Siirryin tänä vuonna kasvimaanhoidosta ruoantuotantoon. Nautiskelin maan hoitamisesta palstaviljelmällä ja Tuusulassa yhteisviljelykokeilun pelloilla.

Tutustuin uuteen vuokrapalstaani rauhallisesti keskittyen lähinnä maaperän parantamiseen kateviljelyllä, pavuilla ja viherkatteen viljelyllä. Aari jo valmiiksi mehevän multaista kastematoja vilisevää maata riitti kasvattamaan noin 50 kiloa pottuja, härkäpapuja, pensaspapuja, köynnöspapuja, sokeriherneitä, silpoydinherneitä, kesäkurpitsoita, mahtavia makeita porkkanoita, kelta- ja punasipuleita, erilaisia salaatteja monen kuukauden tarpeiksi, retiisejä, mustaherukoita, lanttua, iisoppia, timjamia, mäkimeiramia, basilikaa, persian apilaa, kehäkukkia, ruohosipulia ja aiemmin istutettuja perennoita.

Kylmäkellari pursuaa nyt juureksia, hilloja, soseita, mehuja ja kurpitsoita. Kaksi pakastintamme ovat tupaten täynnä paitsi palstan satoa myös metsien aarteita. marjoja, sieniä ja verkkoihin eksyneitä kaloja.

Ensi kasvukautena aion kehittää viljelymenetelmää yhä leppoisampaan ja intensiivisempään suuntaan hyödyntämällä entistä enemmän permakulttuuriperiaatteita. Kesäkurpitsoita ja tomaatteja odottaa jo kaksi kohotettua avaimenreikäpenkkiä. Koko palsta on tietenkin kätketty talviunille sateilta ja pakkaselta suojaan lehti, heinä ja olkikatteen alle.

Tuusulassa olemme eksperimentoineet kuinka vihannesomavaraisuuden saavuttaminen onnistuu kaupungin läheisyydessä viljellen. Oma Maa osuuskunnan kulmilla olemme viljelleet yhtä noin 100×40 metrin kokoista peltoa ja toista pienempää alaa. Hommaa on riittänyt mukavasti ja oppia kertynyt valtavasti. Satoakin on tullut niin runsaasti, että suurin osa siitä on yhä pellolla. Osa sadosta menee osuuskunnan kautta myyntiin esimerkiksi vasta avattuun Kallion Oma maa kauppaan ja osan pidämme me viljelijät.

kuva: Jouko Kämäräinen

Voit lukea yhteisviljelykokeilustamme lisää Elonkehän sivuilta. Kunhan olemme saaneet rakennettua maakellarin ja kannettua sadon sisään onkin reipashenkisten kekrien aika. Siitä onkin sitten hyvä rauhoittua jakoajalle mietiskelemään mennyttä vuotta ja haaveilemaan tulevaa.

Video: Permaculture and peak oil: Beyond ‘Sustainability’

Pyysin Kumpulan kyläjuhlien suurnaisen aluefoorumiin kertomaan pitkän ja häikäisevän menestyksekkään koordinaattoriuran aikana kertyneistä kokemuksistaan sekä Arabianrannan superkoordinaattorin jakamaan tietoa siitä kuinka he pykäävät runsaita asukastapahtumiaan, kuten ensi lauantain Isoa kierrätystapahtumaa.

Lyhyestä virsikaunis. Aktiivisten asukkaiden porukka otti idean omakseen ja ryhtyi hommiin. Tervetuloa lauantaina 21.5. nauttimaan Pohjois-Haagan ja Lassilan ensimmäisten kyläjuhlien, Haagapäivien, runsaasta ohjelmasta.

Kevään aluefoorumiaiheeksi valikoitui asukkaiden oman aluesuunnitelman teon käynnistäminen. Taustalla oli Pohjois-haagalaisten ja lassilalaisten tympääntyminen ja hämmentyminen Helsingin kaupungin esikaupunkien renesanssihankkeen hähmäisyyteen.

Kävin keväällä kaupungin ja Helka ry:n tarjoaman loistavan Osallistavat menetelmät ja fasilitointi-kurssin jonka opein pyörittelimme ajatuksemme ja ideamme fläpeille.

