Omega julkaisi tämän artikkelin alunperin Väärinajattelija numero 5:ssä. Nyt hän julkaisee mainion kirjoituksensa tietämättään myös täällä. Se kuvaa edellisessä kirjoituksessa mainittua naurettavaa tilannetta jossa kapitalismi laajennetaan koskemaan hyvinvointia tukevia aktiviteetteja, “palveluita”, talouskasvun jatkumisen takaamiseksi.

Jotta kunnista tulisi yhtä mielivaltaisesti käyttäytyviä kuin yrityksistä, on niissä otettu käyttöön tilaaja-tuottajatoimintamalli, kuten asiaa hienosti nimitetään. Kun aiemmin teknisen osaston päällikkö soitti talonmies Mäkiselle saadakseen lisää hiekkaa jäätyneille kunnantalon portaille, hän tilaa nykyisin jo edellisenä vuonna hiekan kuntaan perustetulta teknisentuottamuksen päälliköltä. Isommissa kunnissa on säästösyistä perustettu lisää päällikkövirkoja, mutta pienemmissä on vain ostettu yksi tuoli ja solmio tai huivi. Tekninen johtaja tilaa palvelun ja sitten istahtaa toiselle tuolille tai peräti toisen pöydän ääreen, vaihtaa solmion (tai huivin) ja ryhtyy tuottajana pohtimaan paljonko tilaus maksaisi.

Nyt tämä nerokas järjestelmä tuodaan myös kotiTalouksiin. Aivan kuten kunnissa aiemmin virheellisesti ajateltiin, että kunnan tehtävänä on kuntalaisten palveleminen, useimmissa kodeissa ei ymmärretä, että avioliittoMarkkinoilla hankittu puoliso ja tämän kanssa perustettu yksikkö on nimenomaan taloudellinen yhteenliittymä. Talouteen liitetään käsitteet tehokkuus, tuottavuus ja laskentatoimi eli kirjanpito. Sellaiset asiat kuin rakkaus, empatia, nalkutus ja mykkäkoulu eivät kuulu taloudellisen yksikön ominaisuuksiin.

valtiovarainministeriö, johon virkamiehet valitaan sen perusteella kuinka huolestuneita he osaavat olla, on valmistelemassa uutta lakia tilaaja-tuottajamallin tuomisesta kotiTalouksiin. Ajatus on yksinkertainen ja yksinkertaisesti nerokas. Aluksi perheissä ja myös sinkkuTalouksissa kaikki tehtävät selvitetään, luokitellaan ja kirjataan. Ministeriö kouluttaa parhaillaan konsultteja, joiden tehtävänä on opastaa perheitä ja sinkkuja tilaaja-tuottajakirjanpidon perusteisiin.

Jokaisen talouden on vapaaehtoisesti hankittava tietokoneohjelma, jonka avulla tilauksia ja tuottoja seurataan. Ohjelman nimeksi on ministeriössä hyväksytty Tuottavuuden, tehokkuuden ja vaurastumisen nostamisen järjestelmä eli Tondis (tämä on konsulttitoimiston miljoonan euron ehdotus joten sen on oltava hyvä). Ohjelmat ladataan tietokoneisiin netin välityksellä automaattisesti. Kaikki tehtävät ja toimet arvioidaan senhetkisen markkinahinnan mukaan. kodit toimivat vastedes kotiTalousMarkkinoilla. Esimerkkejä hinnoittelusta: herätys kolme euroa, aamukahvi, paahtoleipä ja paistettu kananmuna 18 euroa (kannetaan sänkyyn kahdeksan euron lisämaksusta). Imurointi 22 euroa, likaisten sukkien korjaaminen pesuhuoneeseen kolme euroa pari, parittomat puoleen hintaan. Seksipalvelut 50-550 euroa (asennot, kestot, riettaat puheet ja erikoisvaatetus vaikuttavat hintaan).

Koska tuiki tavallisilla kotiTalouksilla ei ole enää varaa ostaa nykyistä enempää palveluita, koko järjestelmä koko järjestelmä toteutetaan palveluseteleillä. Niillä tilaaja ostaa palveluita perheen muilta jäseniltä. Täytyy siis miettiä mikä on tärkeää ja mikä tärkeintä. Himon riivaama joutuu pohtimaan haluaako hän aamiaisen vai puolisonsa sänkyyn. Pomoa kotona sättivä joutuu valitsemaan aviopuolison ymmärtäväisen mutta kalliin kuuntelun vai lasten ymmärtämättömän mutta halvan kuuntelun välillä. Alaisia haukkuessa on sama ongelma. Koska kaikenlainen talkootyö epätaloudellista ja tehotonta, myös sinkut joutuvat tilaamaan ja tuottamaan omat palvelunsa. Heille valtio lahjoittaa tuottajasolmion tai -huivin, joka puetaan päälle, kun ryhdytään tuottamaan tilattuja palveluita. Ravintolaillan päätteeksi tuottaja on se, jonka luokse mennään ja tilaaja se toinen.

