“Catastrophe is a strong word but it is not strong enough for a future with 4 degrees of warming.” – WWF

Muistuttakaapas joku, että onko näistä hallituksista jotain hyötyä ja jos niin onko hyöty yhtä suuri kuin elävä maapallo?

Video – Herää ja friikkaa!

Wake Up, Freak Out HD cut from Leo Murray on Vimeo.

Rehu- ja lihateollisuus löysi viimeisessä (viides) klipissä esiteltävän heimon. Lue lisää: Sademetsää Suomen lihatiskeillä – WWF Suomen raportti

Julkaisimme eilen WWF:ssä onnellisuuspoliittisen manifestin.

Aloimme ideoimaan manifestia Demoksen kanssa viime syksynä. Talven aikana käydyt keskustelut toivat raikasta vaihtelua muuhun työhön. Tein aloitteen keskustelupaperin tekemiseksi kun huomasimme WWF:ssä, että henkilökohtaisen hyvinvoinnin parantaminen saattaa olla ehkä paras keino pienentää omaa ekologista jalanjälkeään.

Demos oli juuri sopiva porukka kelaamaan tuoreita ajatuksia siitä kuinka poliittiset päättäjät voisivat poistaa pullonkauloja hyvinvoinnin rakentamiselta. Kuinka päättäjät voisivat nostaa hyvinvointiamme luonnonvarojen suomissa rajoissa, yhdellä planeetalla.

Onnellisuuspoliittisesta manifestista tuli mielestäni erinomainen. Demos Helsinki teki hienoa työtä hautoessaan ajatuksia suosituksiksi ja puristaessaan nämä selkeäksi ja kiteytetyksi tekstiksi. Jes!

Lue lisää manifestista:

Minun ja Ollin haastattelu Aamu-TV:ssä katseltavissa Areenassa jonkin aikaa

”Nykyinen politiikka ei tuota onnellisuutta, ja myös tulevaisuuden edunvalvonta on unohdettu. Uudet haasteet vaativat uusia mekanismeja. Onnellisuuspolitiikassa on kyse näiden mekanismien kehittämisestä ja hyödyntämisestä,”

- Onnellisuus nostettava politiikan ytimeen

“…Planeetan elämän edellytysten ylläpidon ja ihmisten hyvinvoinnin tulisi olla politiikan keskeisin tavoite, johon muita tavoitteita peilataan. Tuntuu, että nykypolitiikka on sekoittanut perinteiset hyvinvoinnin tavoittelun keinot itse tavoitteeseen. Yhteiskunnan muut tavoitteet alistetaan talouskasvulle, joka perustuu yhä uusiutuvien luonnonvarojen ylikulutukseen.

Luonnonvarojen ylikulutukseen perustuva bruttokansantuotteen kasvu ei tuota enää länsimaissa hyvinvointia. Päinvastoin, se vaarantaa ekosysteemien, ihmisten, muiden lajien ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnin. Kulutamme luonnonvaroja 40 % nopeammin kuin ne ehtivät uusiutua. Elämme siis velaksi. Planeetan resurssien velaksi kuluttaminen on erityisen vakavaa, koska kukaan ei tule velkakriisin uhatessa pelastamaan ja maksamaan laskua…”

- Kohti maapallolle sopivaa hyvinvointia ja onnellisuutta

“…Ihmiset tarvitsevat pidempiä lomia lisätulojen sijaan! Kaupunkisuunnittelun on oltava käyttäjälähtöistä! Julkisten rakennusten kuten koulujen käyttöastetta pitää lisätä avaamalla ne kansalaisten laajempaan käyttöön!

Siinä kolme politiikkasuositusta, joita ajatushautomo Demos Helsinki ja Maailman luonnonsäätiö WWF ehdottavat keskiviikkona julkistetussa Onnellisuuspoliittisessa manifestissa…”

- Onnellisuus on politiikan uusi taikasana

Aiheeseen sopii myös hyvin Areenasta löytyvä keskusteluohjelma luokkayhteiskunnan paluusta: Markku Heikkinen: Tervetuloa uusi luokkajako! ja aina yhtä erinomaisen Identity campaigningin postaus: The Death of self interest fundamentalism

Omia aiheeseen liittyviä keloja unohtamatta: Vehmas Assembly – Hyvä elämä koostuu teoista

Sokea usko markkinoiden itseohjautuvuuteen on mennyttä. Samoin usko siihen, että bruttokansantuotteen kasvu parantaisi ihmisten hyvinvointia on vanhanaikaista.

