yleisimmistä kansantaudeista joka rajoittaa merkittävästi talouden toimintaa. Ihmiset eivät kestä elämää joka tarjoaa vain todellisen tyydytyksen korviketta, kulutuksesta saatavia pikamielihyviä. Poliitikot ovatkin viime vuosina keskittäneet mielenkiintonsa siihen kuinka alamaisista saisi taas onnellisempia – siis uudelleen toimivia työntekijöitä.

Toisaalta kapitalismi on törmännyt vakaviin ongelmiin laajentua. Kapitalismihan on kuin polkupyörällä ajaminen, sen täytyy edetä tai se kaatuu. Täytyy löytää uusia elämän alueita joita tuoda osaksi markkinoita ja taloutta, jotta talouskasvu voisi jatkua. Tähän asti uusia alueita on löytynyt. Viimeisimpänä uutuutena aiotaan nuoria veloittaa siitä huvista, että saavat korjata tuhon joka aiheutui kun heidän vanhempansa työskentelivät saavuttaakseen kulutusyhteiskunnan unelman ympäristön (ja onnellisuuden) kustannuksella. Eläköön vihreätalous!

nyt päättäjät puhuvat avoimesti siitä, että heidän ylläpitämänsä järjestelmä ei tuota hyvinvointia ja onnellisuutta kuten he aiemmin meille hehkuttivat. On syytä huolestua.

Mielesi ollaan siirtämässä osaksi kasvutaloutta. Pisimmällä onnellisuustalouden luomisessa ollaan Briteissä jossa Cameron on ottamassa käyttöön kansallista onnellisuus indeksiä jonka avulla teknokraatit kykenevät ohjaamaan ihmisiä toimimaan “oikein” perustuen “objektiiviseen” yhteiskunnalliseen hyöty-haitta-analyysiin.

The method, known as the ‘income compensation’ technique, poses the following question: how much private monetary income would be necessary to compensate a person psychologically for the loss of a specific public good that he or she can currently use for free? For example, if someone regularly visits a free public art gallery, their measured happiness levels may be x per cent higher than someone who does not do so. It is then possible to assess how much private income this x per cent difference corresponds to, using established data on the correlation between happiness and pay. That figure can then be multiplied by the number of households who visit the gallery in question, to produce an artificial proxy for its ‘market price’.

Massan onnellisuuden (työkyvyn) kannalta, valittujen tutkimustulosten perusteella, hyödyllisiä aktiviteetteja voidaan sitten suosia esimerkiksi vero-ohjauksella tai rangaistuksin. On tärkeä huomata, että tutkimustulokset voidaan valita järjestelmän nykyisiä tavoitteita tukeviksi. Tulisiko veronmaksajien tehdä enemmän vai vähemmän palkkatöitä? Voidaan myös kieroilla ja esittää EK-pokkana, että jos taloudellinen epätasa-arvoisuus luo tyytymättömyyttä tulee ihmisiä kannustaa ansaitsemaan (ja kuluttamaan) yhtä paljon kuin nyt heitä varakkaammat ansaitsevat.

Voit olla varma, että talousliberaalien onnellisuusindeksillä pyritään pönkittämään nykyistä status quota. Poliitikot eivät suostu siihen, että ihmiset eläisivät todella onnellisina sillä silloin eliitin polkupyörä kaatuisi. Todennäköisesti ihmisiä ohjataan nykyistä enemmän esimerkiksi vapaaehtoistöihin jolloin he saavat juuri ja juuri tarpeeksi merkitystä elämäänsä jotta selviävät eläkkeelle uusien vapaaehtoisten hoidettaviksi.

Yllä kuvattua tulojen kompensaatio-menetelmää käyttäen voi muuten perustella myös yksityisomistuksen lakkauttamisen sillä yhdessä käytetty euro tuottaa suuremman psyko-taloudellisen tulon kuin yksityisesti käytetty euro.

Toinen asia joka kannattaa brittien tekemisistä huomata on, että jos hyvinvointia tukevia aktiviteetteja (ystävien kanssa olo, lahjojen antaminen, jakaminen, mielekäs yhteiskunnallinen toiminta…) korvataan rahalla niin vaadittavat summat ovat huomattavia. Esimerkiksi jotta konserteissa käymisen aikaansaama hyvä olo kyettäisiin korvaamaan se vaatisi 9000 punnan lisätulot.