Ensimmäisen tunnin aikana ehdittiin tutustua ja pohtia suunnitteluprosessin sudenkuoppia ja keksiä ratkaisuja suurimpiin uhkiin. Uhiksi koettiin muunmuassa yhteisten tavoitteiden puute, NIMBYily, kaupungin välinpitämättömyys ja suunnitelman vaikuttavuuden puute.

Kahvitauon aikana syntynyt soliseva keskustelu jouduttiin keskeyttämään kun oli aika ryhtyä tunnistamaan Pohjois-Haagan ja Lassilan asukkaille tärkeitä alueita ja paikkoja.
- Alueen asukkaat tekemään omaa aluesuunnitelmaa Pohjois-Haagalla ja Lassilalle

Jatkoimme aluefoorumissa alkanutta suunnittelua toukokuun alussa. Fasilitoimme itsestämme muutamassa tunnissa seuraavat asiat: aluesuunnitelman tavoitteet, eli mitä haluamme saada aikaan ja rajasimme suunnitelma teemat joihin tulemme keskittymään.

Huomasimme suunnittelun uhkia pohtiessamme, että ilman selkeitä tavoitteita asukkaiden suunnitelma saattaa jäädä vain mukavaksi puuhasteluksi. Oli aika löytää yhteisymmärrys suunnitelman tarkoituksesta. Aluefoorumin Sampsa veti illan yksilö- ja ryhmätyöskentelyt osallistuen itsekin ideointiin.

Seuraavia kysymyksiä pohdittiin yksin, ryhmässä ja kaikkien kesken: Mitä hyvästä aluesuunnitelmasta selviää?, Kenelle aluesuunnitelma tehdään?, Kuinka aluesuunnitelmaa käytetään?, Milloin aluesuunnitelmaa käytetään?…

…Mehu- ja suklaapisaratauon lomassa tutustuimme aiemmin listattuihin alueelle tärkeisiin teemoihin ja alueisiin. Pohdimme mitkä asiat tai kokonaisuudet noudevat esille pitkästä listasta meille tärkeitä asioita. Tutustuimme kaikkiin ehdotuksiin ja annoimme niille ääniä. Vihreällä tarralla äänestettiin asioita joihin tulisi keskittyä. Keltaisella äänestettiin asioita joihin tulisi ehkä keskittyä ja punaisella tyrmättiin idea. Seuraavat kokonaisuudet valikoituivat niiksi teemoiksi joita lähdetään syventymään yksityiskohtaisemmin seuraavissa tapaamisissa.

1. Aukiot, solmupisteet ja keskukset
2. Puistot ja luontoalueet
3. Liikenne
4. Julkiset vapaat tilat
5. Asukastoiminta
6. Palvelut: julkiset ja yksityiset

- Asukkaiden aluesuunnitelma alkaa muotoutumaan

Joku kysyi tilaisuudessa: mistä tähän saadaan rahoitus?

Ei ole rahoitusta, eikä siis myöskään herroja jotka toppuuttelisivat asukkaita olemaan realisteja. Eräskin osallistuja painotti utopioiden kirjaamista ja toinen haastamista. Vapaaehtoiseen, yhteistyöllä tehtyyn oman asuinalueen kehittämiseen ei tarvitse rahalla pakottaa. Se kun nostaa hyvinvointia ilman rahaa.

Rehu- ja lihateollisuus löysi viimeisessä (viides) klipissä esiteltävän heimon. Lue lisää: Sademetsää Suomen lihatiskeillä – WWF Suomen raportti

Suomalaisen keskikuukausipalkka on reilu 2900 euroa. Se on paljon. Nelihenkinen perheemme on elänyt moisella monta vuotta, velkoja lyhentäen. Neljän hengen perheessä kolmen tonnin tulot riittävät enemmän kuin hyvin. Kolmen tonnin ruokarahat on saavutettu etu tällaiselle vanhalle opiskelijalle, siivoojalle ja lihatiskin palvelijalle. Hätkähdin Kuluttajatutkimuskeskuksen väitettä, että meidän pitäisi pärjätä 1500 eurolla kuussa.

