“Masennus aiheuttaa yksittäisistä sairauksista eniten työkyvyttömyyttä Suomessa. Sen kansantaloudelliset vaikutukset ovat mittavat.” YLE Masennus vie suomalaisten työkyvyn

Kapitalismi tasapainottelee ihmisten tyytymättömänä ja onnellisena pitämisen kanssa. Mainosteollisuus ja ihmisten luontainen tapa vertailla itseään toisiin suhteessa kulttuurin menestyksen merkkeihin ja tapamme tottua saavuttamiimme menestyksen merkkeihin pitää meidät tyytymättöminä.

Jotta tyytymättömyytemme ei yltyisi järjestelmän hylkäämiseen, meille suodaan sopivia makupaloja aitoa eudaimoniaa, aitoa tyydytystä, mutta pääasiassa vain sen korvikkeena hedonistisia pikamielihyviä, uusia tavaroita.

Tyydyttävä onnellinen elämä ei onnistu kapitalismissa sillä se tarkoittaa loputtoman uuden ja aina vain enemmän tavoittelusta luopumista. Todellinen kehitys tarkoittaisi teknisestä ja taloudellisesta kehityksestä luopumista.

Many of the teenage students I encountered seemed to be in a state of what I would call depressive hedonia. Depression is usually characterized as a state of anhedonia, but the condition I’m referring to is constituted not by an inability to get pleasure so much as by an inability to do anything else except pursue pleasure. There is a sense that ‘something is missing’—but no appreciation that this mysterious, missing enjoyment can only be accessed beyond the pleasure principle

.

David Williams epäilee, että kapitalismin tähän asti onnistunut tasapainoilu onnen ja tyytymättömyyden välillä ei enää toimi. Masennuksesta on tullut yksi yleisimmistä kansantaudeista joka rajoittaa merkittävästi talouden toimintaa. Ihmiset eivät kestä elämää joka tarjoaa vain todellisen tyydytyksen korviketta, kulutuksesta saatavia pikamielihyviä. Poliitikot ovatkin viime vuosina keskittäneet mielenkiintonsa siihen kuinka alamaisista saisi taas onnellisempia – siis uudelleen toimivia työntekijöitä.

Toisaalta kapitalismi on törmännyt vakaviin ongelmiin laajentua. Kapitalismihan on kuin polkupyörällä ajaminen, sen täytyy edetä tai se kaatuu. Täytyy löytää uusia elämän alueita joita tuoda osaksi markkinoita ja taloutta, jotta talouskasvu voisi jatkua. Tähän asti uusia alueita on löytynyt. Viimeisimpänä uutuutena aiotaan nuoria veloittaa siitä huvista, että saavat korjata tuhon joka aiheutui kun heidän vanhempansa työskentelivät saavuttaakseen kulutusyhteiskunnan unelman ympäristön (ja onnellisuuden) kustannuksella. Eläköön vihreätalous!

nyt päättäjät puhuvat avoimesti siitä, että heidän ylläpitämänsä järjestelmä ei tuota hyvinvointia ja onnellisuutta kuten he aiemmin meille hehkuttivat. On syytä huolestua.

Mielesi ollaan siirtämässä osaksi kasvutaloutta. Pisimmällä onnellisuustalouden luomisessa ollaan Briteissä jossa Cameron on ottamassa käyttöön kansallista onnellisuus indeksiä jonka avulla teknokraatit kykenevät ohjaamaan ihmisiä toimimaan “oikein” perustuen “objektiiviseen” yhteiskunnalliseen hyöty-haitta-analyysiin.

The method, known as the ‘income compensation’ technique, poses the following question: how much private monetary income would be necessary to compensate a person psychologically for the loss of a specific public good that he or she can currently use for free? For example, if someone regularly visits a free public art gallery, their measured happiness levels may be x per cent higher than someone who does not do so. It is then possible to assess how much private income this x per cent difference corresponds to, using established data on the correlation between happiness and pay. That figure can then be multiplied by the number of households who visit the gallery in question, to produce an artificial proxy for its ‘market price’.

Massan onnellisuuden (työkyvyn) kannalta, valittujen tutkimustulosten perusteella, hyödyllisiä aktiviteetteja voidaan sitten suosia esimerkiksi vero-ohjauksella tai rangaistuksin. On tärkeä huomata, että tutkimustulokset voidaan valita järjestelmän nykyisiä tavoitteita tukeviksi. Tulisiko veronmaksajien tehdä enemmän vai vähemmän palkkatöitä? Voidaan myös kieroilla ja esittää EK-pokkana, että jos taloudellinen epätasa-arvoisuus luo tyytymättömyyttä tulee ihmisiä kannustaa ansaitsemaan (ja kuluttamaan) yhtä paljon kuin nyt heitä varakkaammat ansaitsevat.

