“Never underestimate the power of a few committed people to change the world. Indeed, it is the only thing that ever has.” – Margaret Meade

Time-lehden tapaan valitsen viime vuoden sankariksi vastarintakamppailijan. Mohamed Bouazizi teki ainoalla Tunisian valtion sallimalla tavalla vuodesta 2011 jotain hienoa.

Mohamed tuhosi traagisesti valtion sortaman itsensä ja herätti väen ympäri maapalloa huutamaan – kaatamaan nykyistä talouspoliittista järjestelmää, kapitalistista harvainvaltaa, ja osoittamaan kuinka se tehdään hierarkiattomasti ilman johtajia, pomoja, presidenttejä tai muita teeveestä tuttuja, kusettavia, äidin rakkautta kaipaavia, julkisuuskipeitä, spedejä.

Tajusimme, että me olemme vallassa eivätkä ne meikatut ja esiintymistreenatut, ylipalkatut ammattinäyttelijät, jotka opettelevat ulkoa valtion virkamiesten läksyjä pärjätäkseen tv-tentissä. Aloimme vetää viivoja rahaa syytävien suuryhtiöiden johtajien, edustajanäytteliöiden ja virkamiesten välillä.

Suomalaiset ovat säpsähtäneet hereille. Säpsähdys ei kuitenkaan riitä, pomot aikovat viedä yhä lisää, lisää, lisää, kaikki mitä lähtee… ja tehdä se niin että sua naurattaa. Idols? Lätkä? Bisse? He ovat jo luvanneet, että he tekevät alkavasta vuodesta historiallisen paskan, jos vain annat.

Kauan eläköön Mohamed Bouazizi, Tahririn valtaajat, Occupy Wall Streetin väki, Occupy Oaklandin Kapinalliset, big up!, Tampereen Väki, Turku Taistelee, Helsinki Valtaa taas taas!

Se on 2012! Odottakaa meitä paskiaiset! Teiän loru o niin loppu!

Video – Mohamed Bouazizi

Video – Tahrir – Egypti 2011

Video – Minä en siirry!

Laajemmat taustat ja muutoksen taktiikat: Katso tämä dokumentti.
Tsekkaa myös koko pitkä dokumentti Occupy Wallstreetin 2011 liikehdinnästä

2011: kolme tähteä viidestä
2012: tehdään se!

Terkkuja leikkaajille! Teiät on niin nähty…

Havahduin kesällä, että jo sanan luonto käyttäminen on merkki vieraantumisesta. On muka olemassa ihmisen maailma ja “luonto“. Outoa.

Kasvamme kulttuuriin joka opettaa meille, että maailma ei ole se miltä se näyttää. Maa jolla kävelemme ei ole se jolle kaikki perustuu vaan pelkkä sattuma kaaoksen keskellä, mitätön, vinhasti pyörivä kappale ja me sen kehityksen huippu, kuitenkin vain onnenkantamoisia, evoluution, elämän kehityksen lopputuloksia, jalostuksen lopputuotteita.

Kuulemme olevamme erityisiä koska koemme ja voimme käsittää olemisemme rationaalisesti, objektiivisesti. Jumalien kaltainen ihmisjärki erottaa meidät kaikesta. Kaikki on matematiikkaa. Me olemme matematiikkaa, kolmioita ja kehiä. Leonardo da Vincin mies mittanauhoissa.

Lapset eivät enää koe maailmaa, tunne omaa elävää kehoaan, vaan oppivat tuntemusten olevan vain jotain muuta kuin ihmistä: pinseteillä ja kirurgin veitsellä avattava ruho, eläin. Jotain muuta kuin rationaalinen ihmisäly. Villiä ja sivistettävää, alistettavaa tai tuhottavaa. Tunteet ovat eläimiä. Mies syö kaikki eläimet. Tasa-arvoa on syödä kuten mies. Itsensä.

Ympäristö jossa elämme kuvastaa tätä vieraantumistamme. Kaikki mihin katsomme on ihmisen tekemää tai muokkaamaa. Näemme ihmisen kaikkialla. Koemme itsemme suuriksi. Hallitsemme kaikkea. Olemme jumalan valittuja kaiken yläpuolella. Me vastaan kaikki. Näemme ihmisen tai sen puutteen kaikessa. Toiseus on uhka ja vihollinen.

—————————

Fiilistelyt sikseen ja siihen rationaaliseen ja objektiiviseen testiin jota otsikossa lupailin (heh heh). Olen tunnustellut omia ja muiden ajatuksia suhteistamme toiseuteen, ei-ihmisiin, siihen kuinka erkanimme maailmasta ja kuinka se on vaikuttanut meihin ja käyttäytymiseemme. Voisimmeko tehdä jotain jotta korjaisimme suhteemme toiseuteen, maapallon muihin, joita niin suurella vimmalla tuhoamme muka kilpailijanamme?

Kiihkeiden, omituisten ja rauhoittavien ajatusten ja tunteiden seassa Jim Judgen kysymyspatteristo, jonka Riipisen pariskunta suomensi Aikidoa luonnon kanssa kirjaansa, jysäytti minut takaisin Maahan, maanpinnalle, filosofian ja ajattelun keskeltä. Kuinka kauaksi, vieraiksi, olemmekaan eksyneet kodistamme.

Kuinka hyvin tunnet missä elät?