Koska lapset eivät kykene tuottamaan kuin itkupalveluita eikä heillä ole kykyä taloudelliseen ajatteluun ja laskentatoimeen, heille osoitetaan luotettu henkilö, joka huolehtii tilaajatoimesta näiden puolesta. Esimerkiksi näin: maito yhdestä tissistä 13 euroa, kahdesta yhtä menoa nautittuna vain 22 euroa, pissaisen vaipan vaihto 14 euroa (kakkalisä 25 euroa). Lapset voivat tietenkin myös myydä palveluita ja saada näin lisää ostoseteleitä. Myös ei-palvelu katsotaan myytäväksi tuotteeksi: en-kiusaa-pikkusiskoa, en-tappele-nukkumaanmenosta, en-jää-kiinni-tupakanpoltosta.

Tämä on aivan vallankumouksellinen uutuus: vihdoinkin jo imeväiset saadaan mukaan taloudelliseen toimintaan. Lapsi saa kirjaimellisesti sanottuna jo äidinmaidossa tai ainakin sen oheistuotteena käsityksen siitä, mikä elämässä ja ihmissuhteissa on tärkeintä. Jos riittävän tasokasta ja palvelua ei löydy omasta takaa, on perheen jäsenillä oikeus ostaa palvelu tarjouksen perusteella myös muualta. Jos Jos imuroinnin jälkeen villakoiria jää sängyn alle tai tiskauksen jälkeen astioihin rasvaa, voi saman palvelun ostaa myös ulkopuoliselta. Tämä lisää tietenkin myös tehokkuutta ja tervettä kilpailua. Jos puolison seksuaalisten palvelujen taso tai kiinnostavuus laskee, on tämän pakko alentaa hintaa tai tilaaja etsii palveluita muualta.

Tästä tulee kansalaisia suuresti hyödyttäviä synenergiaetuja. Kukaan ei tosin osaa tarkkaan sanoa mitä ne ovat, mutta koska yritykset sellaisia jatkuvasti etsivät, asian täytyy olla tärkeä, merkityksellinen ja siunauksellinen. Näin kapitalismia ohjaava käsi saadaan tungettua myös koteihin ja hameen alle. Kun kaikki ajavat omaa etuaan, kansakunnasta tulee tehokkaasti onnellinen. Miksi ryhtyä pesemään ikkunoita, jos on säästössä edellisen yön jäljiltä 500 euron edestä seteleitä.

Järjestelmällä on myös laajoja ja hyödyllisiä kansantaloudellisia vaikutuksia. Jokaisessa kotiTaloudessa pidetään tarkkaan vähintään kaksinkertaista kirjanpitoa siitä, mitä on tilattu ja mitä tuotettu ja mihin hintaan. Valtionvarainministeriönsuunnitelmien mukaan jokaiselle kansalaiselle annetaan 3000 euron arvosta palveluseteleitä – siis käytännössä rahaa. Koska kansantaloustiede on arvaustiedettä, arvioimme, että kerrannaisvaikutukset ovat suuruudeltaan xp-q. (Tämä ei tarkoita mitään, mutta näyttää hienolta joten on helppo sopia, että sen arvo on 1,67.) Näin paljon lisäystä syntyy kun palveluita ostetaan ristiin rastiin ja edestakaisin. Kokonaiskulutukseksi saadaan 5000 euroa henkeä kohden.

Kansalaisille korostetaan, että kulutus on isänmaallinen teko, suomen nostamista maailman rikkaimmaksi maaksi. Tuhlaaminen on säästämistä ja päinvastoin. Kun järjestelmä pyörii täysitehoisesti, Suomen bruttokansantuote kasvaa yhteensä 25 miljardin euron edestä. Tämä BKT kertoo kuinka paljon kimpsuja ja kampsuja, rompetta ja roinaa sekä palveluja olemme tuottaneet eli sen kuinka onnellisia olemme, kuinka hyvin meillä menee naapurimaihin verrattuna ja vastaavasti kuinka ikävästi asiat muilla kansoilla ovat.

No hyvä, sanoisi Porsas Urhea – ja sanoikin. Ensiksi tällä on ratkaiseva vaikutus valtion velkaan. 1990-laman aikaan, kun valtion velkaa kasvatettiin, kaikki taloustieteilijät vääntelivät tuskaisesti käsiään: Nyt joutuvat lapsemme maksumiehiksi. Mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana valtion velka bruttokansantuotteeseen verrattuna on laskenut kuin lehmän häntä; jos tätä menoa olisi jatkunut, ei lapsillemme olisi jäänyt mitään maksettavaa.

Onneksi tuli uusi lama ja taas näyttää hyvältä, lainaa otetaan ja kakarat maksavat. Mutta Tondiksen ansiosta valtiovelan määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen laskee nykyisestä noin 25 miljardia ja sen verran voimme ottaa lisää velkaa eli puolet nykyistä enemmän eli reilut viisi tonnia pekkaa ja liisaa päälle. Eikä tässä vielä kaikki! Paras on vasta tulossa: Suomesta tulee näin maailman rikkain maa henkeä kohden laskettuna. Kun me olemme nyt alamaista kohden laskettuna listalla noin viidestoista, niin tilaaja-tuottajamallin ulottaminen kotiTalouksiin lisää bruttokansantuotettamme kansalaista kohden 60000 euroa vuodessa. Meistä tulee ykkösiä ja todella rikkaita!