Voit olla varma, että talousliberaalien onnellisuusindeksillä pyritään pönkittämään nykyistä status quota. Poliitikot eivät suostu siihen, että ihmiset eläisivät todella onnellisina sillä silloin eliitin polkupyörä kaatuisi. Todennäköisesti ihmisiä ohjataan nykyistä enemmän esimerkiksi vapaaehtoistöihin jolloin he saavat juuri ja juuri tarpeeksi merkitystä elämäänsä jotta selviävät eläkkeelle uusien vapaaehtoisten hoidettaviksi.

Yllä kuvattua tulojen kompensaatio-menetelmää käyttäen voi muuten perustella myös yksityisomistuksen lakkauttamisen sillä yhdessä käytetty euro tuottaa suuremman psyko-taloudellisen tulon kuin yksityisesti käytetty euro.

Toinen asia joka kannattaa brittien tekemisistä huomata on, että jos hyvinvointia tukevia aktiviteetteja (ystävien kanssa olo, lahjojen antaminen, jakaminen, mielekäs yhteiskunnallinen toiminta…) korvataan rahalla niin vaadittavat summat ovat huomattavia. Esimerkiksi jotta konserteissa käymisen aikaansaama hyvä olo kyettäisiin korvaamaan se vaatisi 9000 punnan lisätulot.

Tästä taas seuraa typerryttävä ajatus talouskasvun räjähtämisestä kasvuun hyvinvointipalveluiden avulla. (Not again!) Jos palveluista maksettaisiin niiden tuoman hyvinvoinnin perusteella viljelisitkö ihmisille ruokaa vai esittäisitkö taikatemppuja?

Skenaario vastaisi Tom Murphyn esittämää omituista ja epärealistista (oletuksena on, että energiakulutus ei kasva) jatkuvan kasvun tilaa jossa palvelut ja innovaatiot vastaavat 99 prosentista taloutta ja nykyisen talouden (ruoka, energia, tavarat, rakentaminen…) osuus on kutistunut vaivaiseen prosenttiin. Ruoka olisi pian lähes ilmaista upporikkaille taikureille ja idolsseille joiden veroilla tuettaisiin muuten köyhiä maanviljelijöitä, tai tuettaisiin mikäli se ei alkaisi rajoittamaan jatkuvaa kasvua – tai mikäli se olisi tarpeellista. Riisto ja orjuus ovat vanha kapitalismin käyttämä keino ylläpitää kasvua.

Ensi postauksessa näytetään uusi kaunis maailma jossa taloutta kasvatetaan hyvinvointipalveluin. Oletko valmis olemaan sika rikas?

Lue: Vieraspostaus – Valtionvelka kuriin ja Suomi maailman rikkaimmaksi

Video: Permaculture and peak oil: Beyond ‘Sustainability’

Havahduin kesällä, että jo sanan luonto käyttäminen on merkki vieraantumisesta. On muka olemassa ihmisen maailma ja “luonto“. Outoa.

Kasvamme kulttuuriin joka opettaa meille, että maailma ei ole se miltä se näyttää. Maa jolla kävelemme ei ole se jolle kaikki perustuu vaan pelkkä sattuma kaaoksen keskellä, mitätön, vinhasti pyörivä kappale ja me sen kehityksen huippu, kuitenkin vain onnenkantamoisia, evoluution, elämän kehityksen lopputuloksia, jalostuksen lopputuotteita.

Kuulemme olevamme erityisiä koska koemme ja voimme käsittää olemisemme rationaalisesti, objektiivisesti. Jumalien kaltainen ihmisjärki erottaa meidät kaikesta. Kaikki on matematiikkaa. Me olemme matematiikkaa, kolmioita ja kehiä. Leonardo da Vincin mies mittanauhoissa.

Lapset eivät enää koe maailmaa, tunne omaa elävää kehoaan, vaan oppivat tuntemusten olevan vain jotain muuta kuin ihmistä: pinseteillä ja kirurgin veitsellä avattava ruho, eläin. Jotain muuta kuin rationaalinen ihmisäly. Villiä ja sivistettävää, alistettavaa tai tuhottavaa. Tunteet ovat eläimiä. Mies syö kaikki eläimet. Tasa-arvoa on syödä kuten mies. Itsensä.

