“Never underestimate the power of a few committed people to change the world. Indeed, it is the only thing that ever has.” – Margaret Meade

Time-lehden tapaan valitsen viime vuoden sankariksi vastarintakamppailijan. Mohamed Bouazizi teki ainoalla Tunisian valtion sallimalla tavalla vuodesta 2011 jotain hienoa.

Mohamed tuhosi traagisesti valtion sortaman itsensä ja herätti väen ympäri maapalloa huutamaan – kaatamaan nykyistä talouspoliittista järjestelmää, kapitalistista harvainvaltaa, ja osoittamaan kuinka se tehdään hierarkiattomasti ilman johtajia, pomoja, presidenttejä tai muita teeveestä tuttuja, kusettavia, äidin rakkautta kaipaavia, julkisuuskipeitä, spedejä.

Tajusimme, että me olemme vallassa eivätkä ne meikatut ja esiintymistreenatut, ylipalkatut ammattinäyttelijät, jotka opettelevat ulkoa valtion virkamiesten läksyjä pärjätäkseen tv-tentissä. Aloimme vetää viivoja rahaa syytävien suuryhtiöiden johtajien, edustajanäytteliöiden ja virkamiesten välillä.

Suomalaiset ovat säpsähtäneet hereille. Säpsähdys ei kuitenkaan riitä, pomot aikovat viedä yhä lisää, lisää, lisää, kaikki mitä lähtee… ja tehdä se niin että sua naurattaa. Idols? Lätkä? Bisse? He ovat jo luvanneet, että he tekevät alkavasta vuodesta historiallisen paskan, jos vain annat.

Kauan eläköön Mohamed Bouazizi, Tahririn valtaajat, Occupy Wall Streetin väki, Occupy Oaklandin Kapinalliset, big up!, Tampereen Väki, Turku Taistelee, Helsinki Valtaa taas taas!

Se on 2012! Odottakaa meitä paskiaiset! Teiän loru o niin loppu!

Video – Mohamed Bouazizi

Video – Tahrir – Egypti 2011

Video – Minä en siirry!

Laajemmat taustat ja muutoksen taktiikat: Katso tämä dokumentti.
Tsekkaa myös koko pitkä dokumentti Occupy Wallstreetin 2011 liikehdinnästä

2011: kolme tähteä viidestä
2012: tehdään se!

Terkkuja leikkaajille! Teiät on niin nähty…

Lisää rahaa siirrettiin palkkatyöläisiltä pankeille. Lisää rahaa siirrettiin pankeille, Lisää rahaa siirrettiin pankeille, Lisää rahaa siirrettiin pankeille…

Ihmiset haluavat olla jotain muuta kuin pankkien ja valtioiden orjia. Ohessa Occupy liikkeestä kertova dokumentti.

Video- Rise Like Lions

Katso myös Capitalism is the crisis!

Olkoon tämä täysin turha anaalisyynini vaaleista:

Joskus minua vaivaa myös se, ettemme jaksa ottaa askelta liittyäksemme Naton jäseneksi. – Martti Ahtisaari (demari)

sota on rauhaa

“Suomessa muutos merkitsee sitä, että rynnätään vaaliuurnille eikä kaduille” – Tarja Halonen (demari)

alistuminen on kapinaa

Kokoomuksen johto pitää mahdollisena kokoomuksen nousua hallituksen johtoon ja Suomen vientiä Naton jäseneksi – Arvonen (kokoomus)

Ihkua Alex

Tällä hetkellä Suomen se yksi Ainoa totuus on, että pitää olla huolissaan persuista. Aivan kuin puolue voisi muuttaa merkittävästi jotain.

Minua harmittaa persujen menestys pääasiassa siitä syystä, että puolueen voitto on vielä suurempi voitto valtapuolueille ja puoluepolitiikalle. Sen sijaan, että korruptiosta, valehtelusta ja laittomuuksista johtuva ihmisten raivo ja protesti olisi kohdistunut hallitsijoihin se vahvisti juuri protestoimansa eliitin valtaa.Puolueet ovat olleet viime vuosina kauhuissaan äänestysinnon laskusta. Hätiin on ehditty kutsua jopa lapsia.

Halonen: Usko äänestämällä vaikuttamiseen löytyi taas.