Ympäristöministeri Lehtomäkikin katsoo, että bruttokansantuotteen kasvu saattaa jopa laskea hyvinvointia.

Mäkelän mukaan käynnissä olevat valtavat talouden elvytystoimet tähtäävät juuri lyhytnäköisiin voittoihin ja hallitusten elvytystoimet onkin asetettu laajasti kyseenalaisiksi. Saavutetaanko talouskasvulla niitä hyötyjä joita kansalaiset ja maapallo kaipaavat?

Planeetan resurssienkäyttö täytyy Mäkelän mukaan saada laskettua kestävälle tasolle ja ympäristön tuhoutuminen tulee pysäyttää. Päättäjiltä vaaditaan nyt rohkeutta tehdä kauas tulevaisuuteen luotaavia päätöksiä. Todelliset valtiomiehet eivät menesty iltalehtien lukijakyselyissä ja päivän gallupeissa.

Huomasithan WWF:n ja Demos Helsingin onnellisuuspolitiikkaa-blogin jossa pohditaan keinoja joilla poliitikot voivat tukea ihmisten hyvinvoinnin ja onnellisuuden kasvua bruttokansantuotteen kasvattamisen sijaan?

Video – Timo Mäkelää haastateltiin Davoksen World Resources Forumissa syyskuussa 2009

Voit uskoa, että on hyvä fiilis saada töissä edistää suomalaisten hyvinvointia ja onnellisuutta. Yksi kevään projekteistani on ajatusten herättely hyvinvoinnin ja kulutuksen yhteyksistä. Olen nauttinut jo muutamista kelailusessioista asian parissa Demoksen jäbien kanssa, ja onhan asiaa tullut mietittyä jo Vehmas Assemblyn puitteissakin.

WWF uskoo, että henkilökohtaisen hyvinvoinnin tavoittelu on ehkä paras tapa pienentää omaa ekologista jalanjälkeä. Jatkuva kulutuksen kasvu on tuhoamassa planeettamme. Taloustavoitteet tulee sovittaa planeetan mittoihin. Kasvun aiheuttama ekologinen velka on jo nyt liian suuri.

Yhden planeetan tulevaisuudet ovat onnellisia!

Jatkuva kasvu tuntuu kaukaiselta. Se ei ole sitä. Jatkuva kasvu näkyy meidän tavallisten jamppojen elämässä jatkuvana komerotilan puutteena ja suuremman asunnon oston ahdistuksena. Jatkuva kulutus ja sen luomat puutteen tunteet ahdistavat. Aina pitäisi ostaa jotain lisää ja aina tulee uusi malli tai muotivillitys.

Kulutus tuhoaa planeettamme. Koti on jatkuvan kulutuksen ja shoppailun kasvun yhteiskunnassa tavaravarasto.

Haastan sinut nostamaan omaa hyvinvointiasi ja uudelleen arvioimaan sitä mikä on tärkeää. Kovat jäbät raivaa paskan pois tieltä ja keskittyy asiaan. Et kai sinä jää paskaan jumiin? Vastaa haasteeseen täällä, jos pystyt.

Hienon sattuman kautta New Economic Foundation julkaisi Demoksen työblogin Onnellisuus politiikkaa kanssa samana päivänä raportin talouskasvun ongelmista. Lapsikin ymmärtää, että jatkuvasti kasvava talous tai – hamsteri- ei mahdu yhdelle planeetalle.

Olen viime viikkoina miettinyt paljon luonnonvarojen, ja erityisesti öljyn riittävyyttä. Huipputapahtumia. Monista hyvistä aiheen videoista valitsin teille tämän.

Olen kiitollinen, että saan ja olen lähtenyt mukaan vastaamaan tuleviin haasteisiin kehittämällä omaa asuinaluettani. Globaali keskustelukerho tulee menettämään merkitystään yhä enemmän meidän lähiö-, kylä- ja asuinalueyhteisöillemme. Uudelleen rakenna yhteisösi ja opi kuinka voit voimistaa asuinaluettasi. Et voi hävitä ja tutustut samalla hienoihin ihmisiin.

Ensi viikolla vietän ympäripyöreitä päiviä Keski-Kalimantanilla Borneossa kokoushuoneen ilmastointihumussa pohtien kuinka WWF Suomi jatkaa Borneolla menestyksekästä työtään estääkseen metsäkadon, ilmastonmuutoksen kiihtymisen, paikallisten oikeuksien rikkomisen ja orankien sukupuuton. Voit tukea meitä täällä.