Ympäristö jossa elämme kuvastaa tätä vieraantumistamme. Kaikki mihin katsomme on ihmisen tekemää tai muokkaamaa. Näemme ihmisen kaikkialla. Koemme itsemme suuriksi. Hallitsemme kaikkea. Olemme jumalan valittuja kaiken yläpuolella. Me vastaan kaikki. Näemme ihmisen tai sen puutteen kaikessa. Toiseus on uhka ja vihollinen.

—————————

Fiilistelyt sikseen ja siihen rationaaliseen ja objektiiviseen testiin jota otsikossa lupailin (heh heh). Olen tunnustellut omia ja muiden ajatuksia suhteistamme toiseuteen, ei-ihmisiin, siihen kuinka erkanimme maailmasta ja kuinka se on vaikuttanut meihin ja käyttäytymiseemme. Voisimmeko tehdä jotain jotta korjaisimme suhteemme toiseuteen, maapallon muihin, joita niin suurella vimmalla tuhoamme muka kilpailijanamme?

Kiihkeiden, omituisten ja rauhoittavien ajatusten ja tunteiden seassa Jim Judgen kysymyspatteristo, jonka Riipisen pariskunta suomensi Aikidoa luonnon kanssa kirjaansa, jysäytti minut takaisin Maahan, maanpinnalle, filosofian ja ajattelun keskeltä. Kuinka kauaksi, vieraiksi, olemmekaan eksyneet kodistamme.

Kuinka hyvin tunnet missä elät?

1. Jäljitä juomavetesi matka sateesta lasiisi.
2. Kuinka monta päivää on suunnilleen täysikuuhun?
3. Kuvaile talosi lähistön maaperää.
4. Mitkä olivat alueesi perinteiset pääelinkeinot ennen sinua?
5. Luettele alueesi viisi alkuperäistä syötävää kasvia ja vuodenajat, jolloin niitä on saatavilla.
6. Mistä ilmansuunnasta matalapaineet lähestyvät tavallisesti?
7. Mihin jätteesi päätyvät?
8. Kuinka pitkä on asuinpaikkasi kasvien kasvukausi?
9. Minä päivänä vuodessa varjot ovat kaikkein lyhimpiä asuinalueellasi?
10. Luettele kolme alueellasi kasvavaa puuta. Onko joku niistä alkuperäisiä lajeja? Jos et tunne niiden nimiä kuvaile niitä?
11. Luettele viisi alueellasi asuvaa lintua ja mikä tahansa muuttolintu.
12. Minkälainen oli viime vuosisadan alueesi maankäytön historia?
13. Mikä geologinen prosessi tai tapahtuma vaikutti olennaisesti asuinpaikkasi maisemaan?
14. Mitä eläinlajeja on kuollut sukupuuttoon alueellasi?
15. Mitkä ovat pääasialliset kasviryhmät alueellasi?
16. Osoita pohjoisen sijainti siitä paikasta missä olet tekemässä tätä testiä.
17. Mikä kukka kukkii ensimmäisten joukossa asuinalueellasi?
18. Minkälaisia kiviä ja mineraaleja alueellasi esiintyy?
19. Oliko eilen tähtikirkasta?
20. Luettele olentoja (ei ihmisiä) jotka asuvat samassa paikassa kuin sinä.
21. Juhlitko kesäpäivän tai talvipäivän tasausta? Jos juhlit, miten?
22. Kuinka monta ihmistä asuu naapuriasunnossasi? Minkä nimisiä he ovat?
23. Kuinka monta litraa käytät [käytetään] vuoksesi viikossa?
24. Mihin energiamuotoon käytät eniten rahaa? Minkä tyyppistä energiaa se on?
25. Minkälaisia käytössä olevia tai potentiaalisia energialähteitä alueellasi on?
26. Minkälaisia suunnitelmia perusenergiatarpeen tyydyttämisen tai mineraaliresurssien käytön suhteen alueellasi on?
27. Mikä on alueesi suurin luonnontilainen alue? [Oletko käynyt siellä?]

Jalat maahan.

Let’s Build a Boat from VisionQuest Pictures on Vimeo.

Katselin eilen uudemman kerran What a Way to Go: Life at the End of Empire dokumentin. Muistelin, että dokumentista jäi hyvä olo.