Neljän vuoden välein puolueet lähestyvät kansaa joka tuutista ja mahtavilla markkinointikampanjoilla jossa pelataan viimeisen propagandatutkimuksen opein. Kaikki töihin kaiken aikaa ja illalla talkoisiin! Jo joka kymmenes, joka viides on ennakkoäänestänyt! Nyt tai ei koskaan kannattaa luovuttaa itsemääräämisoikeus jollekin jota et tunne ja joka on pääosin asioista erimieltä kanssasi. Sitten takaisin töihin!

Kaikesta markkinoinnista huolimatta yli kolmannes ei edellisissä vaaleissa suostunut antamaan valtakirjaa puolueille. Oli odotettavissa, että kauden aikana paljastunut korruptio ja yleinen puoluepolitikointi romahduttaisi äänestysprosentin entistä alemmas. En tiedä ovatko vaalit sitovat mikäli yli puolet äänioikeutetuista ei suostu luovuttamaan valtaa edustajille. Äänestysprosentin olisi täytynyt laskea vain reilu 10% ollakseen alle puolet. Tämä edustuksellisen demokratian kriisi käännettiin sen voitoksi Perussuomalaisten ansiosta. Äänestämällä voi tosiaan vaikuttaa mutta tulos on päinvastainen mitä äänestäjä toivoi.

Se toinen suomen Ainoa totuus jatkaa porskuttamista Halosen toitottamasta demokratian voitosta huolimatta ja juuri sen puutteen vuoksi.

Halonen: On luonnollista, että ennen vaaleja puolueet toivat eriäviä näkemyksiään esille mahdollisimman selvästi. Vaalien jälkeen on löydettävä ne tavoitteet ja periaatteet, jotka yhdistävät puolueita.

Siis olla asioista samaa mieltä ja pitää mölyt mahassa. Kansa on puhunut. Pulinat pois. neljän vuoden päästä saa taas keskustella. Suomalainen konsensus.

Video – Carlin miettii äänestämistä

Katso erinomainen kooste Iranin Twitter-vallankumouksesta: Twitter revolution – Iran

Kirjoitin muuten joitain vuosia siten useita postauksia Iranista. Otin Bushin hallituksen uhkailut hyökkäyksestä Irania vastaan tuolloin jokseenkin tuohtuneesti vastaan. Opiskelijat ovat usein tuohtuneita. Annetaan se heille

“…Mitään laitonta ei ole tapahtunut, mutta vaalituen julkistaminen vain vahingossa tai vasta pakon edessä todistaa, että poliitikot tietävät itsekin liikkuvansa harmaalla alueella.

Keskusta on nyt pakon edessä lähtenyt ajamaan puoluerahoituksen avaamista yli 5 000 euron lahjoittajien osalta. Kokoomuksen ja SDP:n vastaukset ratkaisevat, miten pitkälle avoimuudessa päästään.

Keskustan Timo Kalli ja Jarmo Korhonen ovat tahtomattaankin ansainneet avoimuusmitalin, jos politiikan rahavirtoihin kaiken kohun jälkeen saadaan lisää läpinäkyvyyttä…”

Keskusta kompuroi ja muut puolueet vaikenevat asiaa pois mediasta. Korhonen ja Vanhanen pallottelevat Keskustan vastuuta eikä ole vaikea arvata kenellä pallo on kun musiikki loppuu.

“Suljetussa yhteiskunnassa, jossa kaikki ovat syyllisiä, ainut rikos on jäädä kiinni. Varkaiden valtakunnassa ainut synti on loppujen lopuksi tyhmyys.” – Hunter S. Thompson

Twitter-tuttujeni avatarit (profiilikuvat) alkoivat eilen muuttua vihreiksi. Ihmiset osoittivat tukea Iranin mielenosoittajille. Iranin presidentinvaalien jälkeiset tapahtumat olivat saaneet oman värin. Miksi vallankumoukset brändäytyvät juuri värien mukaan? Mistä on kyse?

2000-luvulla on nähty muutama onnistunut värisuora: Georgian roosa ja Ukrainan oranssi. Kirgistanissa oltiin erilaisia ja mellakoitiin tulppaanibrändin alla. Valko-Venäjällä, Mongoliassa, Myanmarissa ja Pakistanissa vallankumoukset eivät onnistuneet.