WWF Suomi taistelee sademetsien ja orankien puolesta Suomen tuoteketjuviidakossa ja Indonesiassa, Borneon vuoristosademetsissä yhdessä WWF Indonesian kanssa.

Alla on muutama hieno video sademetsissä salamavauhtia käyvästä tuhosta. Tuho ei näy lähikaupassamme, mutta voimme silti hidastaa sitä siellä.

Maya Lin – Unchopping a Tree from What is Missing? Foundation on Vimeo.

Greenpeace osaa konkretisoida työmme hyvin! FUM! Olen WWF:n Sademetsän sankarit operaation töissä Borneossa ensi viikon. See ya!

Otin Kööpenhaminan ilmastokokousfiaskon raskaasti. Päättäjien kädettömyyden aiheuttama ahdistuksen määrä yllätti. Olen huomannut, että vaikeista asioista kirjoittaminen auttaa minua jäsentämään ajatuksia ja purkamaan mielipahaa ja ahdistusta. Toivottavasti sinäkin saat kirjoituksesta jotain irti.

Aloin syksyn mittaan olemaan kurkkuani myöten täynnä ilmastonmuutosuutisia. Tutkimukset toisensa jälkeen osoittivat lapsilleni aina entistä kamalampia tulevaisuudennäkymiä. Koko ongelma oli muka tarkoitus selvittää Kööpenhaminassa.

Vaikka olin hyvin skeptinen päättäjien kyvyistä tehdä epäitsekkäitä päätöksiä, hämmästyin kuinka voimakkaasti reagoin Kööpenhaminan ilmastokokouksen täydelliseen epäonnistumiseen.

Olin junassa matkalla kotiin kun luin ensimmäisistä Köpiksen hätähuudoista. Obama oli pettänyt. Koko ihmiskuntaa koskettavan ongelman kauheus tuntui vyöryvän kerralla niskaani.

Millaista on elää maapallolla jossa henkiin jääneet miljardi ihmistä elävät kapealla ilmastovyöhykkeellä, eteläisen pallonpuoliskon ollessa asuinkelvotonta aavikkoa? Kuinka sopuisasti ne viisi miljardia voivat kuolla? Kuinka muuttoliikkeet tulevat sujumaan. Sodinko minä vai vasta poikani?

“…Juuri päättynyt Kööpenhaminan ilmastokokous on vuosisadan pettymys. Lopputulos on viemässä maailmaa katastrofaalisen ilmastonmuutoksen polulle. Kansallisten etujen puolustaminen ja teollisuusmaiden kyvyttömyys sitoutua oikeudenmukaisiin ilmastotoimiin on epäonnistuneen lopputuloksen perimmäinen syy…”

Miten voi olla mahdollista, että “päättäjät” epäonnistuvat päättämään uransa tärkeimmästä asiasta? Miten meidän nyt käy? Ilmastokokouksen piti pelastaa meidät. Onko vielä aikaa estää pahimmat skenaariot? Kirjoitin Facebookin päivitykseen: we have failed.

Kumppanissa oli syksyllä hyvä kirjoitus siitä, kuinka ilmastonmuutosuutiset ahdistavat. Valtava maailmanlaajuinen ongelma, joka tuntuu olevan omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella syö miestä jos toista.

Keksimme keinoja olla ajattelematta epävarmuutta ja mielipahaa tuovaa asiaa.

• Yhdet sulkevat asian pois elämästään välttelemällä uutisia.
• Toinen puolustautuu ahdistukselta kuluttaen ja autoillen uhmaiän tarmolla entistä enemmän.
• Kolmas kieltää koko ilmiön ja toivoo, että tutkijat löytävät todisteita uskolle.
• Monet tekevät pieniä muutoksia kulutustottumuksissaan kokeakseen tehneensä voitavansa. He autoilevat markettiin palauttamaan maitotölkkejä, ja ostavat luomukermaa paistin kastikkeeksi.

Jos tunnistit itsesi listasta, älä murehdi. Et ole ainut vaan paremminkin osa massaa (mikä varmasti riemastuttaa).

On luonnollista, että haluaa välttää ahdistavia asioita. Ne haluaa unohtaa ja toivoa, että asiat ovat huomenna kuin taikaiskusta toisin. Valitettavasti asioiden eteen täytyy tehdä jotain – sinunkin. Hyvä uutinen tässä on se, että tekemällä oman osuutesi minimoit ahdistuksen ja näytät muille esimerkkiä.