Muistin oikein. Hieman amatöörimäisesti leikattu mutta sisällöllisesti hieno dokumentti auttoi minua taas hahmottamaan paikkaani tässä seinää kohti kiitävässä pikajunassa tai jumbojetissä. Kun vielä hyväksyisi, että junan toivottoman ohjailun ja jarruttamisen sijaan tulisi keskittyä rikkailla suhteilla tervatun uuden veneen rakentamiseen. Veneen rakentamisessa olenkin jo hyvässä vauhdissa.

Hopi kansan vanhimmat antoivat 1993 tällaisen neuvon vesille lähtijöille.

Olette kertoneet ihmisille tämän olevan Yhdestoista hetki.
Nyt teidän täytyy palata kertomaan heille tämän olevan Se hetki

Ja on asioita joita huomioida:

Missä asut?
Mitä teet?
Minkälaisia suhteesi ovat?
Oletko oikeassa suhteessa?
Missä vetesi on?
Tunne puutarhasi.

On aika puhua Totuuttasi.

Luo yhteisösi. Olkaa hyviä toisillenne. Äläkä etsi itsesi ulkopuolelta johtajaa.

Tämä voisi olla hyvä aika!

Joki virtaa nyt hyvin nopeasti. Se on niin mahtava ja voimakas, että jotkut pelkäävät sitä. He yrittävät takertua rantaan. Heistä tuntuu kuin he repeytyisivät kahtia ja he kärsivät suuresti.

Tiedä, että joella on määränpäänsä. Vanhimmat sanovat, että meidän tulee päästää rannasta irti ja puskea keskelle virtaa, pitää silmämme auki ja päämme pinnalla. Katso kuka on siellä kanssasi ja juhlikaa.

Tänä hetkenä historiassa meidän ei tule ottaa mitään henkilökohtaisesti. Vähiten itsemme. Sillä sinä hetkenä kun näin teemme, henkinen kasvumme ja matkamme pysähtyy.

Yksinäisen suden aika on ohi. Kootkaa itsenne!

Karkottakaa sana kamppailu asenteestanne ja sanastostanne.

Kaikki mitä nyt teemme tulee tehdä pyhästi ja juhlien.

Me olemme he joita olemme odottaneet.

—Oraibi Arizona Hopi kansakunnan Vanhimmat

Joku ystävä on nakannut dokumentin youtubeen.

Pyysin Kumpulan kyläjuhlien suurnaisen aluefoorumiin kertomaan pitkän ja häikäisevän menestyksekkään koordinaattoriuran aikana kertyneistä kokemuksistaan sekä Arabianrannan superkoordinaattorin jakamaan tietoa siitä kuinka he pykäävät runsaita asukastapahtumiaan, kuten ensi lauantain Isoa kierrätystapahtumaa.

Lyhyestä virsikaunis. Aktiivisten asukkaiden porukka otti idean omakseen ja ryhtyi hommiin. Tervetuloa lauantaina 21.5. nauttimaan Pohjois-Haagan ja Lassilan ensimmäisten kyläjuhlien, Haagapäivien, runsaasta ohjelmasta.

Kevään aluefoorumiaiheeksi valikoitui asukkaiden oman aluesuunnitelman teon käynnistäminen. Taustalla oli Pohjois-haagalaisten ja lassilalaisten tympääntyminen ja hämmentyminen Helsingin kaupungin esikaupunkien renesanssihankkeen hähmäisyyteen.

Kävin keväällä kaupungin ja Helka ry:n tarjoaman loistavan Osallistavat menetelmät ja fasilitointi-kurssin jonka opein pyörittelimme ajatuksemme ja ideamme fläpeille.

Ensimmäisen tunnin aikana ehdittiin tutustua ja pohtia suunnitteluprosessin sudenkuoppia ja keksiä ratkaisuja suurimpiin uhkiin. Uhiksi koettiin muunmuassa yhteisten tavoitteiden puute, NIMBYily, kaupungin välinpitämättömyys ja suunnitelman vaikuttavuuden puute.

Kahvitauon aikana syntynyt soliseva keskustelu jouduttiin keskeyttämään kun oli aika ryhtyä tunnistamaan Pohjois-Haagan ja Lassilan asukkaille tärkeitä alueita ja paikkoja.
- Alueen asukkaat tekemään omaa aluesuunnitelmaa Pohjois-Haagalla ja Lassilalle

Jatkoimme aluefoorumissa alkanutta suunnittelua toukokuun alussa. Fasilitoimme itsestämme muutamassa tunnissa seuraavat asiat: aluesuunnitelman tavoitteet, eli mitä haluamme saada aikaan ja rajasimme suunnitelma teemat joihin tulemme keskittymään.