1. Jäljitä juomavetesi matka sateesta lasiisi.
2. Kuinka monta päivää on suunnilleen täysikuuhun?
3. Kuvaile talosi lähistön maaperää.
4. Mitkä olivat alueesi perinteiset pääelinkeinot ennen sinua?
5. Luettele alueesi viisi alkuperäistä syötävää kasvia ja vuodenajat, jolloin niitä on saatavilla.
6. Mistä ilmansuunnasta matalapaineet lähestyvät tavallisesti?
7. Mihin jätteesi päätyvät?
8. Kuinka pitkä on asuinpaikkasi kasvien kasvukausi?
9. Minä päivänä vuodessa varjot ovat kaikkein lyhimpiä asuinalueellasi?
10. Luettele kolme alueellasi kasvavaa puuta. Onko joku niistä alkuperäisiä lajeja? Jos et tunne niiden nimiä kuvaile niitä?
11. Luettele viisi alueellasi asuvaa lintua ja mikä tahansa muuttolintu.
12. Minkälainen oli viime vuosisadan alueesi maankäytön historia?
13. Mikä geologinen prosessi tai tapahtuma vaikutti olennaisesti asuinpaikkasi maisemaan?
14. Mitä eläinlajeja on kuollut sukupuuttoon alueellasi?
15. Mitkä ovat pääasialliset kasviryhmät alueellasi?
16. Osoita pohjoisen sijainti siitä paikasta missä olet tekemässä tätä testiä.
17. Mikä kukka kukkii ensimmäisten joukossa asuinalueellasi?
18. Minkälaisia kiviä ja mineraaleja alueellasi esiintyy?
19. Oliko eilen tähtikirkasta?
20. Luettele olentoja (ei ihmisiä) jotka asuvat samassa paikassa kuin sinä.
21. Juhlitko kesäpäivän tai talvipäivän tasausta? Jos juhlit, miten?
22. Kuinka monta ihmistä asuu naapuriasunnossasi? Minkä nimisiä he ovat?
23. Kuinka monta litraa käytät [käytetään] vuoksesi viikossa?
24. Mihin energiamuotoon käytät eniten rahaa? Minkä tyyppistä energiaa se on?
25. Minkälaisia käytössä olevia tai potentiaalisia energialähteitä alueellasi on?
26. Minkälaisia suunnitelmia perusenergiatarpeen tyydyttämisen tai mineraaliresurssien käytön suhteen alueellasi on?
27. Mikä on alueesi suurin luonnontilainen alue? [Oletko käynyt siellä?]

Jalat maahan.

"Romaneja vainoavat puolisotilaalliset joukot" - Suomen Kuvalehti

Kilpailuyhteiskunta, jossa menestys on materiaalisen vaurauden esittelyä muille kilpailijoille, tekee ihmisistä päättäjien kaltaisia. Kylmiä kyynärpääpyrkyreitä jotka tallovat kenet tahansa hierarkiassa alapuolelleen kokeakseen menestystä. Hierarkiassa jo kiivenneet palkitsevat tällaisesta käytöksestä materiaalisella vauraudella, julkisuudella ja mahdollisuudella polkea yhä suurempaa osaa itseä uhkaavaa toiseutta alleen.

– Yritämme näyttää, että myös omaehtoisen taiteen tekeminen on mahdollista ilman suuria velkoja ja rahamääriä. Haluamme myös, että kulttuurin liitetty kulutuspakko lopetetaan.

Taideslummia puuhataan yhteisöllisesti. – Taideslummi muistuttaa tekemisen oikeudesta ja vapaasta kulttuurista

Neuvotteluyritysten jälkeen kymmenen Taideslummin mielenosoittajaa kiinniotettiin laittomasti ilman poistumiskäskyä. Heidät vietiin poliisiasemalle kuvattaviksi ja tunnistettaviksi. Lain mukaisesti poliisin olisi tullut turvata perustuslaillinen oikeus mielenosoittamiseen ja esimerkiksi osoittaa mielenosoitukselle uusi paikka, ellei entinen siihen jostain syystä sovellu. – Turun Taideslummi häädetty

Epävarmuuden lisääntyessä, kun oma asema kujanjuoksussa alkaa huolestuttaa, muiden polkemista kiihdytetään. Poliisin saappaan alle tallottavat eivät ole ainakaan uhkaamassa tavaralla ja huomiolla paisutettavaa minää, minää, minää.

Vuoden 2010 aikana oikeistopopulistiset puolueet saavuttivat vaalivoittoja useissa Euroopan maissa. Itä-Euroopassa voimistuva äärioikeisto kohdistaa vihansa erityisesti romaneihin.
Lisääntyvä romanivastainen väkivalta erityisesti Unkarissa, Tšekissä ja Slovakiassa on saanut runsaasti huomiota mediassa.

Osittain kyse on häirinnästä ja painostuksesta, romanikylien läpi on järjestetty esimerkiksi rasistisia marsseja. Myös rasistinen väkivalta on lisääntynyt, esimerkiksi Unkarissa romanien koteihin on ensin tehty polttopulloiskuja ja sitten pakenevia romaneja on ammuttu.

Ongelmana on, ettei hyökkäyksiin ole tehokkaasti puututtu. – Kalasataman romanileiri tyhjennettiin – Eurooppa haluaa romanit pois silmistään

Helsingin poliisi ei keskiviikkoiltana tiennyt, mihin Kalasatamasta tiistaina häädetyt romanit ovat menneet. Päivystävän komisarion mukaan partioita oli pyydetty pitämään silmänsä auki, mutta romaneja ei ollut näkynyt keskiviikkona. – Poliisi ei tiedä häädettyjen romanien olinpaikkaa

Joku ihmetteli euroopan ilmapiiriä Twitterissä kysymällä: WTF! banned marches, evictions of gypsies. Is this the Kristallnacht?