Ilmastonmuutos ahdistaa minuakin. Kööpenhaminan kokouksen jälkeen ilmastonmuutos vasta ahdistaakin. Poliittiset päättäjämme epäonnistuivat. Edustajamme nakkasivat hanskat tiskiin ja viskasivat pallon meille tavallisille jampoille, kolmannelle sektorille ja yrityksille. - Selvittäkää te tämä katastrofi. Me suunnittelemme nyt ympäristöhallinnon alasajoa.

En usko, että kyseessä oli vain päättäjien epäonnistuminen, vaan koko järjestelmä saattaa olla kykenemätön enää edustamaan nykyisenkaltaista yhteiskuntaa. Jos koen saavani surkeaa palvelua, siirryn käyttämään parempaa palvelua tai teen asian itse. En tiedä haluanko enää äänelläni tukea jatkuvasti pettävää poliittista järjestelmää.

Muutamana joulukuun pikkutuntina olen pilannut ystävien illan (sori) purkamalla ahdistustani kertomalla suunnitelmista muuttaa ilmastonmuutoksen vuoksi maaseudulle. Omalla pellolla ja haulikolla luulisi pärjäävän ilmastonmuutoksellekin. Ahdistava ajatus.

Yritän minimoida ilmastonmuutosahdistuksen vähentämällä omia päästöjä, ja välttelemällä ilmastouutisia, siinä missä muitakin uutisia (suurinta osaa). Vältän ahdistuksen ja parannan oloani tekemällä merkittäviä parannuksia siihen kuinka käytän maapallon resursseja. Samalla kun pienennän omaa vaikutustani opetan lapsille kuinka täällä sopii käyttäytyä. Itsekkyys ja kansallinen etu kuuluvat historian kirjoihin.

Tavoitteenani on elää velattomasti, eli niin, että en käytä ympäristöä hyödyksi nopeammin kuin se ehtii uusiutua. Aion tänäkin vuonna pienentää vaikutustani vähentämällä kulutusta (tavara syö pään), minimoimalla autonkäytön (fillaristit ovat aateliaa), yhä vähentämällä lihaksien syömistä (ei oikein tee enää edes mieli) ja pienentämällä ekosähkölaskua.

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että saan käyttää suuren osan ajastani ympäristön suojeluun. Järjestöt tarvitsevat nyt kaiken tuen työlleen, sillä välin kun päättäjät keskittyvät syyttelemään toisiaan kansallisen edun ajamisesta/itsekkyydestä.

Sinäkin voit tehdä osasi ja parantaa oloasi helposti:

1. Vaihda uusiutuvaan energiaan
2. Älä aja autolla, käy aluksi töissä vaikka kerran viikossa julkisilla ja lisää rauhallisten aamujen määrää hiljalleen
3. Vähennä lihan syömistä, lihaton maanantai?
4. Säästä rahaa

Tässä muutama, mielestäni hyvä, kirjoitus ilmastonmuutoksesta ja Köpiksestä.

• Tim Kasser: After Copenhagen
• Joss Garman: Copenhagen – Historic failure that will live in infamy
• We’re all eco-warriors now after world leaders failed us at Copenhagen
• Hullun huoneentaulu
• How do I know China wrecked the Copenhagen deal? I was in the room
• Kokemuksia Kööpenhaminasta
• Päivä, jolloin lakkasin uskomasta demokratiaan
• Kööpenhaminan kokous valitsi Martti Backmanin YK:n ilmastosihteeriksi

Kirjoituksen kuvan (cc) Helsingin Energian kivihiilipiipuista nappasi melancholic optimist. Helsingin päättäjät kokevat kivihiilestä luopumisen yhä liian hankalaksi.

Vuosi 2009 oli  häkellyttävä. Elämä tuntuu tosiaan olevan yhtä muutosta. Pienellä kannustuksella ja onnella muutokset ovat tapahtuneet parempaan päin. Muutosten suuruudet aiheuttavat ajoittain häkellystä.

Kotona kaikki siirtyivät 2009  liikkumaan kahdella jalalla ja jokaisella on nykyään omat hampaat. Kummatkin ovat äärimmäisen hienoja ominaisuuksia ihmisissä. Uudet leikit, mielenkiintoiset kysymykset ja uhmaikä tulivat kuluneena vuonna myös tutuiksi. Olin unohtanut kuinka hauskaa on käyttää hämisnaamaria ja kuinka paljon iloa pienissä asioissa on. Arki on monesti pienten lasten vanhemmille hieman haastavaa. Tänä vuonna lapset eivät ole enää yhtä pieniä. Jos vaikka pääsisi kesällä neppisradalle…

Harrastuksiin mahtui kuluneena vuonna paljon uuden oppimista. Luin valtavasti ja pyrin ottamaan opittua tietoa käyttöön. Yritin jakaa oppimaani myös entistä järjestelmällisemmin eteenpäin. Perustin yhdessä oppimista varten yrityksen, Vehmas Assemblyn.