Huomasimme suunnittelun uhkia pohtiessamme, että ilman selkeitä tavoitteita asukkaiden suunnitelma saattaa jäädä vain mukavaksi puuhasteluksi. Oli aika löytää yhteisymmärrys suunnitelman tarkoituksesta. Aluefoorumin Sampsa veti illan yksilö- ja ryhmätyöskentelyt osallistuen itsekin ideointiin.

Seuraavia kysymyksiä pohdittiin yksin, ryhmässä ja kaikkien kesken: Mitä hyvästä aluesuunnitelmasta selviää?, Kenelle aluesuunnitelma tehdään?, Kuinka aluesuunnitelmaa käytetään?, Milloin aluesuunnitelmaa käytetään?…

…Mehu- ja suklaapisaratauon lomassa tutustuimme aiemmin listattuihin alueelle tärkeisiin teemoihin ja alueisiin. Pohdimme mitkä asiat tai kokonaisuudet noudevat esille pitkästä listasta meille tärkeitä asioita. Tutustuimme kaikkiin ehdotuksiin ja annoimme niille ääniä. Vihreällä tarralla äänestettiin asioita joihin tulisi keskittyä. Keltaisella äänestettiin asioita joihin tulisi ehkä keskittyä ja punaisella tyrmättiin idea. Seuraavat kokonaisuudet valikoituivat niiksi teemoiksi joita lähdetään syventymään yksityiskohtaisemmin seuraavissa tapaamisissa.

1. Aukiot, solmupisteet ja keskukset
2. Puistot ja luontoalueet
3. Liikenne
4. Julkiset vapaat tilat
5. Asukastoiminta
6. Palvelut: julkiset ja yksityiset

- Asukkaiden aluesuunnitelma alkaa muotoutumaan

Joku kysyi tilaisuudessa: mistä tähän saadaan rahoitus?

Ei ole rahoitusta, eikä siis myöskään herroja jotka toppuuttelisivat asukkaita olemaan realisteja. Eräskin osallistuja painotti utopioiden kirjaamista ja toinen haastamista. Vapaaehtoiseen, yhteistyöllä tehtyyn oman asuinalueen kehittämiseen ei tarvitse rahalla pakottaa. Se kun nostaa hyvinvointia ilman rahaa.

Hyvää settiä!

Ajan Henki – kokopitkä dokumentti

Ajan Henki | Virallinen julkaisu | 2011 from Ajan Henki on Vimeo.

Reilun kahden tunnin aikana muutama asia särähti korvaani, mikä on vähän ottaen huomioon asioiden massiivisuuden ja vaikeuden. Haluaisin tuntea modernisaatioteoriaa paremmin ja kertoa tarkemmin siitä kuinka raha, tiede, teknologiausko ja kristillinen lähetyskäsky ovat tiukkaan nivoutuneita ja keskeisiä syitä maailman ja ihmisten tilan huononemiselle. Toivottavasti voin joskus näin tehdä. Nyt tyydyn toteamaan, että Zeitgeistin perusolettamus siitä, että tiede on neutraali ei pidä paikkaansa.

Itse asiassa Zeistgeit-liikkeen edustaja toi asian itse esiin todetessaan, että resurssipohjaisessa taloudessa tietokoneet päättävät asioista niin, että resursseja käytetään mahdollisimman tehokkaasti. Ei ole objektiivista tutkia sitä mikä katsotaan tärkeäksi (ja tehostaa tutkimusresurssien käyttö juuri siihen) ja jättää muut arvot huomioimatta.

Tiede tutkii pitkälti sitä mikä katsotaan valtaapitävien edunkannalta tärkeäksi ja päätyy sitten olemassa olevia valtarakenteita tukeviin tuloksiin. Nykytiede näkee maapallon hyväksikäyttäjän roolista: kuinka tienata lisää rahaa (jolla maksaa velkaa ja osoittaa menestystä) tai kuinka hyväksikäyttää maapalloa vielä tehokkaammin. Tulisiko meidän todella heittää bensaa liekkeihin ja jatkaa tällä samalla kaavalla?