Ja kaikki on entistä paremmin: mummot ja vaarit ostavat palveluita lapsiltaan, nämä toisilta aikuisilta, lapsia imetetään ja ruokitaan alvariinsa, jotta vanhemmat saavat palveluseteleitä voidakseen ostaa lisää palveluita. Kaikki rientävät palvelemaan kaikkia tullakseen kaikkien palvelemiksi. Kyllä kansantalous(tiede) on ihmeellistä!

Lue myös Onnellisuustalous – Massat onnellisiksi ja massit jatkuvaan kasvuun

“Masennus aiheuttaa yksittäisistä sairauksista eniten työkyvyttömyyttä Suomessa. Sen kansantaloudelliset vaikutukset ovat mittavat.” YLE Masennus vie suomalaisten työkyvyn

Kapitalismi tasapainottelee ihmisten tyytymättömänä ja onnellisena pitämisen kanssa. Mainosteollisuus ja ihmisten luontainen tapa vertailla itseään toisiin suhteessa kulttuurin menestyksen merkkeihin ja tapamme tottua saavuttamiimme menestyksen merkkeihin pitää meidät tyytymättöminä.

Jotta tyytymättömyytemme ei yltyisi järjestelmän hylkäämiseen, meille suodaan sopivia makupaloja aitoa eudaimoniaa, aitoa tyydytystä, mutta pääasiassa vain sen korvikkeena hedonistisia pikamielihyviä, uusia tavaroita.

Tyydyttävä onnellinen elämä ei onnistu kapitalismissa sillä se tarkoittaa loputtoman uuden ja aina vain enemmän tavoittelusta luopumista. Todellinen kehitys tarkoittaisi teknisestä ja taloudellisesta kehityksestä luopumista.

Many of the teenage students I encountered seemed to be in a state of what I would call depressive hedonia. Depression is usually characterized as a state of anhedonia, but the condition I’m referring to is constituted not by an inability to get pleasure so much as by an inability to do anything else except pursue pleasure. There is a sense that ‘something is missing’—but no appreciation that this mysterious, missing enjoyment can only be accessed beyond the pleasure principle

.

David Williams epäilee, että kapitalismin tähän asti onnistunut tasapainoilu onnen ja tyytymättömyyden välillä ei enää toimi. Masennuksesta on tullut yksi yleisimmistä kansantaudeista joka rajoittaa merkittävästi talouden toimintaa. Ihmiset eivät kestä elämää joka tarjoaa vain todellisen tyydytyksen korviketta, kulutuksesta saatavia pikamielihyviä. Poliitikot ovatkin viime vuosina keskittäneet mielenkiintonsa siihen kuinka alamaisista saisi taas onnellisempia – siis uudelleen toimivia työntekijöitä.

Toisaalta kapitalismi on törmännyt vakaviin ongelmiin laajentua. Kapitalismihan on kuin polkupyörällä ajaminen, sen täytyy edetä tai se kaatuu. Täytyy löytää uusia elämän alueita joita tuoda osaksi markkinoita ja taloutta, jotta talouskasvu voisi jatkua. Tähän asti uusia alueita on löytynyt. Viimeisimpänä uutuutena aiotaan nuoria veloittaa siitä huvista, että saavat korjata tuhon joka aiheutui kun heidän vanhempansa työskentelivät saavuttaakseen kulutusyhteiskunnan unelman ympäristön (ja onnellisuuden) kustannuksella. Eläköön vihreätalous!

nyt päättäjät puhuvat avoimesti siitä, että heidän ylläpitämänsä järjestelmä ei tuota hyvinvointia ja onnellisuutta kuten he aiemmin meille hehkuttivat. On syytä huolestua.

Mielesi ollaan siirtämässä osaksi kasvutaloutta. Pisimmällä onnellisuustalouden luomisessa ollaan Briteissä jossa Cameron on ottamassa käyttöön kansallista onnellisuus indeksiä jonka avulla teknokraatit kykenevät ohjaamaan ihmisiä toimimaan “oikein” perustuen “objektiiviseen” yhteiskunnalliseen hyöty-haitta-analyysiin.

The method, known as the ‘income compensation’ technique, poses the following question: how much private monetary income would be necessary to compensate a person psychologically for the loss of a specific public good that he or she can currently use for free? For example, if someone regularly visits a free public art gallery, their measured happiness levels may be x per cent higher than someone who does not do so. It is then possible to assess how much private income this x per cent difference corresponds to, using established data on the correlation between happiness and pay. That figure can then be multiplied by the number of households who visit the gallery in question, to produce an artificial proxy for its ‘market price’.