Tästä taas seuraa typerryttävä ajatus talouskasvun räjähtämisestä kasvuun hyvinvointipalveluiden avulla. (Not again!) Jos palveluista maksettaisiin niiden tuoman hyvinvoinnin perusteella viljelisitkö ihmisille ruokaa vai esittäisitkö taikatemppuja?

Skenaario vastaisi Tom Murphyn esittämää omituista ja epärealistista (oletuksena on, että energiakulutus ei kasva) jatkuvan kasvun tilaa jossa palvelut ja innovaatiot vastaavat 99 prosentista taloutta ja nykyisen talouden (ruoka, energia, tavarat, rakentaminen…) osuus on kutistunut vaivaiseen prosenttiin. Ruoka olisi pian lähes ilmaista upporikkaille taikureille ja idolsseille joiden veroilla tuettaisiin muuten köyhiä maanviljelijöitä, tai tuettaisiin mikäli se ei alkaisi rajoittamaan jatkuvaa kasvua – tai mikäli se olisi tarpeellista. Riisto ja orjuus ovat vanha kapitalismin käyttämä keino ylläpitää kasvua.

Ensi postauksessa näytetään uusi kaunis maailma jossa taloutta kasvatetaan hyvinvointipalveluin. Oletko valmis olemaan sika rikas?

Lue: Vieraspostaus – Valtionvelka kuriin ja Suomi maailman rikkaimmaksi

Video: Permaculture and peak oil: Beyond ‘Sustainability’

Hyvää settiä!

Ajan Henki – kokopitkä dokumentti

Ajan Henki | Virallinen julkaisu | 2011 from Ajan Henki on Vimeo.

Reilun kahden tunnin aikana muutama asia särähti korvaani, mikä on vähän ottaen huomioon asioiden massiivisuuden ja vaikeuden. Haluaisin tuntea modernisaatioteoriaa paremmin ja kertoa tarkemmin siitä kuinka raha, tiede, teknologiausko ja kristillinen lähetyskäsky ovat tiukkaan nivoutuneita ja keskeisiä syitä maailman ja ihmisten tilan huononemiselle. Toivottavasti voin joskus näin tehdä. Nyt tyydyn toteamaan, että Zeitgeistin perusolettamus siitä, että tiede on neutraali ei pidä paikkaansa.

Itse asiassa Zeistgeit-liikkeen edustaja toi asian itse esiin todetessaan, että resurssipohjaisessa taloudessa tietokoneet päättävät asioista niin, että resursseja käytetään mahdollisimman tehokkaasti. Ei ole objektiivista tutkia sitä mikä katsotaan tärkeäksi (ja tehostaa tutkimusresurssien käyttö juuri siihen) ja jättää muut arvot huomioimatta.

Tiede tutkii pitkälti sitä mikä katsotaan valtaapitävien edunkannalta tärkeäksi ja päätyy sitten olemassa olevia valtarakenteita tukeviin tuloksiin. Nykytiede näkee maapallon hyväksikäyttäjän roolista: kuinka tienata lisää rahaa (jolla maksaa velkaa ja osoittaa menestystä) tai kuinka hyväksikäyttää maapalloa vielä tehokkaammin. Tulisiko meidän todella heittää bensaa liekkeihin ja jatkaa tällä samalla kaavalla?

Zeistgeist-liikkeellä on selvästi paljon hyviä ajatuksia ja varmasti huimasti sellaisia joita en tunne, mutta valta tuntuu olevan heille sokeapiste. Tai ei aivan, sillä juuri nuo valtaapitäväthän estävät zeistgeistin ajatusten käyttöönoton. Koska en osaa neuvoa modernisaatioteorian opusten pariin (osaisiko joku?) niin kehotan aloittamaan Derrick Jensenin keloilla. Heviä shittiä nekin.

Frank Joseph Smecker: So to “see green,” figuratively speaking, is to experience the world personally, emotionally, convivially and reciprocally with other beings, rather than to experience it as a set of objective truths for personal material gain or information, or as protocol to maintain the status quo?