Kristalliyö sai alkunsa Herschel Grynszpanin, Saksasta vainoja Pariisiin paenneen juutalaismiehen, surmattua Saksan lähetystövirkailijan Ernst vom Rathin Pariisissa 7. marraskuuta. Vom Rathin murha laukaisi väkivallan aallon juutalaisia vastaan Saksassa. Hyökkäys näytti spontaanilta, mutta Saksan hallitus oli järjestämässä sitä. Hallitus toimi virallisten kanavien lisäksi natsipuolueen kautta.

Toivotaan, että Helsingin kaupunki ei onnistu yrityksessään oikeuttaa ja kiihdyttää jo potkittujen polkemista varastetulla sähkökaapelilla. Vihan lisääntyminen on kuitenkin odotettavaa sillä tavaraan kohdistuva rikos on tavaramäärästä kilpailevassa yhteiskunnassa se kaikkein pahin rikos.

“Never forget that everything Hitler did in Germany was legal.” Martin Luther King, Jr.

Oravanpyörään sidottujen veronmaksajien rahojen jatkuva siirtäminen kansainvälisille sijoittajille ylläpitää riskisijoittamista joka kuplii ympäri maailmaa.

Poliitikot ovat jatkuvasti huolissaan siitä kuinka ihmisillä on liikaa aikaa tehdä asioita jotka eivät tuota veroja. Perhe-elämään ja lasten kanssa vietettyyn aikaan panostaminen on poliitikoille virhe sijoitus. Oravanpyörä sen sijaan on valtiolle hyväksi. Edustajamme muistuttavat, että työntekijät eivät niinkään tee työtä jota eivät koe mielekkääksi, vaan tuottavat ennen kaikkea veroja, joita poliitikot voivat sitten viisaudessaan jakaa parhaaksi katsomallaan tavalla.

Summailin ja vertailin lauantain ratoksi hieman mihin poliitikot näitä työtuntiemme hedelmiä hassaavat. Alla harjoituksen tulos.

Suomen valtion menot miljardeissa euroissa

Muut luvut kuin EU-pankkien tuki valtion 2010-budjetista. EU-pankkien tuki sisältää eduskunnan sijoittajilta suomalaisille siirtäneen laskun Islannin, Kreikan ja Latvian epäonnistuneista finanssipeleistä,  sekä arviot Irlannin (1 mrd), Espanjan (0,75 mrd) ja Portugalin (0,5 mrd) rahoitukseen sekaantuneille pankkiireille luovutettavista verovaroista.

Pankinedustaja Katainen toistaa valhetta irlantilaisten auttamisesta. Tämä on samaa skeidaa jota irlantilaiset pankinedustajat kertovat irlantilaisille: irlantilaisten julkiset palvelut leikataan jotta voidaan turvata leskien, orpojen ja “tavallisten ihmisten” sijoitukset. Ei Suomen julkisen sektorin rahoilla irlantilaisia auteta vaan suurten voittojen toivossa riskisijoituksia tehneitä investointipankeja.

David Malone kaiveli Irlannin pankin omistajia. Irlannin velkakirjojen omistajat, joiden tappioita suunnitellaan nyt maksettaviksi heidän puolestaan, löytyvät Saksasta, Ranskasta, Briteistä ja Sveitsistä sekä 11 muusta maasta, kuten Suomesta.

No entä ketä nämä velkakirjojen omistajat ovat, jos eivät kerran “tavallisia irlantilaisia”? EFG on hyvä esimerkki tahosta joka välttää riskisijoituksensa tappiot imemällä rahaa mm. Suomen veronmaksajilta.

EFG hallinnoi noin 7,5 triljoonan pääomaa. Kreikkalaisen varustamo-oligogargin poika Herra Spiro Latsis omistaa tästä sveitsiläispankista noin 40%. Tämä “tavis” jonka sijoituksia sinäkin pääset nyt turvaamaan omistaa myös 30% Hellenic Petroleum-öljy-yhtiöstä. Spiron henkilökohtainen omaisuus on noin 9 miljardia.

Irlannin velkakirjojen omistajina on myös joukko suuria vakuutusyhtiöitä ja muita pankkeja: Deutsche, Soc Gen, Barclay’s, PNB Paribas, Unicredit, Wells Fargo ja Goldman. Maailman suurinta investointipankkia Goldmania on kuvattu näin: “a great vampire squid wrapped around the face of humanity, relentlessly jamming its blood funnel into anything that smells like money.” Viehättävää eikö?

Valtio on nyt siirtämässä noin 4 miljardia, summan jolla Suomi rahoittaisi terveyspalveluita 8 vuotta, edellä mainituille ökyrikkaille pankkiireille ja roistokapitalisteille. Julkisten varojen siirrolla investointipankeille valtio ylläpitää kierrettä, jossa pankit jatkavat suurten riskien ottoa maasta toiseen liikkuen ja talouskriisejä luoden.

Pankit luottavat siihen, että ihmiset antavat poliitikkojen jatkaa ihmisten kuppaamista yhä pidemmillä työurilla ja julkisen talouden alasajoa pankkeja tukemalla.

Näitä julkisten varojen siirtoja kansainvälisille investointipankeille tullaan ensi hallituskaudella käyttämään syynä leikata julkisia palveluita.