Zeistgeist-liikkeellä on selvästi paljon hyviä ajatuksia ja varmasti huimasti sellaisia joita en tunne, mutta valta tuntuu olevan heille sokeapiste. Tai ei aivan, sillä juuri nuo valtaapitäväthän estävät zeistgeistin ajatusten käyttöönoton. Koska en osaa neuvoa modernisaatioteorian opusten pariin (osaisiko joku?) niin kehotan aloittamaan Derrick Jensenin keloilla. Heviä shittiä nekin.

Frank Joseph Smecker: So to “see green,” figuratively speaking, is to experience the world personally, emotionally, convivially and reciprocally with other beings, rather than to experience it as a set of objective truths for personal material gain or information, or as protocol to maintain the status quo?

Derrick Jensen: Exactly. This culture is based on the assumption that all of the world is without volition, is mechanistic, and is therefore predictable. The existence of the willfully unpredictable destroys a foundational assumption of this culture. The existence of the willfully unpredictable also invalidates this culture’s ontology, epistemology, and philosophies, and reveals them for what they are: lies upon which to base this omnicidal system of exploitation, theft, and murder; it’s much easier to exploit, steal from, or murder someone you pretend has no meaningful existence (especially if you have an entire culture’s ontology, epistemology, and philosophy to back you up), indeed, it becomes your right, even your duty (e.g. war, genocide, death squads, mercenaries, etc). The existence of the willfully unpredictable reveals this culture’s governmental and economic systems for what they are as well: means to not only rationalize but enforce systems of exploitation, theft, and murder (e.g., effectively stop Monsanto’s exploitation, theft, and murder, and see how you are treated by governments across the world). – An Interview with Derrick Jensen on Science and Technology

Tere Vadén nostaa dokumentissa, onneksi, tieteen rinnalle alkuperäisen tiedon, syntytiedon, jonka olemme tiedehuumassamme onnistuneet länsimaista hävittämään. Syntytieto ei näe maailmaa itsekkäästi tai tunnelikatseella vaan yhdessä ja ylisukupolvisesti.

Voitte vain kuvitella sitä minkälainen on se tuomio joka 30 tai 60 vuoden kuluttua lasten ja lastenlasten taholta tähän nykypäivän ihmiskuntaan kohdistuu … Kysymys on tietyn aikakauden ja sukupolven aivan mittaamattomasta ahneudesta ja itsekkyydestä. – Eero Paloheino

Nauttikaa dokumentista ja uskaltakaa elää kuten haluatte.

———————————————————————————————————–

New Scientist – Special report: The facts about overconsumption

“Uskoakseen, että jatkuva kasvu rajatulla planeetalla on mahdollista täytyy olla joko hullu – tai taloustieteilijä.” – Kenneth Boulding

Suomalaisen keskikuukausipalkka on reilu 2900 euroa. Se on paljon. Nelihenkinen perheemme on elänyt moisella monta vuotta, velkoja lyhentäen. Neljän hengen perheessä kolmen tonnin tulot riittävät enemmän kuin hyvin. Kolmen tonnin ruokarahat on saavutettu etu tällaiselle vanhalle opiskelijalle, siivoojalle ja lihatiskin palvelijalle. Hätkähdin Kuluttajatutkimuskeskuksen väitettä, että meidän pitäisi pärjätä 1500 eurolla kuussa.

“Voi vittu saatana!” tuumi Durruti oliivia mutustellen.

Miten ihmiset on saatu lannistettua hyväksymään moisen? Lalli-kansa. Jos mun lapsilta vietäis oikeus ruokaan… Saanen sytyttää autonrenkaan?

Suomalaiset vanhemmat himoitsevat lisää rahaa. Seiskassa listataan Suomen kalleimpia taloja ja naisten lehdissä esitellään rikkaita. Menestys on päästä seiskaan. Kilpajuoksu jatkuu. Tuho etenee.

Ei riitä, että perheellä on kaikki hyvin ja lapset saavat olla vanhempien kanssa. Menestys vaatii lisää rahaa! Iso valkoinen kivitalo. Julkkis remontoi sen meille sillä aikaa kun olemme toimistolla lukemassa sähköposteja. Sitähän suomalainen menestys ja tasa-arvo on, oikeutta olla poissa läheisten luota, lukemassa sähköposteja – aina – 24/7 email-elämä. Menestys!

Kenen menestys? Älkää laskeko mua mukaan! Minulle menestys on roheutta seurata omia arvoja ja tavoitella onnellista hyvää elämää yhteiskunnassa, joka tavoittelee nopeita fiksejä ale-laareilla.