Derrick Jensen: Exactly. This culture is based on the assumption that all of the world is without volition, is mechanistic, and is therefore predictable. The existence of the willfully unpredictable destroys a foundational assumption of this culture. The existence of the willfully unpredictable also invalidates this culture’s ontology, epistemology, and philosophies, and reveals them for what they are: lies upon which to base this omnicidal system of exploitation, theft, and murder; it’s much easier to exploit, steal from, or murder someone you pretend has no meaningful existence (especially if you have an entire culture’s ontology, epistemology, and philosophy to back you up), indeed, it becomes your right, even your duty (e.g. war, genocide, death squads, mercenaries, etc). The existence of the willfully unpredictable reveals this culture’s governmental and economic systems for what they are as well: means to not only rationalize but enforce systems of exploitation, theft, and murder (e.g., effectively stop Monsanto’s exploitation, theft, and murder, and see how you are treated by governments across the world). – An Interview with Derrick Jensen on Science and Technology

Tere Vadén nostaa dokumentissa, onneksi, tieteen rinnalle alkuperäisen tiedon, syntytiedon, jonka olemme tiedehuumassamme onnistuneet länsimaista hävittämään. Syntytieto ei näe maailmaa itsekkäästi tai tunnelikatseella vaan yhdessä ja ylisukupolvisesti.

Voitte vain kuvitella sitä minkälainen on se tuomio joka 30 tai 60 vuoden kuluttua lasten ja lastenlasten taholta tähän nykypäivän ihmiskuntaan kohdistuu … Kysymys on tietyn aikakauden ja sukupolven aivan mittaamattomasta ahneudesta ja itsekkyydestä. – Eero Paloheino

Nauttikaa dokumentista ja uskaltakaa elää kuten haluatte.

———————————————————————————————————–

New Scientist – Special report: The facts about overconsumption

“Uskoakseen, että jatkuva kasvu rajatulla planeetalla on mahdollista täytyy olla joko hullu – tai taloustieteilijä.” – Kenneth Boulding

via New Escapologist

CC skytruth

Onnellisuutta on kun mitä ajattelet, puhut ja teet ovat harmoniassa. – Gandhi

Nykypsykologian mukaan Gandhin kuvaaman harmonian saavuttamista voi kuvata valaistumisen kaltaiseksi tunteeksi, heräämiseksi. Maailma tarvitsee heräämistä enemmän kuin koskaan.

Yhteiskunnan valtavirtaan on pesiytynyt uusi ajatus jota kierretään kuin kissa kuumaa puuroa. Asian syrjästä puhutaan uskaltamatta puhua kuitenkaan itse asiasta. Puhun yhteiskunnan suunnasta ja tavoitteista. Keskustelun aihe tunnetaan myös nimellä degrowth, onnellisuuspolitiikka, onnellisuustalous ja ympäristövallankumous.

Olen mehustellut koko tätä toivoa luovaa asiavyyhteä jo muutaman vuoden ja myhäillyt kuinka tiukkaan asia on Suomessa asettunut osaksi julkista keskustelua. Samalla olen huomannut erilaisia tulokulmia asiaan riippuen keskustelijoiden arvoista, tavoitteista ja siitä kuinka tiukasti he ovat kiinni nykyajan teennäisessä vaihtoehdottomuudessa.

Olen huomaavinani kolmen sorttista ratkaisumallia samaan ongelmaan, siis nykyisen jatkuvaan kasvuun ja laajenemiseen perustuvan yhteiskuntamallin kestämättömyyteen.

Kolme ratkaisumallia tulevaan resurssipulaan, ilmastonmuutokseen ja ympäristön tuhoutumiseen:

1. Yhteiskuntajärjestelmän reformi

Kaikki ongelmat korjautuvat kunhan ekonomistit saavat korjata makrotalousjärjestelmän. Kun yhteiskuntakoneen toimintamekanismi on korjattu näiden asiantuntijoiden kaikki tietävyydellä, niin onkin aika antaa ihmisten puuhastella heille rajatuissa puitteissa. Sen sijaan, että ohjataan väkeä kasvun toivossa kuluttamaan ja tekemään pitkää työputkea lopussa seisovan kulutushärpäkkeen toivossa, ohjataan heidät valitsemaan “oikeesti oikein” jotta ilmastonmuutos ei karkaa käsistä ja ympäristö ei tuhoudu. Olen jo aiemmin pohtinut tällaista massojen ohjailua. Päämäärä on hieno, mutta se ei mielestäni hyvitä käytettyjä keinoja joita voi kutsua ainakin kahdella nimellä joista se mairittelevampi on teknokratia.