Värien alla marssijat vaativat demokratiaa ja autoritäärisen hallituksen kumoamista. Väkivallattomien protestien järjestäjinä toimii usein kansalaisjärjestöt tai opiskelijat. Internet on toiminut tärkeänä tiedotuskanavana protestoijille. Yhdysvallat on kouluttanut protestoijat ja vallankumoukselliset.

Serbian puskutraktorivallankumous oli ensimmäinen vaalien avulla toteutettu ulkovallan tukema vallankumous. Yhdysvaltalaiset agentit ja konsultit kouluttivat ja tukivat oppositiota.

…In the 12 months following the strategy session, U.S.-funded consultants played a crucial role behind the scenes in virtually every facet of the anti-Milosevic drive, running tracking polls, training thousands of opposition activists and helping to organize a vitally important parallel vote count. U.S. taxpayers paid for 5,000 cans of spray paint used by student activists to scrawl anti-Milosevic graffiti on walls across Serbia, and 2.5 million stickers with the slogan “He’s Finished,” which became the revolution’s catchphrase.

Regarded by many as Eastern Europe’s last great democratic upheaval, Milosevic’s overthrow may also go down in history as the first poll-driven, focus group-tested revolution… – U.S. Advice Guided Milosevic Oppositio

Ukrainassa Yhdysvalloilla oli jo kokemusta demokraattisen vallankumouksen aikaansaamisesta.

…But experience gained in Serbia, Georgia and Belarus has been invaluable in plotting to beat the regime of Leonid Kuchma in Kiev.

The operation – engineering democracy through the ballot box and civil disobedience – is now so slick that the methods have matured into a template for winning other people’s elections… – US campaign behind the turmoil in Kiev

Eilen Twitterissä oltiin onnen kukkuloilla. Ei oikein tiedetty mitä Iranissa tapahtuu mutta ei sillä ollut niin väliäkään pääasia oli, että tieto levisi juuri Twitterissä. Perinteinen media oli niiiin hidaaas. Hurraa Twitter!

Nuoret #iranelection viestiä levittävät nettinatiivit jotka puolustavat sananvapautta ja demokratiaa henkeen ja vereen ovat hedelmällistä maaperää Iranin vihreän vallankumouksen vyöryttäjille. Obama voitti Twitterillä vaalit, auttaako Twitter kaatamaan hallituksen? The revolution will be tweeted!”

Iranin hallitus toimi eilen törkeästi protestoijia vastaan. Länsimaiset eivät kuitenkaan protestoineet turvallisuusjoukkojen toimia vaan kannattivat vallankuomousta, demokraattisesti valitun hallituksen kaatamisesta. Tältä heidän toimintansa ainakin vaikutti, en ole varma kuinka moni oli ajatellut asiaa näin pitkälle.

Puhuttiin varastetuista vaaleista. Länsimainen lehdistö on hehkuttanut vaalivilppejä ja sitä kuinka poikkeuksellisen runsas äänestysinto on merkki vahvasta oppositiosta. Gallupit osoittavat kuitenkin muuta, haluttiin sitä länsimaissa tai ei.

…The election results in Iran may reflect the will of the Iranian people. Many experts are claiming that the margin of victory of incumbent President Mahmoud Ahmadinejad was the result of fraud or manipulation, but our nationwide public opinion survey of Iranians three weeks before the vote showed Ahmadinejad leading by a more than 2 to 1 margin — greater than his actual apparent margin of victory in Friday’s election…- The Iranian People Speak

Nettivallankumousta levittävät opiskelijat kannattavat Mousavia. On epäselvää kannattaako häntä kovin moni muu iranilainen. Länsimaiset nettinatiivit tuskin tuntevat hahmoa.

Me länsimaiset olemme helposti ohjailtavissa. Vaikuttaa siltä, että ei ole merkitystä onko tiedonvälittäjiä vain muutama vai onko tiedonvälitys täysin vapaata. Meitä viedään joka tapauksessa kaiken tämän informaatiotulvan keskellä.

Länsimaiset johtajat/mainostajat/media (?) eivät halua välittää meille tietoa siitä, että suuriosa maailman ihmisistä arvottaa elämäänsä eritavoin kuin me kuluttajat.

