Poliitikot ovat kuitenkin luvanneet jo 8 miljardia ja vaalien jälkeen he lapioivat pankkiireille vielä saman verran lisää. Pankit jakavat verorahat bonuksina pomoille.

Lue alkuperäinen postaus: Katainen: suomalaisten varauduttava massiiviseen verovarojen siirtoon investointipankeille

Monta rautaa tulessa ja hienoja suunnitelmia mutta mitä kaikkea sitä ehtii yksi ihminen toteuttaa. Ainainen priorisointiongelma.

Kiireen keskeltä joitakin löytöjä:

It’s one thing to take calls, check texts tweets, or the news when out and about by yourself. But it has become the norm to take them when meeting with others. That reduces the quality of the interaction and sends a message that the person you are with is merely an option, other options are ever present and must be assessed, maybe exercised. – naked capitalism

Kunnallisvaaleja edeltäneessä YLEn Suuressa vaalikeskustelussa Kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen ilmoitti, että Kokoomus tulee avaamaan vaalirahoituksensa kuten Vihreät.

Kävin etsimässä rahoitustietoja Kokoomuksen nettisivuilta mutta turhaan sillä koko vaalirahoitus-termi on Kokoomukselle täysin tuntematon.

Valtiot seuraavat hyvinvoinnin kehitystä bruttokansantuotteen kehityksellä. Ajatuksena on, että mitä suurempi BKT sitä paremmin menee. Bruttokansantuote ei kuitenkaan kuvaa hyvinvointia kuten kaikki tietävät. Sodat ja luonnonkatastrofit ovat erinomaisia keinoja kasvattaa valtion bruttokansantuotetta.

Tutkimusten mukaan kulutuksen kasvu ei Suomessa eikä muissakaan kehittyneissä teollisuusmaissa enää lisää ihmisten onnellisuutta tai hyvinvointia. Tästä huolimatta taloudelliset ja poliittiset järjestelmät pyrkivät yhä lisäämään talouskasvua, koska näkevät sen tienä onnellisuuteen.

GPI, eli Genuine Progress Indicator ottaa tuotannon kasvun lisäksi huomioon talouskasvun haittavaikutuksia kuten ympäristörasitteet, uusiutumattomien luonnonvarojen käytön ja tuloerot.

Suomessa hyvinvointi ei ole seurannut BKT:n kasvua 80-luvun lopun jälkeen. Hyvinvointimme on heikennyt 90-luvun alusta lähtien pientä viime vuosien kasvua lukuunottamatta. Toisin sanoen vaikka Suomi on entistä rikkaampi olemme onnettomampia kuin 80-luvulla.

Kuinka suomalaisten hyvinvointia voisi sitten parantaa tai edes palauttaa samalle tasolle millä se oli 80-luvun lopussa? Välttämällä hyvinvointia heikentäviä toimia tietenkin.

Hyvinvointia heikentävät luonnonvarojen ylikulutus, uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö, vapaa-ajan vähäisyys, vesistöjen pilaaminen, suo-, maatalous- ja metsäpinta-alan pieneneminen, ilmansaasteet ja rikollisuus. Tulojen kasvun aikaansaamaa hyvinvoinnin kasvua heikentää epätasainen tulonjako.

Suomen hallituksen tavoitteena tuntuu olevan hyvinvoinnin laskeminen entisestään. Hallitus ei aio torjua ilmastonmuutosta sen vaatimalla vakavuudella, on rampauttamassa Suomen ympäristöhallinnon, aikoo lisätä päästöjä soita polttamalla ja uusiutumattomien energiamuotojen käyttöä uraania ostamalla. Luonnonvarojen kulutuksen kasvattamista Katainen kutsuu isänmaalliseksi toiminnaksi ja hallitus tavoittelee sen varmistamista mahdollistamalla kauppakeskuksia suosivan 24h-shoppailun. Samalla hallitus varmistaa myös vapaa-ajan vähenemisen.

Suomen hyvinvoinnin rasitteena on maailmannopeimmin kasvaneet tuloerot. Tuloeroja tasoitetaan progressiivisella verotuksella, eli tulon siirroilla suurituloisilta heikko-osaisemmille. Tämä on ehkä yleisimmin hyväksytty tapa korjata liberalistisen kapitalismin aiheuttamaa tuloerojen kasvua.

Tämän päivän Hesarissa Katainen perusteli hyvätuloisia suosivia verohelpotuksia. Jyrkiltä kysyttiin miksi hallitus ei kohdenna verohelpotuksia vähä- ja keskituloisille.

“Koska ei haluta kiristää veroprogressiota, joka on Suomen verotuksen keskeinen ongelma…

…”Se kuulostaa hirveän hyvältä, se pieni- ja keskituloisiin painottaminen”, Katainen tunnusti. “Ymmärrän täysin sen logiikan, että veronkevennykset pitäisi suunnata pieni- ja keskituloisille, mutta mieluummin valitsen semmoisen kestävämmän tien.”

Sini-vihreän hallituksen kaikki edellä mainitut uudistukset tuntuvat heikentävän kansalaisten hyvinvointia. On syytä kysyä kenen hyvinvointia hallitus oikein parantaa? Ei ainakaan kansalaisten.