Ihmisille annetaan ylhäältä uudet säännöt kuinka elää ja pyritään näin ylläpitämään nykyjärjestelmän hierarkioita. Tere Vaden kuvaa edellämainitun ongelmia osuvasti kirjassaan Kaksijalkainen ympäristövallankumous:

“Talon nimissä tehty vallankumous, joka väkivalloin ja pakolla pitää ihmiset kurissa ja suuntaa heitä haluttuun tavoitteeseen (sosialistinen ihminen, arjalainen elintila) kestää vain niin kauan kuin sortokoneistoa jaksetaan ylläpitää. Sen jälkeen seuraa vastareaktio, jossa liuta elinkelpoisia lapsia menee pesuveden mukana. Ei riitä, että vallankumouksessa tehdään oikeita asioita, ne on myös tehtävä oikeista syistä, elävään syntytietoon luottaen. Muuten saadaan tempoilua edestakaisin, kun kapea tieteellinen järki koettaa löytää pitävää jalansijaa ja lipsuu puolelta toiselle ja voimasuhteet vaihtelevat. Jatkuvuus ja pitkäjänteisyys tulevat talon ulkopuolelta. Näin taas kerran siksi, että henkinen syy kantaa pidemmälle kuin materiaalinen pakko.”

Lisää teknokratian voittokulusta sinunkin arjessasi voit oppia katsomalla palkitut Century of self – dokumentit ja jo aiemmin blogatun Human resources – dokkarin.

2. Annetaan ihmisille vapaus tavoitella hyvinvointia ja hyvää elämää

Sen sijaan, että ryitään ihmisiä milloin minkäkin -ismin perässä, puretaan rakenteita jotka estävät hyvän elämän. Kyseessä on lähes täydellinen vastakohta edelliseen ratkaisumalliin.

Käskyjen ja pakon sijaan luotetaankin ihmisten luontaiseen kykyyn tunnistaa mikä elämässä on tärkeää. Rinnastan tämän sisäisen tunteen Tere Vadenin käyttämään synty- ja metsätietoon. Paul Connor avaa ajatusta hyvin:

“Kirjassaan The Freedom Paradox, Clive Hamilton väittää, että markkinakapitalismissa yhtiöiden tahto estää meitä toimimasta omien arvojemme mukaisesti, kuten toimisimme jos saisimme rauhassa harkita asioita. Vain hyvin harva meistä, hän kirjoittaa, pitkän itsetutkiskelun jälkeen sanoisi, että elämän tärkeimpiä tavoitteita on tehtä mielettömästi töitä työssä josta emme välitä jotta voisimme omistaa viimeisimmän kulutushyödykkeen. Ja kuitenkin juuri tällaiseen elämään yhteiskunta meitä kannustaa. Varhaisesta lapsuudesta lähtien mainostajat istuttavat meihin ammattitaitoisesti tietyt arvot, mieltymykset ja halut jotka eivät ole omiamme vaan yhtiöiden meille toivomat. Tämän vuoksi todelliset arvomme jäävät yhä useammin hyljityiksi ja leimatuiksi. Hamilton uskoo, että juuri tämä moraalisen minän kieltäminen on pitkälti syynä vauraissa maissa enenevässä määrin havaittavaan tyytymättömyyteen.”

WWF Suomen ja Demos Helsingin Onnellisuuspoliittinen manifesti perustuu juuri näiden vääristävien kannustimien ja tukien purkamiseen. Toimme esiin tarpeet mahdollistaa ihmisten tarve tehdä heille arvokkaita asioita: olla läheistensä kanssa, ponnistella heille tärkeiden asioiden parissa yhdessä muiden kanssa lisäämällä vapaa-aikaa ja antamalla tilaa jakamisen ja vaihtamisen kulttuurille. Kaikkea tätä voi tietenkin tehdä myös ilman kansanisien suostumusta tai apua.