Massan onnellisuuden (työkyvyn) kannalta, valittujen tutkimustulosten perusteella, hyödyllisiä aktiviteetteja voidaan sitten suosia esimerkiksi vero-ohjauksella tai rangaistuksin. On tärkeä huomata, että tutkimustulokset voidaan valita järjestelmän nykyisiä tavoitteita tukeviksi. Tulisiko veronmaksajien tehdä enemmän vai vähemmän palkkatöitä? Voidaan myös kieroilla ja esittää EK-pokkana, että jos taloudellinen epätasa-arvoisuus luo tyytymättömyyttä tulee ihmisiä kannustaa ansaitsemaan (ja kuluttamaan) yhtä paljon kuin nyt heitä varakkaammat ansaitsevat.

Voit olla varma, että talousliberaalien onnellisuusindeksillä pyritään pönkittämään nykyistä status quota. Poliitikot eivät suostu siihen, että ihmiset eläisivät todella onnellisina sillä silloin eliitin polkupyörä kaatuisi. Todennäköisesti ihmisiä ohjataan nykyistä enemmän esimerkiksi vapaaehtoistöihin jolloin he saavat juuri ja juuri tarpeeksi merkitystä elämäänsä jotta selviävät eläkkeelle uusien vapaaehtoisten hoidettaviksi.

Yllä kuvattua tulojen kompensaatio-menetelmää käyttäen voi muuten perustella myös yksityisomistuksen lakkauttamisen sillä yhdessä käytetty euro tuottaa suuremman psyko-taloudellisen tulon kuin yksityisesti käytetty euro.

Toinen asia joka kannattaa brittien tekemisistä huomata on, että jos hyvinvointia tukevia aktiviteetteja (ystävien kanssa olo, lahjojen antaminen, jakaminen, mielekäs yhteiskunnallinen toiminta…) korvataan rahalla niin vaadittavat summat ovat huomattavia. Esimerkiksi jotta konserteissa käymisen aikaansaama hyvä olo kyettäisiin korvaamaan se vaatisi 9000 punnan lisätulot.

Tästä taas seuraa typerryttävä ajatus talouskasvun räjähtämisestä kasvuun hyvinvointipalveluiden avulla. (Not again!) Jos palveluista maksettaisiin niiden tuoman hyvinvoinnin perusteella viljelisitkö ihmisille ruokaa vai esittäisitkö taikatemppuja?

Skenaario vastaisi Tom Murphyn esittämää omituista ja epärealistista (oletuksena on, että energiakulutus ei kasva) jatkuvan kasvun tilaa jossa palvelut ja innovaatiot vastaavat 99 prosentista taloutta ja nykyisen talouden (ruoka, energia, tavarat, rakentaminen…) osuus on kutistunut vaivaiseen prosenttiin. Ruoka olisi pian lähes ilmaista upporikkaille taikureille ja idolsseille joiden veroilla tuettaisiin muuten köyhiä maanviljelijöitä, tai tuettaisiin mikäli se ei alkaisi rajoittamaan jatkuvaa kasvua – tai mikäli se olisi tarpeellista. Riisto ja orjuus ovat vanha kapitalismin käyttämä keino ylläpitää kasvua.

Ensi postauksessa näytetään uusi kaunis maailma jossa taloutta kasvatetaan hyvinvointipalveluin. Oletko valmis olemaan sika rikas?

Lue: Vieraspostaus – Valtionvelka kuriin ja Suomi maailman rikkaimmaksi

Palasin kolmisen viikkoa sitten töihin neljän kuukauden hoitovapaalta. Monet ovat olleet kiinnostuneita kuulemaan miltä tuntuu palata takaisin töihin. Suurin ero on rytmeissä.

Neljän kuukauden aikana ehdin sopeutua kodinrytmiin. Perheen parissa ja kotitöissä on eduksi jos pyrkii tasaiseen ja asioita ylläpitävään rytmiin. Asiat tapahtuvat säännöllisesti, syklisesti. Tavoitteena on ehkäistä häiriöitä päivien ja viikkojen turvallisessa toistuvuudessa. Kodinrytmi on rauhallinen. Kodinrytmi on luonnollinen sitä ei tarvitse opetella tai yrittää. Täytyy vain antautua. On kuin olisi päässyt viettämään aikaa Borneon metsärajakylään jossa kalastellaan aamupäivä ja hengaillaan loppupäivä. Päiväunet ovat luonnollinen osa kodinrytmiä. Sää ja vuodenajat tuovat kodin viikkoihin vaihtelua.

Palkkatöissä asioita ei ylläpidetä vaan kehitetään. Tulee olla aktiivinen, dynaaminen ja innovoiva. Työnrytmiä voi kuvailla sormien napsutuksella. Työnrytmi kulkee eteenpäin jatkuvaa kehitystä ja kasvua viitoittavalla janalla.

Uskon, että juuri näiden rytmien eron vuoksi työn ja vapaa-ajan tasapainottaminen on niin vaikeaa. Yliaktiivista työrytmiä ei voi muuttaa luonnollisemmaksi kun kello lyö neljä. Illallakin ollaan tuottavia. Kuukauden kesäloma saattaa riittää rytmin palauttamiseen vaivoin.