Velkojen uudelleen järjestely, eli valtion ajaminen konkurssiin on vaihtoehto pankkien ruokkimiselle. Velkojen uudelleen järjestely ei rankaisisi vain kansalaisia (kuten nyt käy) vaan myös ongelmien aiheuttajia eli pankkeja. IMF tuntuu olevan velkojen uudelleenjärjestelyn kannalla:

So given these limitations, what if a country does find itself confronting a truly unsustainable debt burden? One way or another, it will have to be restructured. And it is better for the debtor, most of its creditors, and for the international community, if this can be done in an orderly way. To that end, it may be necessary for the offical sector to encourage private creditors to roll over their existing commitments and to limit their demands for repayment.

Mutta suomalaiset, suomalaiset! Älkää toki olko huolissanne julkisten varojen siirrosta pankeille, toteaa Nordea:

Lyhyellä tähtäimellä tämä [että Euroopan keskuspankin rahoituksesta jopa neljäsosa käytetään Irlannin pönkittämiseen] ei kuitenkaan aiheuta seurauksia muille maille, eikä Suomelle. Suomalaisten [?] miljardin euron sijoituksesta ei tiedetä, mihin se on kohdentunut, talousjohtaja Wessman sanoo.

Aivan kuin ketään kiinnostaisi mihin Wahlroos ja sen kaverit ovat hukanneet rahansa.

No tällainen megalomaaninen ihmisten kusetus alkaa luonnollisesti kyrsimään. Mitä pitäisi tehdä? Näillä voi ainakin aloittaa:

• Siirrä pankkiasiat paikallisosuuspankkiin. Käyn itse tiistaina tapaamassa Helsingin paikallisosuuspankkia.
• Älä usko pankinedustajien perusteluita työajan pidentämiselle. He hassaavat verorahasi investointipankeille.

Cognitive Policy Works ajatushautomolla on lisää ehdotuksia siihen kuinka voit karistaa tämän mädän systeemin hajun itsestäsi.

“It’s time to take our non-compliance to the next level. It’s time to get serious about not participating in this system at all, until it either breaks or changes.”

Hesarin Kuukausiliite oli tohkeissaan siitä, kuinka joka neljäs meistä suomalaisista kehtaa haluta tehdä vähemmän töitä. Jos olisin Facebookissa niin kommentoisin artikkelia, että siis kreisiä!, kuten Tervetuloa töihin! -jutun toimittaneella Anu Partasella on tapana. Hesarin viesti vähemmästä työstä haaveileville suomalaisille on: olette kohtuuttomia. Olen vahvasti eri mieltä. Hesari on kohtuuton.

Hesari esitti kysymyksen: onko mahdollista, että ihmiset tekisivät vähemmän töitä? Oikea vastaus kysymykseen kuuluu: on mahdollista. Siitä vaan vähentämään työntekoa. Kukaan ei sitä voi kieltää.

Hyvinvointisi ja onnellisuutesi nousee kun käytät suuremman osan elämästäsi asioiden parissa joista sinä nautit sen sijaan, että teet vain asioita joista työnantajasi hyötyy. Kun elämään saa oikeata sisältöä, joka tuottaa kestävää onnea niin palkan aleneminen ei haittaa. Kuluttamisen tuoma pikamielihyvä on pian turhaa, eikä toimittajan kaverin 3500 euron kuukausiliksalle ole tarvetta.

Hesari haluaa, että pysyt töissä viisi päivää viikossa, jotta valtio voi kerätä osan palkastasi. Palkkaa taas täytyy kerätä, koska valtio haluaa tuottaa palveluita, kuten suurempia ja suurempia koululuokkia, entistä leikatumpia terveyspalveluita, verorahoilla tuettua sianlihaa, leveämpiä moottoriteitä, doupatumpia vanhuksia sekä NATO-yhteensopivia teini-ikäisiä ja aseita.

Hesari ei kyseenalaista sitä, tuleeko valtion tuottaa suomalaisille kaikkia näitä palveluita. Verorahoja käytetään paikoin moraalisesti väärin, ja osalla tuotetaan palveluita jotka kansalaiset tuottivat ennen yhdessä. Nykyisin ihmisillä ei ole aikaa hoitaa yhteisön lapsia, kunnostaa ulkoilualueita tai sopia riitatilanteita, koska kaikki aika kuluu palkkatöissä tai kaupassa, josta etsitään kadonnutta sisältöä elämään. Se kadonnut sisältö on juuri palkkatyön estämä yhdessä tekeminen. Tekeminen jonka valtio on ominut itselleen.

Yhteisöjen itse tuottamat palvelut nostaisivat ja ylläpitäisivät ihmisten hyvinvointia sekä asukkaiden niiden tuottamiseen osallistuessa, että heidän niitä käyttäessä. Esimerkkejä tällaisista palveluista ovat esimerkiksi lastenhoito, koulu ja ulkoalueiden kunnossapito, juhlat, päätöksenteko, aluebudjetointi, konflitien ratkaisu jne. Isovanhemmat taas voidaan yhä nähdä osana perhettä ja yhteisöä, eikä laitoksiin sysättävinä tuottamattomina taakkoina. Julkisiin palveluihin liittyvää ajatusmaailmaansa voi tuulettaa lisää WWF:n Onnellisuuspoliittisella manifestilla.

Oletetaan Hesarin mieliksi, että valtion tulee tuottaa kaikki kiva tekeminen, jotta meille ei jää muuta tekemistä kuin työ, kuluttaminen ja body-pumppi. Voisimmeko siinä tapauksessa tehdä nykyistä vähemmän töitä? Kyllä voisimme, kuten Hesarin jutussakin käy ilmi.