“Voi vittu saatana!” tuumi Durruti oliivia mutustellen.

Miten ihmiset on saatu lannistettua hyväksymään moisen? Lalli-kansa. Jos mun lapsilta vietäis oikeus ruokaan… Saanen sytyttää autonrenkaan?

Suomalaiset vanhemmat himoitsevat lisää rahaa. Seiskassa listataan Suomen kalleimpia taloja ja naisten lehdissä esitellään rikkaita. Menestys on päästä seiskaan. Kilpajuoksu jatkuu. Tuho etenee.

Ei riitä, että perheellä on kaikki hyvin ja lapset saavat olla vanhempien kanssa. Menestys vaatii lisää rahaa! Iso valkoinen kivitalo. Julkkis remontoi sen meille sillä aikaa kun olemme toimistolla lukemassa sähköposteja. Sitähän suomalainen menestys ja tasa-arvo on, oikeutta olla poissa läheisten luota, lukemassa sähköposteja – aina – 24/7 email-elämä. Menestys!

Kenen menestys? Älkää laskeko mua mukaan! Minulle menestys on roheutta seurata omia arvoja ja tavoitella onnellista hyvää elämää yhteiskunnassa, joka tavoittelee nopeita fiksejä ale-laareilla.

Kansalaisten hyvinvointiin ja onnellisuuteen tähtäävä yhteiskunta tekisi kaikkensa tulojen tasaamiseksi. Tasa-arvo minimoi sosiaaliset konfliktit ja lisää koko yhteiskunnan yhtenäisyyttä. Seli seli, kiva haave, ei valtio voi tavoitella onnellisuutta. Reaalipolitiikka ja vaalirahat päättävät tavoitteet.

Ei? Mikä on mennyt vikkaan? Kekkonen? Lipponen? Katainen? Soininvaara? Edustavatko puolueet edes meitä?! Miksi sua pitäisi edustaa? Koetko, että et osaa itse ajatella vähintään yhtä rationaalisesti kuin Prismojen kaavoittaja, HOK-Elannon hallitus – eli kunnallisvaltuustosi?

On kuulemma naivia ajatella, että puolueet voisivat keskittyä edistämään onnellisuuttamme. Väittävät reaalipolitiikaksi. Tuntuu, että oemme sosiaalitunnuksia, jotka joko tuottavat tai kuluttavat heidän näpeissään olevaa valtaa, veroja – sitä veropohjaa …verotuloja verotuloja mutta miksi?

Juoksuttaako valtio meitä? Kenellä on isoimmat ja verovapaimmat firmat. Mikä valtio pystyy vääntämään kansalaisten oikeudet minimiin ilman mellakoita? Ranska häviää. Suomi voittaa, jos sinä häviät?

vanhasten valta perustuu siihen, että maksamme veroja kaikesta hyödyllisestä mitä teemme. Veroilla palkataan tuntematon hoitamaan lapsiamme ja juttelemaan vanhempiemme kanssa, koska emme itse verojen tuottamiselta ehdi. Kutsuvat tätä tehostamiseksi ja hyvinvoinniksi. Palkkatyön ulkopuolinen toiminta joka kehittää hyvinvointiamme laistostyötä paremmin on valtiolle arvotonta.

Vapaaehtoistyö, vanhempiesi omaishoito, lastenhoito, asuinalueen demokratian kehittäminen, kulmapuiston siivous ja vertaistuotanto kuten aikapankit ovat vanhasille arvottomia – paitsi tietenkin kaikki ilmaistyö puoluekoneistoille – sic!

Tuntuu, että elämämme arvotetaan sen perusteella tuoko se poliitikoille veroja, joilla häkämiesmänit voivat perustella johtajuuttaan, ostaa nato-ohjuksia ja vakuutella että valtion douppi on parasta vanhainhoitoa – valtion varoin tutkittu VTT-totuus. Tuntuuko samalta?