Kiihkeään työnrytmiin antautuminen pitää kasvutalouden kaikkialle tunkevan koneen käynnissä. Se on kehityksen rytmi. Maapallon rytmi on rauhallinen, syklinen ja asioita ylläpitävä. Monet uskovat elämän luonnollisen rytmin olevan kuitenkin tuhoisa. Kasvutalouden sormia napsuttava, maapalloa repivä kone, vaatii jatkuvaa ponnistelua ja työtä. He uskovat ja uskottelevat elämänrytmin noudattamisen johtavan lamaan ja “totaalikatastrofiin”. Työn kuluttavaa rytmiä ylläpidetään jatkuvalla kriisillä ja sen uhalla.

Jaksaa jaksaa! On Pakko! Loputtoman lineaarisen kehityksenjanan päässä odottaa työläisen palkinto.

Lohduttavaa – että meidän ei tarvitse kuin rauhoittua ja antautua elämänrytmimme kantamiksi.

Pelottavaa – että Kriisin tahdintakojien rytmi soi niin voimakkaana niidenkin elämässä jotka tietävät elämän olevan jotain aivan muuta.

Annan hoitovapaalle viisi tähteä. Suosittelen.

Havahduin kesällä, että jo sanan luonto käyttäminen on merkki vieraantumisesta. On muka olemassa ihmisen maailma ja “luonto“. Outoa.

Kasvamme kulttuuriin joka opettaa meille, että maailma ei ole se miltä se näyttää. Maa jolla kävelemme ei ole se jolle kaikki perustuu vaan pelkkä sattuma kaaoksen keskellä, mitätön, vinhasti pyörivä kappale ja me sen kehityksen huippu, kuitenkin vain onnenkantamoisia, evoluution, elämän kehityksen lopputuloksia, jalostuksen lopputuotteita.

Kuulemme olevamme erityisiä koska koemme ja voimme käsittää olemisemme rationaalisesti, objektiivisesti. Jumalien kaltainen ihmisjärki erottaa meidät kaikesta. Kaikki on matematiikkaa. Me olemme matematiikkaa, kolmioita ja kehiä. Leonardo da Vincin mies mittanauhoissa.

Lapset eivät enää koe maailmaa, tunne omaa elävää kehoaan, vaan oppivat tuntemusten olevan vain jotain muuta kuin ihmistä: pinseteillä ja kirurgin veitsellä avattava ruho, eläin. Jotain muuta kuin rationaalinen ihmisäly. Villiä ja sivistettävää, alistettavaa tai tuhottavaa. Tunteet ovat eläimiä. Mies syö kaikki eläimet. Tasa-arvoa on syödä kuten mies. Itsensä.

Ympäristö jossa elämme kuvastaa tätä vieraantumistamme. Kaikki mihin katsomme on ihmisen tekemää tai muokkaamaa. Näemme ihmisen kaikkialla. Koemme itsemme suuriksi. Hallitsemme kaikkea. Olemme jumalan valittuja kaiken yläpuolella. Me vastaan kaikki. Näemme ihmisen tai sen puutteen kaikessa. Toiseus on uhka ja vihollinen.

—————————

Fiilistelyt sikseen ja siihen rationaaliseen ja objektiiviseen testiin jota otsikossa lupailin (heh heh). Olen tunnustellut omia ja muiden ajatuksia suhteistamme toiseuteen, ei-ihmisiin, siihen kuinka erkanimme maailmasta ja kuinka se on vaikuttanut meihin ja käyttäytymiseemme. Voisimmeko tehdä jotain jotta korjaisimme suhteemme toiseuteen, maapallon muihin, joita niin suurella vimmalla tuhoamme muka kilpailijanamme?

Kiihkeiden, omituisten ja rauhoittavien ajatusten ja tunteiden seassa Jim Judgen kysymyspatteristo, jonka Riipisen pariskunta suomensi Aikidoa luonnon kanssa kirjaansa, jysäytti minut takaisin Maahan, maanpinnalle, filosofian ja ajattelun keskeltä. Kuinka kauaksi, vieraiksi, olemmekaan eksyneet kodistamme.

Kuinka hyvin tunnet missä elät?