“voidaan kyllä ajatella, että tehdään vähemmän töitä mutta siitä huolimatta tuotetaan hyvinvointipalveluita enemmän”.

Siis vähemmän töitä ja enemmän valtion tuottamia palveluita! Mahtavaa, mutta miksi poliitikot eivät sitten halua nostaa kansalaisten hyvinvointia vähentämällä työaikaa, mahdollistamalla yhteisöpalveluiden tuottamisen lisääntyneellä vapaa-ajalla ja tuottamalla kansalaisille lisäksi muita julkisia palveluita?

Koska rikkaat eivät halua maksaa veroja.

“Kiander ei kuitenkaan pidä varallisuuden uusjakoa tai verojen korotusta kovin realistisina tulevaisuudennäkyminä.”

Hesari ei hämmästele tai kyseenalaista miksi rikkaimman kymmenyksen miellyttäminen on tärkeämpää kuin 90% suomalaisten hyvinvointi. Hesarin mielestä asia on itsestäänselvyys, ja haluaa kertoa asian lukijoilleen sellaisena, jotta tuo tulevaisuudennäkymä myös pysyisi epärealistisena.

Hesari siis haluaa, että käytät elämäsi töissä, jotta rikkaiden ei tarvitsisi maksaa veroja. Tai toisin sanoen: teet yhä niin paljon töitä jotta rikkaat rikastuisivat.

Joka neljäs meistä ei halua tuhlata elämäänsä rikkaiden vuoksi. Joka neljäs suomalainen haluaa runsaamman, mielekkäämmän ja onnellisemman elämän. Tee siis vähemmän töitä jos siltä tuntuu.

Silmiinpistävämpää viimeaikoina kuin köyhimpien jääminen kelkasta on rikkaimpien näyttävä irtiotto. Kyse ei ole palkkaerojen kasvusta vaan superrikkaita suosivista verotuksen muutoksista – pääomatulojen kovin lempeästä verokohtelusta – ja ennen kaikkea pääomatulojen osuuden kasvusta.Tuloerojen kasvu – Soininvaara

Peruutin Sunnuntai-hesarin tilauksen.

Kuva (c)ohtuudella cutrepunx

“Ole realisti. Vaadi mahdotonta.”

Olen hämmästellyt kuinka erityisesti vasemmistopiireissä vierastetaan kansalaisten hyvinvoinnin parantamista. Toiveet kansalaisten onnellisuuden nostamisesta ja vaatimus sen asettamisesta politiikan ytimeen tyrmätään sanomalla, että ihmisillä ei mene Suomessa hyvin. Daaa-a, pitäisikö asiaan juuri siksi paneutua?

Suomessa ollaan perinteisesti tyytyväisiä vähään ja kaikki niellään mitä tarjotaan. Onko tosiaan liikaa pyydetty jos haluaisi verorahojen vastineeksi yhteiskunnan, joka tukisi onnellisempaa elämää? Pitäisikö tyytyä vähempään?

Mikä on tarpeeksi hyvinvointia jota enempää ei tulisi vaatia? Tulisiko ihmisten todella tyytyä elämään jota voi juuri ja juuri sietää? Tulisiko ihmisten tyytyä työpaikkaan, tv-viihteeseen ja pitää suunsa kiinni? Hämmästyttävää ihmisten toiveiden ja utopioiden lannistamista.

Yhteiskunnan muut toimijat kuten elinkeinoelämä uskaltavat yhä vaatia mahdottomia ja saavat tahtonsa läpi. Kuka edustaisi kansaa ja vaatisi hyvinvoinnin ja onnellisuuden asettamista kilpailukyvyn ja tehostamisen edelle?

Kansanedustajatko?

Kansa?

Kuva cc xomiele

Google kertoo varastoivansa käyttäjien tietoja 18 kuukautta ennen kuin muuttaa ne jäljittämättömään muotoon. Valtiot vaativat Googlen mukaan  tällaista tarkkailutietoa käyttöönsä. Google jättää mainitsematta, että se haluaisi säilyttää tietojamme kauemmin kuin mihin yksityisyydestämme huolestunut EU suostuu.

EU taas jättää mainitsematta, että se on huolestunut yksityisyydestämme vain jos kyylänä toimii joku muu kuin se itse. Googlen pääjohtajan mukaan yhtiö antaa keräämänsä käyttäjätiedot pyydettäessä valtioiden käyttöön koska valtioilla on aseet.

Mahtaa valtiopomoja naurattaa kun me kansalaiset keskitymme räksyttämään vain Googlelle. Google on kansalaisten valvontaa rakastaville johtajille kätevä työkalu. Tiedäthän ACTA, FRA, teletietojen tallennus, Lex Nokia, internetsensuuri ja mitä seuraavaksi.

EI, EI! On aika vetää foliohatut syvemmälle päähän ja kadota.

Lataa Firefox ja lisää siihen seuraavat yksityisyyttä parantavat lisäosat:

• Scroogle hakukone
• Duck Duck Go hakukone
• Adblock Plus
• TrackMeNot
• Tor Bundle

Lue myös:

• Hajautettu nettiläsnäolo, vapaampi netti – osa 1
• Hajautettu nettiläsnäolo, vapaampi netti – osa 2 Hajaantukaa!

Kuva cc Anonymous9000

Julkaisimme eilen WWF:ssä onnellisuuspoliittisen manifestin.