3. Tekniikka pelastaa

Otetaan käyttöön uusi tekniikka. Tässä tapauksessa uusi tekniikka on mittari joka mittaa muuta kuin sitä mitä yhteiskuntajärjestelmä tavoittelee. Kaikki poliittiset puolueet tukevat tätä ratkaisua ja tekevät samalla itsestään epärelevantteja maapallon elämän hyvinvoinnin ylläpidolle ja parantamiselle. Mittari on vallassa oleville sopiva ratkaisu koska se ei muuta mitään. Ottamalla käyttöön uuden mittarin, oli se sitten GPI, HDI, tai mikä tahansa muu, poliitikot välttyvät vastaamasta kysymykseen: mitä yhteiskunta tavoittelee? Minua lainattiin joskus tiedotteeseen:

“Hyvinvoivan, oikeudenmukaisen ja kestävään luonnonvarojen käyttöön perustuva tulevaisuus kuitenkin edellyttää, että ihmisten ja maapallon hyvinvoinnin kasvu tuodaan takaisin politiikan ytimeen, sitä ohjaavaksi tavoitteeksi.”

Näkökannoista riippumatta herkulliseksi tämän keskustelun tekee se, että keskustelussa on kyse yhteiskuntajärjestelmän muuttamisesta. On havaittu, että jatkuvaan kasvuun perustuva yhteiskunta johtaa väistämättä tuhoon. Jotain täytyy tehdä. Lehtien palstoille, blogeihin ja kuppiloihin on ilmaantunut toivo. On muitakin tapoja elää! On olemassa vaihtoehtoja. Nykyjärjestelmän vahvuutena on ollut juuri vaihtoehdottomuus. Nyt aikaansaatuja repeämiä ei saada enää kiinni. On enää kyse siitä mihin suuntaan lähdemme repimään.

Myös Onnellisuuspoliittisen manifestin keskeinen viesti on toivoa antava. Connor löysi myöhemmin saman sanoman omassa artikkelissaan:

“Suurin toivomme saattaakin siis olla, että Hamilton ja Seligman ovat oikeassa ja, että yhteiskunnissa uinuu valtava väenpaljous joka ei kykene toimimaan elämän arvojensa mukaisesti ja ovat sen vuoksi onnettomia. Jos tämä on todella totta, niin Tim DeChristopherin Salt Lake Cityssa tarjoama pelastus on totta. Protestointi ja syvimpien tunteidemme mukaan toimiminen – ja taistelu järjestelmällisesti ympäristöä tuhoavia tahoja vastaan – ei pelkästään mahdollistaisi lajimme selviytymistä ja kukoistamista vaan tekisi meistä myös onnellisempia ja vapaampia. Tunteittemme täyttäminen toiminnalla … antaa meille tunteen todellisesta elämästä joka sykkii suonissamme ja saa sielumme laulamaan.”

Mikä on tärkeää sinun elämässäsi?

Ala repimään

CC Maxwell Tomlinson

Video – Elämmekö unessa

Rehu- ja lihateollisuus löysi viimeisessä (viides) klipissä esiteltävän heimon. Lue lisää: Sademetsää Suomen lihatiskeillä – WWF Suomen raportti

Christien tutki sikateollisuutta kolme vuotta selvittäen mihin kaikkeen sianruhoa käytetään. Tiesitkö, että sianluulientä käytetään saippuasi ja shampoosi valmistukseen tai, että leipätaikina paranee siankarvoilla?

TEDxAmsterdam: Christien Meindertsma from TEDxAmsterdam on Vimeo.

Aamulla aloin voida aamiaispöydässä pahoin lukiessani kuinka sikoja kohdellaan Suomessa.

“Maatalouden verkkopalvelussa opastetaan yhä vetämään kivekset reippaalla otteella ulos niin, että kivesnuorat katkeavat…Eviran ylitarkastaja Sari Salminenkaan ei osaa sanoa, mitä kielletyllä kudosten repimisellä tarkoitetaan. Salmisen mukaan kysymys ei ole valvonnan kannalta merkittävä.”

Salminen on hyvä ja kysyy kivekset omaavilta tutuiltaan onko niiden irti repiminen niin merkittävää, että sitä tulisi valvoa. Hän saattaa yllättyä vastauksesta. Toinen kysymys on se, tulisiko toisten skrebuja sorkkia edes laillisin keinoin. Varsinkaan kun laki sallii täysin moraalittoman toiminnan.

Vaihdoin kansalaisjärjestöä jota tuen kuukausiavustuksella ja jätin lihat ostamatta viikonlopun kalareissulle. Täytynee alkaa hämmentämään yhä enemmän näitä herkullisia kasvisherkkuja.