1. Jäljitä juomavetesi matka sateesta lasiisi.
2. Kuinka monta päivää on suunnilleen täysikuuhun?
3. Kuvaile talosi lähistön maaperää.
4. Mitkä olivat alueesi perinteiset pääelinkeinot ennen sinua?
5. Luettele alueesi viisi alkuperäistä syötävää kasvia ja vuodenajat, jolloin niitä on saatavilla.
6. Mistä ilmansuunnasta matalapaineet lähestyvät tavallisesti?
7. Mihin jätteesi päätyvät?
8. Kuinka pitkä on asuinpaikkasi kasvien kasvukausi?
9. Minä päivänä vuodessa varjot ovat kaikkein lyhimpiä asuinalueellasi?
10. Luettele kolme alueellasi kasvavaa puuta. Onko joku niistä alkuperäisiä lajeja? Jos et tunne niiden nimiä kuvaile niitä?
11. Luettele viisi alueellasi asuvaa lintua ja mikä tahansa muuttolintu.
12. Minkälainen oli viime vuosisadan alueesi maankäytön historia?
13. Mikä geologinen prosessi tai tapahtuma vaikutti olennaisesti asuinpaikkasi maisemaan?
14. Mitä eläinlajeja on kuollut sukupuuttoon alueellasi?
15. Mitkä ovat pääasialliset kasviryhmät alueellasi?
16. Osoita pohjoisen sijainti siitä paikasta missä olet tekemässä tätä testiä.
17. Mikä kukka kukkii ensimmäisten joukossa asuinalueellasi?
18. Minkälaisia kiviä ja mineraaleja alueellasi esiintyy?
19. Oliko eilen tähtikirkasta?
20. Luettele olentoja (ei ihmisiä) jotka asuvat samassa paikassa kuin sinä.
21. Juhlitko kesäpäivän tai talvipäivän tasausta? Jos juhlit, miten?
22. Kuinka monta ihmistä asuu naapuriasunnossasi? Minkä nimisiä he ovat?
23. Kuinka monta litraa käytät [käytetään] vuoksesi viikossa?
24. Mihin energiamuotoon käytät eniten rahaa? Minkä tyyppistä energiaa se on?
25. Minkälaisia käytössä olevia tai potentiaalisia energialähteitä alueellasi on?
26. Minkälaisia suunnitelmia perusenergiatarpeen tyydyttämisen tai mineraaliresurssien käytön suhteen alueellasi on?
27. Mikä on alueesi suurin luonnontilainen alue? [Oletko käynyt siellä?]

Jalat maahan.

Hyvää settiä!

Ajan Henki – kokopitkä dokumentti

Ajan Henki | Virallinen julkaisu | 2011 from Ajan Henki on Vimeo.

Reilun kahden tunnin aikana muutama asia särähti korvaani, mikä on vähän ottaen huomioon asioiden massiivisuuden ja vaikeuden. Haluaisin tuntea modernisaatioteoriaa paremmin ja kertoa tarkemmin siitä kuinka raha, tiede, teknologiausko ja kristillinen lähetyskäsky ovat tiukkaan nivoutuneita ja keskeisiä syitä maailman ja ihmisten tilan huononemiselle. Toivottavasti voin joskus näin tehdä. Nyt tyydyn toteamaan, että Zeitgeistin perusolettamus siitä, että tiede on neutraali ei pidä paikkaansa.

Itse asiassa Zeistgeit-liikkeen edustaja toi asian itse esiin todetessaan, että resurssipohjaisessa taloudessa tietokoneet päättävät asioista niin, että resursseja käytetään mahdollisimman tehokkaasti. Ei ole objektiivista tutkia sitä mikä katsotaan tärkeäksi (ja tehostaa tutkimusresurssien käyttö juuri siihen) ja jättää muut arvot huomioimatta.

Tiede tutkii pitkälti sitä mikä katsotaan valtaapitävien edunkannalta tärkeäksi ja päätyy sitten olemassa olevia valtarakenteita tukeviin tuloksiin. Nykytiede näkee maapallon hyväksikäyttäjän roolista: kuinka tienata lisää rahaa (jolla maksaa velkaa ja osoittaa menestystä) tai kuinka hyväksikäyttää maapalloa vielä tehokkaammin. Tulisiko meidän todella heittää bensaa liekkeihin ja jatkaa tällä samalla kaavalla?

Zeistgeist-liikkeellä on selvästi paljon hyviä ajatuksia ja varmasti huimasti sellaisia joita en tunne, mutta valta tuntuu olevan heille sokeapiste. Tai ei aivan, sillä juuri nuo valtaapitäväthän estävät zeistgeistin ajatusten käyttöönoton. Koska en osaa neuvoa modernisaatioteorian opusten pariin (osaisiko joku?) niin kehotan aloittamaan Derrick Jensenin keloilla. Heviä shittiä nekin.

Frank Joseph Smecker: So to “see green,” figuratively speaking, is to experience the world personally, emotionally, convivially and reciprocally with other beings, rather than to experience it as a set of objective truths for personal material gain or information, or as protocol to maintain the status quo?

Derrick Jensen: Exactly. This culture is based on the assumption that all of the world is without volition, is mechanistic, and is therefore predictable. The existence of the willfully unpredictable destroys a foundational assumption of this culture. The existence of the willfully unpredictable also invalidates this culture’s ontology, epistemology, and philosophies, and reveals them for what they are: lies upon which to base this omnicidal system of exploitation, theft, and murder; it’s much easier to exploit, steal from, or murder someone you pretend has no meaningful existence (especially if you have an entire culture’s ontology, epistemology, and philosophy to back you up), indeed, it becomes your right, even your duty (e.g. war, genocide, death squads, mercenaries, etc). The existence of the willfully unpredictable reveals this culture’s governmental and economic systems for what they are as well: means to not only rationalize but enforce systems of exploitation, theft, and murder (e.g., effectively stop Monsanto’s exploitation, theft, and murder, and see how you are treated by governments across the world). – An Interview with Derrick Jensen on Science and Technology

Tere Vadén nostaa dokumentissa, onneksi, tieteen rinnalle alkuperäisen tiedon, syntytiedon, jonka olemme tiedehuumassamme onnistuneet länsimaista hävittämään. Syntytieto ei näe maailmaa itsekkäästi tai tunnelikatseella vaan yhdessä ja ylisukupolvisesti.