Verorahoja käytetään paikoin moraalisesti väärin, ja osalla tuotetaan palveluita jotka kansalaiset tuottivat ennen yhdessä. Nykyisin ihmisillä ei ole aikaa hoitaa yhteisön lapsia, kunnostaa ulkoilualueita tai sopia riitatilanteita, koska kaikki aika kuluu palkkatöissä tai kaupassa, josta etsitään kadonnutta sisältöä elämään. Se kadonnut sisältö on juuri palkkatyön estämä yhdessä tekeminen. Tekeminen jonka valtio on ominut itselleen.

Yhteisöjen itse tuottamat palvelut nostaisivat ja ylläpitäisivät ihmisten hyvinvointia sekä asukkaiden niiden tuottamiseen osallistuessa, että heidän niitä käyttäessä. Esimerkkejä tällaisista palveluista ovat esimerkiksi lastenhoito, koulu ja ulkoalueiden kunnossapito, juhlat, päätöksenteko, aluebudjetointi, konflitien ratkaisu jne. Isovanhemmat taas voidaan yhä nähdä osana perhettä ja yhteisöä, eikä laitoksiin sysättävinä tuottamattomina taakkoina. – Hesari haluaa että pysyt töissä

Työnteko ei ole menestystä. Työ on keino saada riittavästi eläntoa tärkeämpien asioiden tekemiseksi. Elämässä menestymiseen. Menestys on tavoitella omia elämäntavoitteita. Voisiko menestystä olla myös mahdollisuus taata vanhuksille ihmisarvoinen elämä johon ei kuulu tabuhumala? Minusta ihminen jolla on aikaa läheisille ihmisille on menestynyt.

Minulle rohkeutta on rajata kulutustani vastaamaan omaa oikeudenmukaista osuuttani. Yksi työkalu hamstraukseen opitun purkamisessa oli  sadan tavaran haaste. Haluan elää nämä muutamat vuosikymmeneni täysillä. Tavaran haaliminen on minulle merkki siitä, että ei elä.  Tavara täyttää jotain minkä tuntee puuttuvan, mielekkään elämän joka tuo onnea arkeen. Teen itse, parempaa asuinaluetta ja pyrin uudelleen luomaan höykytyksiä kestäviä sosiaalisia verkostoja. Pienin askelin. Lapsilla on toivottavasti myöhemmin parempaa tarttumapintaa elämään.

Minä, mun perhe, ystävät ja yhteisö, pidetään vielä muutama vuosikymmen hauskaa, tavoitellaan hyvinvointia ja pelastetaan maailma laspalmas-pullamössö-sukupolvelta!

kuva cc krystalc

EDIT: stilisoin tekstiä hieman jälkikäteen.

Alla olevan The Money Fix – dokumentin katsottuani, minun on pakko järjestää kotikulmilla leffailta asukkaille. Stadin Aikapankkilaiset voisi pyytää keskustelemaan siitä kuinka voimme aktivoitua ja vähentää riippuvuuttamme rahasta vähentää niukkuutta rahasta asuinalueellamme.

Jos sinulla on hinku, tai edes pieni kutina, tehdä jotain hyvää ja merkityksellistä vapaa-ajallasi niin aikapankkien promoaminen on ilmeisen loistava keino. Opit uutta, tutustut asuinalueeseesi ja yhteisöösi, voit paremmin, olet mukana keksimässä ja luomassa uutta ja sinulla on hauskaa. Tämän ohessa luot parempaa tulevaisuutta ihmisille ja maapallolle. Hyvä diili!

Käy rohkeasti hommiin. Rekisteröidy Stadin Aikapankkiin tai ota yhteyttä heihin ja kysy kuinka voit perustaa aikapankin omalle asuinalueellesi ja kuinka voisit muuten auttaa asian tunnetuksi tekemisessä. Asuinalueellasi jo aktiiviset ihmiset, jotka innostuvat uusista keinoista kehittää aluetta löytää helpoiten asukasyhdistyksistä, talonyhtiöiden hallituksista ja paikallisseuroista. Käy kertomassa aikapankista heille.

Kuulisin mielelläni taloustietäväisten kommentteja The Money Fix dokumentista. Raha on dokumentin perusteella mitä ilmeisimmin kaiken pahan alku ja juuri. Olin muuten otettu, että työ ja duuni määriteltiin dokumentissa kuten tein itse ekirjassani.