Jos tietoa myllytetään meille “omien kanaviemme” eli netin kautta perinteisen median sijaan, pidämme tietoa oikeana, jopa omanamme. Olemmehan olleet mukana tuottamassa sitä osana sosiaalista mediaa.

Nyt netissä niin parjatulla perinteisellä medialla olisi tuhannen euron paikka osoittaa kyntensä. Taustoittava juttu Iranin tilanteesta ja käynnissä olevasta vyörytyksestä osoittaisi hitaan ja harkitsevan tiedonjaon voiman.

Pelkään kuitenkin, että juttu on kiireisille toimittajille liian aikaavievä ja toimituksissa tyydytään kauhistelemaan kauheata väkivaltaa ja ihastelemaan Twitteriä.

Mellakkakuvien päälle saamme ihmetellä kuinka Putin, Chavez ja muut pahikset eivät ymmärrä kuinka suuri vääryys Iranin vaaleissa on tapahtunut.  EU edustajamme ja Yhdysvaltojen päättäjät ovat nousseet onneksi vaatimaan kovaan ääneen länsiyhtiöille sopivimman presidentin valintaa. Eikun, me demokratiaa puolustavat nettikansalaisethan sitä vaadimme US-virkamiesten ohjailtavana. Nerokasta

Informaatiosodankäyntiä parhaimmillaan. Ota hyvä asento ja ihmettele kuinka meitä viedään.

PS.

Obaman ensimmäinen vallankumous oli törmätä #failwhale:n. Presidentti määrää ylläpitämään Twitteriä ihan vain sananvapauden vuoksi.

Lue lisää:

• Colour revolution-Wikipedia
• Special coverage – Iran election 2009 – BBC
• Twitter steps up as Iranian internet clampdown boils over – Guardian
• Social Networks Spread Iranian Defiance Online- NYTimes
• We Are Iran – kirja Amazonissa

Peace!

Kuvat: (cc) Sampsak, (cc) .faramarz

• PS – voitti leppoisalla meiningillä
• Vihreät – voitti koska eivät ärsyttäneet
• Demarit – hävisi koska kukaan ei unohda Lipposta
• Kokoomus – hävisi koska talkoot ovat menneet pieleen
• Vasemmistoliitto – hävisi mutta kukaan ei tiedä minne ja milloin

Valitsin kahdesta eripuolueen ehdokkaasta tähän vaaliin sopivamman. Toinen ehdokas oli uusikasvo mutta pätevä EU-asiantuntija ja ihminen jolla on hyvät arvot. Toinen oli myös uusi ehdokas joka oli asiantuntija tärkeässä asiassa, mutta ei tuntenut EU:n toimintaa.

Toisin kuin kotimaisissa vaaleissa, joissa äänestetään lähinnä verotuksesta ja valtion budjetin kohdentamisesta, EU-vaaleissa äänestetään kaikesta muusta. Hyvä ehdokas on hyvä henkilö jolla on taitava EU-ryhmä takanaan. Valitsin ehdokkaan puolueen/ryhmän perusteella. Toisesta puolueesta on vähemmän haittaa. Brysselistä kun ei pääse sössimään Suomen veroja ja yksityistämään palveluita. Toisen puolueen EU-mielipiteistä ja -linjoista en ollut perillä, kukapa olisi.

YLEn sivuilta ei selvinnyt kuinka hyvin ehdokkaiden euroryhmät pärjäsivät. Ketä kiinnostaa tulosten jaottelu kotimaisten puolueiden kesken? Tiedäthän kummat ovat sosialisteja, demarit vai vasurit?

BBC:ltä selviää

Ääniä vaikka muukalaisvihalla – Puolueen korvat ovat kuulleet nousevan vihan

”Sosiaalipummimaahan muuttajille stoppi.” - Pönttinen

Viha on uutta. Törkeä vääristely (Korhola) ja teollisuuden etujenajo (Kauppi) on jo valitettavan tuttua Kokoomuksen EU-politiikka. Edellisissä vaaleissa puolue lupasi avata vaalirahoituksensa. Jostain syystä tämä suurin tukirahojen kerääjä ei kyennyt tätä tekemään voitettuaan vaalit. Hmmm..