Aloin katsoa kirjoittamista uudesta vinkkelistä. Voisiko näppäimistöllä naputtaa muutakin kuin sähköposteja ja blogia? Kirjoitin omakustanteisen ekirjan hyvästä elämästä ja onnellisuudesta.

Kesällä nautiskelin ruoankasvattajalle ihanteellisista ilmoista. Kasvit kasvoivat itsekseen sillä välin kun istuskelin lueskellen ja eväitä nautiskellen puutarhatuolissa. Kesä oli hieno.

Syksyllä vierailin useassa taidenäyttelyssä. Pablon näyttely Ateneumissa ja Botticellin näyttely Frankfurtissa olivat upeimmat. Eniten ajatuksia herättivät kuitenkin Koffin museossa olevat kapakkahupeja kuvaavat piirrokset. Hmmm

Asuinalueelle on saatu vipinää. Pohjois-Haagan kotisivujen toimittamisen ohella järjestin keväällä aluefoorumin Pohjois-Haagan liikenteestä ja syksyllä yhteisfoorumin Etelä-Haagan kanssa kaupunkipolkujen luomisesta. Lokakuussa järjestin Vehmas Assemblyn toimesta haagalaisille kurssin kansalaisjournalismista. On mukavaa ajatella, että aluefoorumien aloittaminen on ehkä osaltaan kannustanut Helkaa ottamaan Haagan osaksi miljoonaluokan Caddies-projektia yhteisön kehittämiseksi. 2009 oli hieno vuosi Pohjois-Haagalle!

Olen onnellinen lumesta. Lapset saavat vihdoin nähdä kuinka hauskaa talvella ennen oli.

Töissä kuluneen vuoden huippuhetki oli huhtikuinen hankematka Borneon sademetsiin. Reissu jätti minuun jopa vuoden aikana saavutettuja suojeluvoittoja suuremman kokemusjäljen. Työkaverit innostuivat bloggaamaan sademetsätiimin esimerkin mukaisesti. Hyvä hyvä! Työpostaukseni löytyvät muuten täältä.

Yhteiskunnallisesti vuosi 2009 oli epäonnistunut. Kööpenhaminan häpeällinen tulos ja suomalaisen poliittisen järjestelmän heikko happi leimasivat vuotta. Uskoni nykyisenkaltaiseen poliittiseen päätöksentekoon on vuoden vaihtuessa koetuksella.

Olen varma, että vuosi 2010 tulee olemaan jopa edeltäjäänsä mielenkiintoisempi. Odotan innolla uusia ajatuksia, ystäviä ja seikkailuja! Jotta vuosi ei menisi aivan ajelehtimiseksi, olen suunnitellut uusia kujeita, entisten hyvien kujeiden lisäämistä ja muuta mielenkiintoista vuodelle 2010.

Oikein upeaa Uutta vuotta ja alkavaa vuosikymmentä kaikille! Olette upeita!

Kuva cc taivasalla

Julkaisimme WWF:llä puolivuotta valmistelemamme palmuöljypisteytyksen tulokset. Pisteytimme 59 merkittävintä eurooppalaista palmuöljyä käyttävää elintarvike- ja kosmetiikkayhtiötä niiden vastuullisuuden perusteella.

Suomalaiset elintarvikeyhtiöt eivät tulosten perusteella ole paljon korvaansa lotkauttaneet sademetsien tuholle. Eniten pisteitä kerännyt suomalaisyhtiö SOK sai vain 10,5 pistettä 29:stä. Surkeimmin pärjäsi ekomerkeistään tuttu Raisio.

Raisio sai 1 pisteen! Ei paljon Eloveena-tyttöä naurata, ainakaan tämä selityksen maku.

“…WWF:n mukaan Raision olisi pitänyt vastata kyselyyn joka tapauksessa.