Aloimme ideoimaan manifestia Demoksen kanssa viime syksynä. Talven aikana käydyt keskustelut toivat raikasta vaihtelua muuhun työhön. Tein aloitteen keskustelupaperin tekemiseksi kun huomasimme WWF:ssä, että henkilökohtaisen hyvinvoinnin parantaminen saattaa olla ehkä paras keino pienentää omaa ekologista jalanjälkeään.

Demos oli juuri sopiva porukka kelaamaan tuoreita ajatuksia siitä kuinka poliittiset päättäjät voisivat poistaa pullonkauloja hyvinvoinnin rakentamiselta. Kuinka päättäjät voisivat nostaa hyvinvointiamme luonnonvarojen suomissa rajoissa, yhdellä planeetalla.

Onnellisuuspoliittisesta manifestista tuli mielestäni erinomainen. Demos Helsinki teki hienoa työtä hautoessaan ajatuksia suosituksiksi ja puristaessaan nämä selkeäksi ja kiteytetyksi tekstiksi. Jes!

Lue lisää manifestista:

Minun ja Ollin haastattelu Aamu-TV:ssä katseltavissa Areenassa jonkin aikaa

”Nykyinen politiikka ei tuota onnellisuutta, ja myös tulevaisuuden edunvalvonta on unohdettu. Uudet haasteet vaativat uusia mekanismeja. Onnellisuuspolitiikassa on kyse näiden mekanismien kehittämisestä ja hyödyntämisestä,”

- Onnellisuus nostettava politiikan ytimeen

“…Planeetan elämän edellytysten ylläpidon ja ihmisten hyvinvoinnin tulisi olla politiikan keskeisin tavoite, johon muita tavoitteita peilataan. Tuntuu, että nykypolitiikka on sekoittanut perinteiset hyvinvoinnin tavoittelun keinot itse tavoitteeseen. Yhteiskunnan muut tavoitteet alistetaan talouskasvulle, joka perustuu yhä uusiutuvien luonnonvarojen ylikulutukseen.

Luonnonvarojen ylikulutukseen perustuva bruttokansantuotteen kasvu ei tuota enää länsimaissa hyvinvointia. Päinvastoin, se vaarantaa ekosysteemien, ihmisten, muiden lajien ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnin. Kulutamme luonnonvaroja 40 % nopeammin kuin ne ehtivät uusiutua. Elämme siis velaksi. Planeetan resurssien velaksi kuluttaminen on erityisen vakavaa, koska kukaan ei tule velkakriisin uhatessa pelastamaan ja maksamaan laskua…”

- Kohti maapallolle sopivaa hyvinvointia ja onnellisuutta

“…Ihmiset tarvitsevat pidempiä lomia lisätulojen sijaan! Kaupunkisuunnittelun on oltava käyttäjälähtöistä! Julkisten rakennusten kuten koulujen käyttöastetta pitää lisätä avaamalla ne kansalaisten laajempaan käyttöön!

Siinä kolme politiikkasuositusta, joita ajatushautomo Demos Helsinki ja Maailman luonnonsäätiö WWF ehdottavat keskiviikkona julkistetussa Onnellisuuspoliittisessa manifestissa…”

- Onnellisuus on politiikan uusi taikasana

Aiheeseen sopii myös hyvin Areenasta löytyvä keskusteluohjelma luokkayhteiskunnan paluusta: Markku Heikkinen: Tervetuloa uusi luokkajako! ja aina yhtä erinomaisen Identity campaigningin postaus: The Death of self interest fundamentalism

Omia aiheeseen liittyviä keloja unohtamatta: Vehmas Assembly – Hyvä elämä koostuu teoista

Otin Kööpenhaminan ilmastokokousfiaskon raskaasti. Päättäjien kädettömyyden aiheuttama ahdistuksen määrä yllätti. Olen huomannut, että vaikeista asioista kirjoittaminen auttaa minua jäsentämään ajatuksia ja purkamaan mielipahaa ja ahdistusta. Toivottavasti sinäkin saat kirjoituksesta jotain irti.

Aloin syksyn mittaan olemaan kurkkuani myöten täynnä ilmastonmuutosuutisia. Tutkimukset toisensa jälkeen osoittivat lapsilleni aina entistä kamalampia tulevaisuudennäkymiä. Koko ongelma oli muka tarkoitus selvittää Kööpenhaminassa.

Vaikka olin hyvin skeptinen päättäjien kyvyistä tehdä epäitsekkäitä päätöksiä, hämmästyin kuinka voimakkaasti reagoin Kööpenhaminan ilmastokokouksen täydelliseen epäonnistumiseen.

Olin junassa matkalla kotiin kun luin ensimmäisistä Köpiksen hätähuudoista. Obama oli pettänyt. Koko ihmiskuntaa koskettavan ongelman kauheus tuntui vyöryvän kerralla niskaani.

Millaista on elää maapallolla jossa henkiin jääneet miljardi ihmistä elävät kapealla ilmastovyöhykkeellä, eteläisen pallonpuoliskon ollessa asuinkelvotonta aavikkoa? Kuinka sopuisasti ne viisi miljardia voivat kuolla? Kuinka muuttoliikkeet tulevat sujumaan. Sodinko minä vai vasta poikani?