Voitte vain kuvitella sitä minkälainen on se tuomio joka 30 tai 60 vuoden kuluttua lasten ja lastenlasten taholta tähän nykypäivän ihmiskuntaan kohdistuu … Kysymys on tietyn aikakauden ja sukupolven aivan mittaamattomasta ahneudesta ja itsekkyydestä. – Eero Paloheino

Nauttikaa dokumentista ja uskaltakaa elää kuten haluatte.

Video – Elämmekö unessa

Oravanpyörään sidottujen veronmaksajien rahojen jatkuva siirtäminen kansainvälisille sijoittajille ylläpitää riskisijoittamista joka kuplii ympäri maailmaa.

Poliitikot ovat jatkuvasti huolissaan siitä kuinka ihmisillä on liikaa aikaa tehdä asioita jotka eivät tuota veroja. Perhe-elämään ja lasten kanssa vietettyyn aikaan panostaminen on poliitikoille virhe sijoitus. Oravanpyörä sen sijaan on valtiolle hyväksi. Edustajamme muistuttavat, että työntekijät eivät niinkään tee työtä jota eivät koe mielekkääksi, vaan tuottavat ennen kaikkea veroja, joita poliitikot voivat sitten viisaudessaan jakaa parhaaksi katsomallaan tavalla.

Summailin ja vertailin lauantain ratoksi hieman mihin poliitikot näitä työtuntiemme hedelmiä hassaavat. Alla harjoituksen tulos.

Suomen valtion menot miljardeissa euroissa

Muut luvut kuin EU-pankkien tuki valtion 2010-budjetista. EU-pankkien tuki sisältää eduskunnan sijoittajilta suomalaisille siirtäneen laskun Islannin, Kreikan ja Latvian epäonnistuneista finanssipeleistä,  sekä arviot Irlannin (1 mrd), Espanjan (0,75 mrd) ja Portugalin (0,5 mrd) rahoitukseen sekaantuneille pankkiireille luovutettavista verovaroista.

Pankinedustaja Katainen toistaa valhetta irlantilaisten auttamisesta. Tämä on samaa skeidaa jota irlantilaiset pankinedustajat kertovat irlantilaisille: irlantilaisten julkiset palvelut leikataan jotta voidaan turvata leskien, orpojen ja “tavallisten ihmisten” sijoitukset. Ei Suomen julkisen sektorin rahoilla irlantilaisia auteta vaan suurten voittojen toivossa riskisijoituksia tehneitä investointipankeja.

David Malone kaiveli Irlannin pankin omistajia. Irlannin velkakirjojen omistajat, joiden tappioita suunnitellaan nyt maksettaviksi heidän puolestaan, löytyvät Saksasta, Ranskasta, Briteistä ja Sveitsistä sekä 11 muusta maasta, kuten Suomesta.

No entä ketä nämä velkakirjojen omistajat ovat, jos eivät kerran “tavallisia irlantilaisia”? EFG on hyvä esimerkki tahosta joka välttää riskisijoituksensa tappiot imemällä rahaa mm. Suomen veronmaksajilta.

EFG hallinnoi noin 7,5 triljoonan pääomaa. Kreikkalaisen varustamo-oligogargin poika Herra Spiro Latsis omistaa tästä sveitsiläispankista noin 40%. Tämä “tavis” jonka sijoituksia sinäkin pääset nyt turvaamaan omistaa myös 30% Hellenic Petroleum-öljy-yhtiöstä. Spiron henkilökohtainen omaisuus on noin 9 miljardia.

Irlannin velkakirjojen omistajina on myös joukko suuria vakuutusyhtiöitä ja muita pankkeja: Deutsche, Soc Gen, Barclay’s, PNB Paribas, Unicredit, Wells Fargo ja Goldman. Maailman suurinta investointipankkia Goldmania on kuvattu näin: “a great vampire squid wrapped around the face of humanity, relentlessly jamming its blood funnel into anything that smells like money.” Viehättävää eikö?

Valtio on nyt siirtämässä noin 4 miljardia, summan jolla Suomi rahoittaisi terveyspalveluita 8 vuotta, edellä mainituille ökyrikkaille pankkiireille ja roistokapitalisteille. Julkisten varojen siirrolla investointipankeille valtio ylläpitää kierrettä, jossa pankit jatkavat suurten riskien ottoa maasta toiseen liikkuen ja talouskriisejä luoden.

Pankit luottavat siihen, että ihmiset antavat poliitikkojen jatkaa ihmisten kuppaamista yhä pidemmillä työurilla ja julkisen talouden alasajoa pankkeja tukemalla.

Näitä julkisten varojen siirtoja kansainvälisille investointipankeille tullaan ensi hallituskaudella käyttämään syynä leikata julkisia palveluita.