– Testissä mitattiin myös sitä, onko aiemmin toimittu vastuullisesti ja miten toimittiin pisteytystä tehdessä, jolloin Raisio on valmistanut kasvirasvoja, WWF:n metsänhoitaja Sampsa Kiianmaa huomauttaa. [puhumattakaan siitä, että Raisio jatkaa Keiju-margariinien myyntiä vielä jatkossakin]

Hirvonen kuittaa arvostelun sillä, että WWF:n parin vuoden takaisessa selvityksessä Raisio pärjäsi hyvin…”

Kuitataanpa Raision väite kaksi vuotta sitten tapahtuneella:

“Tänään julkaistu raportti “Syökö suomalainen elintarviketeollisuus viimeisiä sademetsiä?” osoittaa, että suomalainen elintarviketeollisuus on pääosin piittaamaton asiasta…

…On hälyttävää, että 21 yritystä ei edes vastannut kyselyyn, vaikka emme julkista yritysten yksityiskohtaisia vastauksia, ja vain kaksi on ilmaissut tuottajalle kiinnostuksensa tuotantotapojen vaikutuksiin”, sanoo metsänhoitaja Sampsa Kiianmaa WWF Suomesta. “Palmuöljyn tuotanto saadaan vastuulliseksi vain, jos ostajamaat ja -yritykset vaativat sitä.”

WWF on luvannut olla kertomatta kuinka huonosti kukin suomalaisyritys pärjäsi pari vuotta sitten. Jos Raisio kuitenkin kokee pärjänneensä silloin paremmin kuin nyt, niin miksi se on muuttanut toimintaansa vastuuttomammaksi? Erikoista ympäristövastuunkantoa eikö? Antaisitko tästä kymmenen pistettä ja yhtiön ekomerkin?

Toisinkuin suomalaiset kilpailijansa, Unilever pärjäsi pisteytyksessä hyvin mikä todistaa, että yritys toimii hyvänä esimerkkinä ympäristövastuunhoidossa muille yrityksille.

Unileverin margariini on Floraa ja Raision Keijua.

Bloggasin pisteytyksen tuloksista ja siitä mitä sinä voit asian suhteen tehdä WWF Suomen Villi Planeetta blogissa. Ehdit vielä kuunnella Radio Suomen erinomaisen jutun aiheesta Yle Areenassa. Palmuöljyasia alkaa 3 minuutin jälkeen.

Rupattelin viime viikolla radiossa myös soijasta YLEX:n sivumakuohjelmassa: onko soijan syönti ekoteko vai epäteko?

Niin ja perjantaina kerroimme suomalaisten Stora Enson ja vuorostaan tehtaita Suomessa lakkauttavan UPM:n puuhista etelän nopeakasvuisilla puuplantaaseilla.

Tällaisia mietteitä täällä syyslomalla.

Kuva C Sampsa Kiianmaa/WWF

Kuvasimme viime huhtikuun Borneon reissulla mukavan määrän videota, joka on nyt editoitu sopiviksi Youtuben nieltäviksi pätkiksi.

Tässä ensimmäinen, WWF Suomen Borneo-hankkeen yleisesittelynä toimiva klippi. Hanketta on ollut ilo olla suunnittelemassa ja toteuttamassa yhdessä WWF Indonesian kanssa.

Videota Villi Planeetta blogiin sovitellessa huomasin, että YleX:llä on tosi hauskoja, hieman räväkämpiä videoita samalta reissulta. Ensimmäisessä videossa allekirjoittanut alkaa katsoa nahkakenkiään suuta lipoen…Epäilyttävä lentoyhtiö, kupeksiva kunnajohtaja ja lehmännahkanaksut

Kuva C Sampsa Kiianmaa/WWF

Viimeisen kahden viikon aikana olen saanut juhlistaa Porkkanamafian 1-vuotispäiviä, istuttaa kukkasipuleita, pohtia energiapuunkorjuuta, nauttia johtajatason seurasta Pohjois-Savossa, kääntää kasvimaata, ihastella porkkanoiden kirkasta oranssia, blogata työstä ja hyvinvoinnista, niittää, ihailla ensimmäisiä askelia, aloittaa päivän sirkuksella ja vetää kansalaisjournalismikurssin. Hienot kaksi viikkoa siis.

Olettehan jo huomanneet WWF:n uuden Villi Planeetta blogin? Kulutusviidakon rohkaisemina WWFläiset rohkaistuivat avaamaan ovet ja ikkunat ammolleen. Työkavereilla on hyviä juttuja ja paljon. En uskalla sanoa, että olen yllättynyt vaan, että tiesinhän minä Käykää lukemassa ja kommentoikaa.

Ja kaikkihan ostavat tämän perjantain ruuat ja juomat Porkkanamafian hulabaloo tunnelmissa!