Kansalaisten hyvinvointiin ja onnellisuuteen tähtäävä yhteiskunta tekisi kaikkensa tulojen tasaamiseksi. Tasa-arvo minimoi sosiaaliset konfliktit ja lisää koko yhteiskunnan yhtenäisyyttä. Seli seli, kiva haave, ei valtio voi tavoitella onnellisuutta. Reaalipolitiikka ja vaalirahat päättävät tavoitteet.

Ei? Mikä on mennyt vikkaan? Kekkonen? Lipponen? Katainen? Soininvaara? Edustavatko puolueet edes meitä?! Miksi sua pitäisi edustaa? Koetko, että et osaa itse ajatella vähintään yhtä rationaalisesti kuin Prismojen kaavoittaja, HOK-Elannon hallitus – eli kunnallisvaltuustosi?

On kuulemma naivia ajatella, että puolueet voisivat keskittyä edistämään onnellisuuttamme. Väittävät reaalipolitiikaksi. Tuntuu, että oemme sosiaalitunnuksia, jotka joko tuottavat tai kuluttavat heidän näpeissään olevaa valtaa, veroja – sitä veropohjaa …verotuloja verotuloja mutta miksi?

Juoksuttaako valtio meitä? Kenellä on isoimmat ja verovapaimmat firmat. Mikä valtio pystyy vääntämään kansalaisten oikeudet minimiin ilman mellakoita? Ranska häviää. Suomi voittaa, jos sinä häviät?

vanhasten valta perustuu siihen, että maksamme veroja kaikesta hyödyllisestä mitä teemme. Veroilla palkataan tuntematon hoitamaan lapsiamme ja juttelemaan vanhempiemme kanssa, koska emme itse verojen tuottamiselta ehdi. Kutsuvat tätä tehostamiseksi ja hyvinvoinniksi. Palkkatyön ulkopuolinen toiminta joka kehittää hyvinvointiamme laistostyötä paremmin on valtiolle arvotonta.

Vapaaehtoistyö, vanhempiesi omaishoito, lastenhoito, asuinalueen demokratian kehittäminen, kulmapuiston siivous ja vertaistuotanto kuten aikapankit ovat vanhasille arvottomia – paitsi tietenkin kaikki ilmaistyö puoluekoneistoille – sic!

Tuntuu, että elämämme arvotetaan sen perusteella tuoko se poliitikoille veroja, joilla häkämiesmänit voivat perustella johtajuuttaan, ostaa nato-ohjuksia ja vakuutella että valtion douppi on parasta vanhainhoitoa – valtion varoin tutkittu VTT-totuus. Tuntuuko samalta?

Verorahoja käytetään paikoin moraalisesti väärin, ja osalla tuotetaan palveluita jotka kansalaiset tuottivat ennen yhdessä. Nykyisin ihmisillä ei ole aikaa hoitaa yhteisön lapsia, kunnostaa ulkoilualueita tai sopia riitatilanteita, koska kaikki aika kuluu palkkatöissä tai kaupassa, josta etsitään kadonnutta sisältöä elämään. Se kadonnut sisältö on juuri palkkatyön estämä yhdessä tekeminen. Tekeminen jonka valtio on ominut itselleen.

Yhteisöjen itse tuottamat palvelut nostaisivat ja ylläpitäisivät ihmisten hyvinvointia sekä asukkaiden niiden tuottamiseen osallistuessa, että heidän niitä käyttäessä. Esimerkkejä tällaisista palveluista ovat esimerkiksi lastenhoito, koulu ja ulkoalueiden kunnossapito, juhlat, päätöksenteko, aluebudjetointi, konflitien ratkaisu jne. Isovanhemmat taas voidaan yhä nähdä osana perhettä ja yhteisöä, eikä laitoksiin sysättävinä tuottamattomina taakkoina. – Hesari haluaa että pysyt töissä

Työnteko ei ole menestystä. Työ on keino saada riittavästi eläntoa tärkeämpien asioiden tekemiseksi. Elämässä menestymiseen. Menestys on tavoitella omia elämäntavoitteita. Voisiko menestystä olla myös mahdollisuus taata vanhuksille ihmisarvoinen elämä johon ei kuulu tabuhumala? Minusta ihminen jolla on aikaa läheisille ihmisille on menestynyt.