The Money Fix – video

THE MONEY FIX by Alan Rosenblith is licensed under a Creative Commons Attribution-Noncommercial-No Derivative Works 3.0 United States License.

Hesarin Kuukausiliite oli tohkeissaan siitä, kuinka joka neljäs meistä suomalaisista kehtaa haluta tehdä vähemmän töitä. Jos olisin Facebookissa niin kommentoisin artikkelia, että siis kreisiä!, kuten Tervetuloa töihin! -jutun toimittaneella Anu Partasella on tapana. Hesarin viesti vähemmästä työstä haaveileville suomalaisille on: olette kohtuuttomia. Olen vahvasti eri mieltä. Hesari on kohtuuton.

Hesari esitti kysymyksen: onko mahdollista, että ihmiset tekisivät vähemmän töitä? Oikea vastaus kysymykseen kuuluu: on mahdollista. Siitä vaan vähentämään työntekoa. Kukaan ei sitä voi kieltää.

Hyvinvointisi ja onnellisuutesi nousee kun käytät suuremman osan elämästäsi asioiden parissa joista sinä nautit sen sijaan, että teet vain asioita joista työnantajasi hyötyy. Kun elämään saa oikeata sisältöä, joka tuottaa kestävää onnea niin palkan aleneminen ei haittaa. Kuluttamisen tuoma pikamielihyvä on pian turhaa, eikä toimittajan kaverin 3500 euron kuukausiliksalle ole tarvetta.

Hesari haluaa, että pysyt töissä viisi päivää viikossa, jotta valtio voi kerätä osan palkastasi. Palkkaa taas täytyy kerätä, koska valtio haluaa tuottaa palveluita, kuten suurempia ja suurempia koululuokkia, entistä leikatumpia terveyspalveluita, verorahoilla tuettua sianlihaa, leveämpiä moottoriteitä, doupatumpia vanhuksia sekä NATO-yhteensopivia teini-ikäisiä ja aseita.

Hesari ei kyseenalaista sitä, tuleeko valtion tuottaa suomalaisille kaikkia näitä palveluita. Verorahoja käytetään paikoin moraalisesti väärin, ja osalla tuotetaan palveluita jotka kansalaiset tuottivat ennen yhdessä. Nykyisin ihmisillä ei ole aikaa hoitaa yhteisön lapsia, kunnostaa ulkoilualueita tai sopia riitatilanteita, koska kaikki aika kuluu palkkatöissä tai kaupassa, josta etsitään kadonnutta sisältöä elämään. Se kadonnut sisältö on juuri palkkatyön estämä yhdessä tekeminen. Tekeminen jonka valtio on ominut itselleen.

Yhteisöjen itse tuottamat palvelut nostaisivat ja ylläpitäisivät ihmisten hyvinvointia sekä asukkaiden niiden tuottamiseen osallistuessa, että heidän niitä käyttäessä. Esimerkkejä tällaisista palveluista ovat esimerkiksi lastenhoito, koulu ja ulkoalueiden kunnossapito, juhlat, päätöksenteko, aluebudjetointi, konflitien ratkaisu jne. Isovanhemmat taas voidaan yhä nähdä osana perhettä ja yhteisöä, eikä laitoksiin sysättävinä tuottamattomina taakkoina. Julkisiin palveluihin liittyvää ajatusmaailmaansa voi tuulettaa lisää WWF:n Onnellisuuspoliittisella manifestilla.

Oletetaan Hesarin mieliksi, että valtion tulee tuottaa kaikki kiva tekeminen, jotta meille ei jää muuta tekemistä kuin työ, kuluttaminen ja body-pumppi. Voisimmeko siinä tapauksessa tehdä nykyistä vähemmän töitä? Kyllä voisimme, kuten Hesarin jutussakin käy ilmi.

“voidaan kyllä ajatella, että tehdään vähemmän töitä mutta siitä huolimatta tuotetaan hyvinvointipalveluita enemmän”.

Siis vähemmän töitä ja enemmän valtion tuottamia palveluita! Mahtavaa, mutta miksi poliitikot eivät sitten halua nostaa kansalaisten hyvinvointia vähentämällä työaikaa, mahdollistamalla yhteisöpalveluiden tuottamisen lisääntyneellä vapaa-ajalla ja tuottamalla kansalaisille lisäksi muita julkisia palveluita?