“…Juuri päättynyt Kööpenhaminan ilmastokokous on vuosisadan pettymys. Lopputulos on viemässä maailmaa katastrofaalisen ilmastonmuutoksen polulle. Kansallisten etujen puolustaminen ja teollisuusmaiden kyvyttömyys sitoutua oikeudenmukaisiin ilmastotoimiin on epäonnistuneen lopputuloksen perimmäinen syy…”

Miten voi olla mahdollista, että “päättäjät” epäonnistuvat päättämään uransa tärkeimmästä asiasta? Miten meidän nyt käy? Ilmastokokouksen piti pelastaa meidät. Onko vielä aikaa estää pahimmat skenaariot? Kirjoitin Facebookin päivitykseen: we have failed.

Kumppanissa oli syksyllä hyvä kirjoitus siitä, kuinka ilmastonmuutosuutiset ahdistavat. Valtava maailmanlaajuinen ongelma, joka tuntuu olevan omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella syö miestä jos toista.

Keksimme keinoja olla ajattelematta epävarmuutta ja mielipahaa tuovaa asiaa.

• Yhdet sulkevat asian pois elämästään välttelemällä uutisia.
• Toinen puolustautuu ahdistukselta kuluttaen ja autoillen uhmaiän tarmolla entistä enemmän.
• Kolmas kieltää koko ilmiön ja toivoo, että tutkijat löytävät todisteita uskolle.
• Monet tekevät pieniä muutoksia kulutustottumuksissaan kokeakseen tehneensä voitavansa. He autoilevat markettiin palauttamaan maitotölkkejä, ja ostavat luomukermaa paistin kastikkeeksi.

Jos tunnistit itsesi listasta, älä murehdi. Et ole ainut vaan paremminkin osa massaa (mikä varmasti riemastuttaa).

On luonnollista, että haluaa välttää ahdistavia asioita. Ne haluaa unohtaa ja toivoa, että asiat ovat huomenna kuin taikaiskusta toisin. Valitettavasti asioiden eteen täytyy tehdä jotain – sinunkin. Hyvä uutinen tässä on se, että tekemällä oman osuutesi minimoit ahdistuksen ja näytät muille esimerkkiä.

Ilmastonmuutos ahdistaa minuakin. Kööpenhaminan kokouksen jälkeen ilmastonmuutos vasta ahdistaakin. Poliittiset päättäjämme epäonnistuivat. Edustajamme nakkasivat hanskat tiskiin ja viskasivat pallon meille tavallisille jampoille, kolmannelle sektorille ja yrityksille. - Selvittäkää te tämä katastrofi. Me suunnittelemme nyt ympäristöhallinnon alasajoa.

En usko, että kyseessä oli vain päättäjien epäonnistuminen, vaan koko järjestelmä saattaa olla kykenemätön enää edustamaan nykyisenkaltaista yhteiskuntaa. Jos koen saavani surkeaa palvelua, siirryn käyttämään parempaa palvelua tai teen asian itse. En tiedä haluanko enää äänelläni tukea jatkuvasti pettävää poliittista järjestelmää.

Muutamana joulukuun pikkutuntina olen pilannut ystävien illan (sori) purkamalla ahdistustani kertomalla suunnitelmista muuttaa ilmastonmuutoksen vuoksi maaseudulle. Omalla pellolla ja haulikolla luulisi pärjäävän ilmastonmuutoksellekin. Ahdistava ajatus.

Yritän minimoida ilmastonmuutosahdistuksen vähentämällä omia päästöjä, ja välttelemällä ilmastouutisia, siinä missä muitakin uutisia (suurinta osaa). Vältän ahdistuksen ja parannan oloani tekemällä merkittäviä parannuksia siihen kuinka käytän maapallon resursseja. Samalla kun pienennän omaa vaikutustani opetan lapsille kuinka täällä sopii käyttäytyä. Itsekkyys ja kansallinen etu kuuluvat historian kirjoihin.

Tavoitteenani on elää velattomasti, eli niin, että en käytä ympäristöä hyödyksi nopeammin kuin se ehtii uusiutua. Aion tänäkin vuonna pienentää vaikutustani vähentämällä kulutusta (tavara syö pään), minimoimalla autonkäytön (fillaristit ovat aateliaa), yhä vähentämällä lihaksien syömistä (ei oikein tee enää edes mieli) ja pienentämällä ekosähkölaskua.

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että saan käyttää suuren osan ajastani ympäristön suojeluun. Järjestöt tarvitsevat nyt kaiken tuen työlleen, sillä välin kun päättäjät keskittyvät syyttelemään toisiaan kansallisen edun ajamisesta/itsekkyydestä.

Sinäkin voit tehdä osasi ja parantaa oloasi helposti:

1. Vaihda uusiutuvaan energiaan
2. Älä aja autolla, käy aluksi töissä vaikka kerran viikossa julkisilla ja lisää rauhallisten aamujen määrää hiljalleen
3. Vähennä lihan syömistä, lihaton maanantai?
4. Säästä rahaa

Tässä muutama, mielestäni hyvä, kirjoitus ilmastonmuutoksesta ja Köpiksestä.

• Tim Kasser: After Copenhagen
• Joss Garman: Copenhagen – Historic failure that will live in infamy
• We’re all eco-warriors now after world leaders failed us at Copenhagen
• Hullun huoneentaulu
• How do I know China wrecked the Copenhagen deal? I was in the room
• Kokemuksia Kööpenhaminasta
• Päivä, jolloin lakkasin uskomasta demokratiaan
• Kööpenhaminan kokous valitsi Martti Backmanin YK:n ilmastosihteeriksi

Kirjoituksen kuvan (cc) Helsingin Energian kivihiilipiipuista nappasi melancholic optimist. Helsingin päättäjät kokevat kivihiilestä luopumisen yhä liian hankalaksi.