Minulle rohkeutta on rajata kulutustani vastaamaan omaa oikeudenmukaista osuuttani. Yksi työkalu hamstraukseen opitun purkamisessa oli  sadan tavaran haaste. Haluan elää nämä muutamat vuosikymmeneni täysillä. Tavaran haaliminen on minulle merkki siitä, että ei elä.  Tavara täyttää jotain minkä tuntee puuttuvan, mielekkään elämän joka tuo onnea arkeen. Teen itse, parempaa asuinaluetta ja pyrin uudelleen luomaan höykytyksiä kestäviä sosiaalisia verkostoja. Pienin askelin. Lapsilla on toivottavasti myöhemmin parempaa tarttumapintaa elämään.

Minä, mun perhe, ystävät ja yhteisö, pidetään vielä muutama vuosikymmen hauskaa, tavoitellaan hyvinvointia ja pelastetaan maailma laspalmas-pullamössö-sukupolvelta!

kuva cc krystalc

EDIT: stilisoin tekstiä hieman jälkikäteen.

Alla olevan The Money Fix – dokumentin katsottuani, minun on pakko järjestää kotikulmilla leffailta asukkaille. Stadin Aikapankkilaiset voisi pyytää keskustelemaan siitä kuinka voimme aktivoitua ja vähentää riippuvuuttamme rahasta vähentää niukkuutta rahasta asuinalueellamme.

Jos sinulla on hinku, tai edes pieni kutina, tehdä jotain hyvää ja merkityksellistä vapaa-ajallasi niin aikapankkien promoaminen on ilmeisen loistava keino. Opit uutta, tutustut asuinalueeseesi ja yhteisöösi, voit paremmin, olet mukana keksimässä ja luomassa uutta ja sinulla on hauskaa. Tämän ohessa luot parempaa tulevaisuutta ihmisille ja maapallolle. Hyvä diili!

Käy rohkeasti hommiin. Rekisteröidy Stadin Aikapankkiin tai ota yhteyttä heihin ja kysy kuinka voit perustaa aikapankin omalle asuinalueellesi ja kuinka voisit muuten auttaa asian tunnetuksi tekemisessä. Asuinalueellasi jo aktiiviset ihmiset, jotka innostuvat uusista keinoista kehittää aluetta löytää helpoiten asukasyhdistyksistä, talonyhtiöiden hallituksista ja paikallisseuroista. Käy kertomassa aikapankista heille.

Kuulisin mielelläni taloustietäväisten kommentteja The Money Fix dokumentista. Raha on dokumentin perusteella mitä ilmeisimmin kaiken pahan alku ja juuri. Olin muuten otettu, että työ ja duuni määriteltiin dokumentissa kuten tein itse ekirjassani.

The Money Fix – video

THE MONEY FIX by Alan Rosenblith is licensed under a Creative Commons Attribution-Noncommercial-No Derivative Works 3.0 United States License.

Suomalaisten perheet ovat pienentyneet ja asunnot kasvaneet. 60-luvulla jokaisella suomalaisella oli keskimäärin 14,3 neliötä asuintilaa. Vuonna 2008 asuintilaa tarvittiin jo 38,6 neliötä per suomalainen. Yli 40 prosenttia suomalaisista asuu yksin. Luku on käsittämättömän korkea ja selittänee osaltaan kasvanutta yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja pahaa oloa.

Asuntovelka on ikävä riippakivi jolla ihmiset jumiuttavat itsensä koko elämän kestävään oravanpyörään. Yritän säilyttää valinnan vapauteni ajankäytön suhteen minimoimalla velaksi elämisen määrän. Päätöksen johdosta elän keskimääräistä ympäristöystävällisemmin. Tarvitsen tavaroilleni vain kaksi neliötä enemmän tilaa kuin mitä 1960-luvun suomalainen tarvitsi.
“Aika hyvin.”, kaverini kommentoi.
“Riippuu mittarista.”, vastasin.

Olemme törmänneet käytännön ongelmaan ympäristöystävällisessä asumisessa. Tiiviiseen asumiseen ei ole Suomessa saatavilla huonekaluja. Yritin keväällä etsiä Murphy-sänkyjen myyjää, mutta turhaan. Kuka huomaisi tämän niche-markkinan ja toisi tarjolle kohtuuhintaisia huonekaluja tulevaisuuden kaupunkiasuntoihin?

Video – Huonekaluja pieniin asuntoihin

Video – Muokattava koti Hong Kongissa