Koska rikkaat eivät halua maksaa veroja.

“Kiander ei kuitenkaan pidä varallisuuden uusjakoa tai verojen korotusta kovin realistisina tulevaisuudennäkyminä.”

Hesari ei hämmästele tai kyseenalaista miksi rikkaimman kymmenyksen miellyttäminen on tärkeämpää kuin 90% suomalaisten hyvinvointi. Hesarin mielestä asia on itsestäänselvyys, ja haluaa kertoa asian lukijoilleen sellaisena, jotta tuo tulevaisuudennäkymä myös pysyisi epärealistisena.

Hesari siis haluaa, että käytät elämäsi töissä, jotta rikkaiden ei tarvitsisi maksaa veroja. Tai toisin sanoen: teet yhä niin paljon töitä jotta rikkaat rikastuisivat.

Joka neljäs meistä ei halua tuhlata elämäänsä rikkaiden vuoksi. Joka neljäs suomalainen haluaa runsaamman, mielekkäämmän ja onnellisemman elämän. Tee siis vähemmän töitä jos siltä tuntuu.

Silmiinpistävämpää viimeaikoina kuin köyhimpien jääminen kelkasta on rikkaimpien näyttävä irtiotto. Kyse ei ole palkkaerojen kasvusta vaan superrikkaita suosivista verotuksen muutoksista – pääomatulojen kovin lempeästä verokohtelusta – ja ennen kaikkea pääomatulojen osuuden kasvusta.Tuloerojen kasvu – Soininvaara

Peruutin Sunnuntai-hesarin tilauksen.

Kuva (c)ohtuudella cutrepunx

Oka-kriisi käynnistyi kun länkkärit yrittivät viedä Mohawkkien viimeisiä maita rakentaakseen 9-reikäisen golf-kentän. Sitten ammuskeltiin, piiritettiin inkkareita ja näytettiin kuka saa rikkoa sääntöjä ja kuka ei. Kriisin taustalla on ilmeisesti golfin lisäksi aika paljon muutakin typerryttävää sortoa. Minä kun luulin, että vain Saksa on paska maa. Niitä on näemmä enemmänkin.

Kanehsatake: 270 Years of Resistance (The Oka Crisis) (1993)

Järjestämme seuraavat asukkaiden kesämarkkinat Pohjois-Haagassa sunnuntaina 1.8. klo 10-14 koska se on kivaa ja koska kukaan muukaan ei niitä järjestä.

Tule moikkaamaan, jakamaan (tai myymään) ylimääräisiä roippeita, syömään pullaa tai nauttimaan iloisista naamoista. Vinkkaa muusikkokavereillesi tai muille taitajille, että heidän taitojaan arvostettaisiin kovasti. Osaatko jonkin taidon? Tule opettamaan se meille.

Pohjois-Haagan ja Lassilan asukkaiden Tehdään yhdessä-ryhmä ja Pohjois-Haaga Seura järjestivät eilen kesämarkkinat. Tapahtuma oli huikea menestys. Kirjoitin päivästä muutaman rivin Pohjois-Haagan kotisivuille.

Tapahtumien järjestelyssä oppi paljon mm. tajuamaan sen lannistavan byrokratiamäärän jolla asukkaat pyritään pitämään passiivisina. Nollabudjetin tapahtuman luvat ja vakuutukset maksoivat muuten lähes 200 euroa. Odotamme jännityksellä mahdollisia lisäkuluja myyntiluvista.

Seuraavat markkinat ovat Elokuun ensimmäisenä sunnuntaina 1.8. Mistäköhän löytäisin tapahtumaan bändin tai muita esiintyjiä: tarinankertojan, lasten leikittäjän (ulkopelikoulu?), trubaduurin, runonlausujan, hierojan, muotokuvamaalaajan, fillarinkorjaajan tai muita paljon kaivattuja osaajia? Onko ideoita mistä rekrytä tai saada osaajat kiinni?

Tule sinäkin. Tapahtuma on ilmainen.