Europe’s Own Sarah Palin: Piia-Noora Kauppi (Kokoomus), MEP from Finland (Suurin eturistiriita/epämiellyttävin lobbari):

Vastakkainasettelukampanjasta lisää:

• Back to the thirties (kuva)
  
• Loppusuora

Hanna Kaarto katsoi Hesarissa poliitikkojen pilkkaavan lainsäädäntöä. Henrik Ruso taas katsoo avoimen rahoituksen hienoksi ideaksi mutta uskoo nykyistä avoimemman poliittisen työskentelyn poliitikkojen omantunnonmukaisten päätösten olevan politiikan uskottavuuden kannalta avointa rahoitusta olennaisempaa. Esimerkkinä rahoituksen avausta järkevämmästä tavasta lisätä politiikan avoimuutta, Ruso ehdottaa videoituja valiokuntaistuntoja.

Kommentoin Rusolle, että matalampi ilmoitusvelvollisuus vaalirahoituksesta on omiaan laajentamaan poliitikkojen sidosryhmää. Ei riitä, että tyydyttää vain yhden “kannattajayhdistyksen” tai yhtiön toiveet. Poliitikkojen täytyy nyt kerätä laajempi kannatajakunta elleivät rahoittajat halua nimeään julkisuuteen.

Puolueet ovat kautta linjan, ehkä Perussuomalaisia lukuunottamatta, olleet huolissaan äänestysinnokkuuden laskusta. Järjestöt miettivät mihin heidän ruohonjuuritoimintansa on kadonnut. Puolueet ovat itse tappaneet yhteyden äänestäjiin. Puoluekoneisto rasvautuu puolueiden itselleen antamilla järjestötuilla ilman aktiivisia kannattajiakin – heidät on voitu unohtaa. Voiko äänestäjistä rahoituksellisesti itsenäisten järjestöjen katsoa ajavan uskottavasti äänestäjien etuja?

Mitä jos

Puoluetuista luovuttaisiin ja puolueiden täytyisi kerätä tuki äänestäjiltä? Sen sijaan, että nämä “kansalaisjärjestöt” rahoittavat itse itseään sen perusteella kuinka hyviä imago- ja mainostoimistoja ne onnistuvat rekrytoimaan, puolueet joutuisivat kuuntelemaan äänestäjiä.

Joku varmasti miettii, että annan liikaa painoarvoa mainostoimistoille jotka muokkaavat puolueiden imagot miellyttäviksi ennen vaaleja. Ehkä annankin, mutta jos tällaisella imagonpesulla ei ole merkitystä niin ei siitä luopumisellakaan varmasti ole. Jos kaikkien puolueiden rahoitus vähenee niin yksikään ei ole siitä moksiskaan.

Mikäli seuraavien vaalien mainosrahat riippuisivat tyytyväisistä, kampanjoita rahoittavista äänestäjistä kannattaisi vaalilupauksetkin täyttää nykyistä säntillisemmin. Huijaus muistetaan herkemmin jos siitä on joutunut maksamaan.

Mitä jos vaalirahoituksen yläraja asetettaisiin [vaikka] tuhanteen euroon ja se rajattaisiin vain yksityishenkilöiden oikeudeksi? Yksi ääni, yksi lahjoitus?

Kun sama sääntö koskisi kaikkia poliittisia puolueita, voidaanko olettaa että varakkaiden ja varattomampien etuja ajavilla puolueilla olisi samat mahdollisuudet riittävän rahoituksen keräämiseen? Saisivatko köyhien asioita ajavat kerättyä riittävästi mikrorahoitusta jolla kilpailla 950 euroa vippaavan kansanosaa edustavien kanssa? Kuka osaisi vastata kaiken päättävän keskiluokan eli enemmistön toiveisiin?

Vaarana saattaa olla Obaman tukijoiden kaltaiset “nippulahjoittajat” jotka keräävät yksityisten lahjoituksia suosikkiehdokkaalleen. Mutta olisiko tällainen niputus myös keino aktivoida ihmisiä? Milloin näemme nykypäivän agitaattoreita, niputtajia, nettiyhteisöissä ja kaduilla?

Kannattaisiko puolueiden siirtyä imagospinnauksesta kannattajakunnan rakentamiseen positiivisella, nöyrällä ja osallistavalla tekemisen meiningillä?