Kataista lainaten:

“Me mennään alaspäin Suomessa, se on ihan kaikille selvää.” “Sitä emme tiedä, kuinka syvälle menemme.”

Olen kirjoittanut aiemminkin kauppojen aukiolosta: kauppojen aukiolosta kiireettömyyteen ja hyvinvoinnin laskusta: Kuinka jatkuvakasvu pysäytetään ja Oliko Suomi 80-luvulla nykyistä rikkaampi?.

Kuva: Tilastokeskus

Kirjoitin elokuussa netin merkityksestä politiikalle ja poliittiselle keskustelulle. Tilasin tuolloin vinon pinon mielenkiintoisia poliitiisia blogeja. Suurin osa niistä on osoittautunut pettymyksiksi mutta siitä saa todennäköisesti syyttää Kuntavaaleja jotka saavat ehdokkaat bloggaamaan liikaa omakehu- ja puoluekehukirjoituksia.

Vasankari on onneksi jatkanut omaa taattua linjaansa. Tilaamieni blogien joukosta löytyy myös muita helmiä kuten Hannu Oskala, Martti Tulenheimo ja Esa Suominen. Eräät ehdokkaana olevat bloggaajat ovat suorastaan kannatettavan oloisia niin erinomaisia ajatuksia , eli samankaltaisia kuin omani (heh heh), heillä on. Mutta ne vaalikoneet…

Täytin YLEn ja Hesarin vaalikoneet. Tulokset olivat, kuten vaalikoneissa yleensä, jokseenkin yllättäviä. Olenko tulossa maltilliseksi vanhaksi? Vertasin tulosten 20-parhaimmistoa ja aloin etsiä lisätietoa ehdokkaista. Alle puolella oli jo ennen ehdokkuutta olemassa ollut nettisivu. Voinko äänestää ehdokasta joka ei nää vaivaa edes ennen vaaleja tuoda omia mielipiteitään kansalaisten luettaviksi? Mielestäni en.

Voisin äänestää ehdokasta vaalikoneissa hyvin perusteltujen vastausten perusteella, mutta valtuutettu joka ei kerro tekemisistään ennen vaaleja ei tule kertomaan niistä myöskään vaalien välillä.

Mutta, mutta. Vaaleissahan äänestetään puolueita. Ensin valitaan mieleinen puolue jolla on erinomainen vaaliohjelma ja sitten sieltä sopivin ehdokas.

Jotkut väittävät, että kansallista politiikkaa ja kunnallispolitiikkaa ei tulisi sekoittaa keskenään. Minä en ymmärrä miksi ei. Jos puolue ajaa omaa, ennen vaaleja äänestäjille ilmoitettua ohjelmaansa järkähtämättä kansallisella tasolla, niin sitä voi odottaa myös kuntatasolla. Jos taas jopa valtakunnanpolitiikassa lusmuillaan, niin mitä voi odottaa kuntatasolla? Puolueella tulee olla rohkeutta olla omaa mieltä ja sydäntä pitää sanansa. Miksi vaalikoneet keskittyvät muuten ehdokkaisiin eivätkä puolueisiin?

Ihmiset eivät tutkimusten mukaan enään erota puolueita toisistaan. Puolueet vaikuttavatkin kovin samanlaisilta jos tyytyy kuuntelemaan poliitikkojen sanoja. Otan esimerkiksi kaksi toisiaan poliittisissa viesteissä lähellä toisiaan olevaa puoluetta. Helsingin Vihreän ja Vasemmistoliiton vaaliohjelmat ovat lähes identtiset: ympäristö, huolenpito, julkiset, maahanmuuttajat jne. Hieman ehdokkaiden vaalikonevastauksia tongittuani huomasin, että puolueet eroavat toisistaan lähinnä siinä haluavatko he yksityistää kunnan palveluita. Useimmat vihreät ehdokkaat ovat valmiita yksityistämään lähes kaikki YLEn vaalikoneen tarjoamat kunnalliset palvelut, kun taas vasemmistoliittolaiset eivät mitään tai vain harvoja.

Niin ja se puolueiden rohkeus. Vasemmistoliitto oli viime kesäkuussa ainoa puolue joka yritti alistaa Lissabonin sopimuksen kansanäänestykselle. Muille puolueille olisi kelvannut hiljainen kabinettiäänestys. Vihreät haluavat olla hallituksessa joka rakentaa yhä uusia ydinreaktoreita.

Jään yhä pohtimaan kuinka tärkeää on että valitsemani puolue ja ehdokas osaa pitää minuun jatkuvaa yhteyttä netissä. Näiden kahden esimerkkipuolueen välillä on huima kommunikointitaitoero. Kummalta sivulta sinä löydät helpommin ehdokkaita Vihreiden vai Vasemmiston? Onko sillä väliä? Perässähiihtäjä epäilee vihreiden nettiherruuden vaikuttavan äänestystuloksiin Hesarin pääkirjoitussivulla.

Vaikuttaako ehdokkaiden ja puolueiden nettiolemassaolo päätökseesi? Voisitko äänestää blogitonta ehdokasta?

Lopuksi muutama hyvä syy raahautua uurnille 26.10. Klementiini kertoo Äänestämisestä ja Toista Maata-blogista löytyi vaalivideo Älä äänestä.