Minulle on suositeltu runouden lukemista. Syy tähän kehotukseen on yltiöpäinen loogisuuteni ja kaiken järkiperäinen pureksinta. Minun tulisi kuulemma oppia tuntemaan kauneutta analysoimatta sitä. Olen päättänyt yrittää. Aloitan kauneuden maailmaan tutustumisen Pablo Picasson näyttelystä Ateneumissa.

Vietin rauhalliset neljä keskipäivän tuntia tutkien Pablon töitä. Mutta ennen kuin pääsen kertomaan niistä, kerron talosta jossa taideteokset ovat. Lapset ymmärtävät meitä aikuisia paremmin, että joskus (useinkin) lahjapaketti on hienompi kuin itse paketin sisältö.

Ateneum päivystää tuulisen Rautatietorin laidalla Pohjois-Helsingin bussien rapojen roiskeessa. Ihmiset kiirehtivät sen ohi matkalla lounaalle tai yliopistolle. Katseet tarkkaavat eri suunnista kiihdyttävien autojen liikkeitä, sillä onhan kyseessä yksi Suomen hengenvaarallisimmista paikoista.

Pysähdyin Rautatietorin laidalle Ateneumia vastapäätä. Annoin katseen kohota fasadin yksityiskohtia tutkien yhä ylemmäs. Päätykolmion jumalatarta ja yksityiskohtia oli vaikea erottaa.

Rakennus

Ateneum on pyhitetty kuvataiteille. Aikansa johtava arkkitehti Theodor Höjer suunnitteli 1887 valmistuneen uusrenesanssia edustavan Ateneumin. Renensanssi oli se aika kun Eurooppa kaivoi antiikin ihanteet esiin keskiajan jälkeen.

Monet Theodorin töistä ovat helsinkiläisille tuttuja taloja kuten Kämp ja Skohan talo – eiku -  Skohan talo purettiin makkaratyyliä edustavan makkaratalon tieltä. Myös Theon suunnittelemaa Norrmenin linnaa, jossa liittoutuneiden valvontakomissiokin piti pytinkiä, pidettiin edistyksellisellä 60-luvulla aivan liian kauniina ja se korvattiin lutherilaista logiikkaa ja funktiota edustavalla sokerikuutiotyylisellä Stora Enson pääkonttorilla.

Fasadi

Pääovien yläpuolella olevat suuret rintakuvat esittävät kolmea taiteilijaa: arkkitehti Donato Bramantenia, taidemaalari Rafaelia ja kuvanveistäjä Feidiaania. He katselevat Aleksis Kiveä tuimasti.

Fasadin suuren kaari-ikkunan molemmin puolin seisoo karyatideja. Karyatidi tarkoittaa naistolppaa. Diivammin sanottuna naishahmoista patsasta, joka kannattelee rakennuksen palkistoa pylvään tavoin. Miksi nykyään tehdään vain tolppia?

Fasadin huipulla, päätykolmiossa, taiteen jumalatar siunaa eri taiteenalojen tuotteita. Jumalatar ja fasadin muut veistokset ovat suomalaisen kuvanveiston isän Carl Eneas Sjöstrandin taidonnäytteitä. Carl syntyi Ruotsissa, mutta vaikutti ja opetti 1800-luvun lopulla yli 40 vuoden ajan Suomessa. Tiedätkö muita taiteilijoita jotka voisivat sanoa saaneensa III palkinnon Aleksanteri II:n patsaskilpailussa vuonna 1884. En minäkään.

Liikenteen pauhusta katseensa nostava ohikulkija huomaa julkisivussa myös muita veistoksia. Nämä 16 Ville Valgrenin muovaamaa korkokuvaa esittävät joukkoa eri alojen taiteilijoita. Joukosta voi löytää mm. Rembrandtin, Michelangelon ja Engelin.

Paketti jossa Pablon työt ovat nähtävillä on upea. Avasin raskaat puuovet ja siirryin museoon.

Onko taide parempaa kun siitä saa bonuksia?

Minulla oli runsaasti aikaa. Kävin ostamassa lipun ja jätin takin ja laukun naulaan. Uusrenesanssisen museon lipunmyyjä kysyi S-etukorttia. Asiakasomistaja säästää Pablo Picasson töitä kuluttaessaan kaksi euroa tuleviin jauhelihaostoksiin. Melko brutaali osoitus nykykulttuurista.

Kummastelin myyjälle, että saako Pablo Picassostakin nykyään bonusta. Myyjä oli asiasta ylpeä ja kehui näin olleen jo jonkin aikaa. – Picasson näyttelystä saa kaksi kertaa enemmän alennusta kuin muista näyttelyistä. Olin iloinen, että myyjätär oli ylpeä työstään ja siirryin kahvioon lukemaan loppuun Daixin kirjan Picasson elämästä ja taiteesta.Tiesitkö, että Pabloa voidaan pitää yksinkertaistamisen mestarina, esineiden syvimmän olemuksen tutkijana? Siitä lisää myöhemmin.

Kuten tästäkin postauksesta huomaatte tarvitsen vielä harjoitusta taiteen kauneudessa kylpemiseen. Minulla on yhä paha tapa kaivaa esiin lisätietoa jolla saan taiteeseen lisäarvoa. Tieto tekee taiteen minulle arvokkaaksi. Pirun tieto! Sen pitäisi olla kauneus tai taiteen herättämät tunteet jotka jyrää!

Jatkan harjoituksia.