Velkojen uudelleen järjestely, eli valtion ajaminen konkurssiin on vaihtoehto pankkien ruokkimiselle. Velkojen uudelleen järjestely ei rankaisisi vain kansalaisia (kuten nyt käy) vaan myös ongelmien aiheuttajia eli pankkeja. IMF tuntuu olevan velkojen uudelleenjärjestelyn kannalla:

So given these limitations, what if a country does find itself confronting a truly unsustainable debt burden? One way or another, it will have to be restructured. And it is better for the debtor, most of its creditors, and for the international community, if this can be done in an orderly way. To that end, it may be necessary for the offical sector to encourage private creditors to roll over their existing commitments and to limit their demands for repayment.

Mutta suomalaiset, suomalaiset! Älkää toki olko huolissanne julkisten varojen siirrosta pankeille, toteaa Nordea:

Lyhyellä tähtäimellä tämä [että Euroopan keskuspankin rahoituksesta jopa neljäsosa käytetään Irlannin pönkittämiseen] ei kuitenkaan aiheuta seurauksia muille maille, eikä Suomelle. Suomalaisten [?] miljardin euron sijoituksesta ei tiedetä, mihin se on kohdentunut, talousjohtaja Wessman sanoo.

Aivan kuin ketään kiinnostaisi mihin Wahlroos ja sen kaverit ovat hukanneet rahansa.

No tällainen megalomaaninen ihmisten kusetus alkaa luonnollisesti kyrsimään. Mitä pitäisi tehdä? Näillä voi ainakin aloittaa:

• Siirrä pankkiasiat paikallisosuuspankkiin. Käyn itse tiistaina tapaamassa Helsingin paikallisosuuspankkia.
• Älä usko pankinedustajien perusteluita työajan pidentämiselle. He hassaavat verorahasi investointipankeille.

Cognitive Policy Works ajatushautomolla on lisää ehdotuksia siihen kuinka voit karistaa tämän mädän systeemin hajun itsestäsi.

“It’s time to take our non-compliance to the next level. It’s time to get serious about not participating in this system at all, until it either breaks or changes.”

Suomalaisen keskikuukausipalkka on reilu 2900 euroa. Se on paljon. Nelihenkinen perheemme on elänyt moisella monta vuotta, velkoja lyhentäen. Neljän hengen perheessä kolmen tonnin tulot riittävät enemmän kuin hyvin. Kolmen tonnin ruokarahat on saavutettu etu tällaiselle vanhalle opiskelijalle, siivoojalle ja lihatiskin palvelijalle. Hätkähdin Kuluttajatutkimuskeskuksen väitettä, että meidän pitäisi pärjätä 1500 eurolla kuussa.

“Voi vittu saatana!” tuumi Durruti oliivia mutustellen.

Miten ihmiset on saatu lannistettua hyväksymään moisen? Lalli-kansa. Jos mun lapsilta vietäis oikeus ruokaan… Saanen sytyttää autonrenkaan?

Suomalaiset vanhemmat himoitsevat lisää rahaa. Seiskassa listataan Suomen kalleimpia taloja ja naisten lehdissä esitellään rikkaita. Menestys on päästä seiskaan. Kilpajuoksu jatkuu. Tuho etenee.

Ei riitä, että perheellä on kaikki hyvin ja lapset saavat olla vanhempien kanssa. Menestys vaatii lisää rahaa! Iso valkoinen kivitalo. Julkkis remontoi sen meille sillä aikaa kun olemme toimistolla lukemassa sähköposteja. Sitähän suomalainen menestys ja tasa-arvo on, oikeutta olla poissa läheisten luota, lukemassa sähköposteja – aina – 24/7 email-elämä. Menestys!

Kenen menestys? Älkää laskeko mua mukaan! Minulle menestys on roheutta seurata omia arvoja ja tavoitella onnellista hyvää elämää yhteiskunnassa, joka tavoittelee nopeita fiksejä ale-laareilla.

Kansalaisten hyvinvointiin ja onnellisuuteen tähtäävä yhteiskunta tekisi kaikkensa tulojen tasaamiseksi. Tasa-arvo minimoi sosiaaliset konfliktit ja lisää koko yhteiskunnan yhtenäisyyttä. Seli seli, kiva haave, ei valtio voi tavoitella onnellisuutta. Reaalipolitiikka ja vaalirahat päättävät tavoitteet.

Ei? Mikä on mennyt vikkaan? Kekkonen? Lipponen? Katainen? Soininvaara? Edustavatko puolueet edes meitä?! Miksi sua pitäisi edustaa? Koetko, että et osaa itse ajatella vähintään yhtä rationaalisesti kuin Prismojen kaavoittaja, HOK-Elannon hallitus – eli kunnallisvaltuustosi?

On kuulemma naivia ajatella, että puolueet voisivat keskittyä edistämään onnellisuuttamme. Väittävät reaalipolitiikaksi. Tuntuu, että oemme sosiaalitunnuksia, jotka joko tuottavat tai kuluttavat heidän näpeissään olevaa valtaa, veroja – sitä veropohjaa …verotuloja verotuloja mutta miksi?

Juoksuttaako valtio meitä? Kenellä on isoimmat ja verovapaimmat firmat. Mikä valtio pystyy vääntämään kansalaisten oikeudet minimiin ilman mellakoita? Ranska häviää. Suomi voittaa, jos sinä häviät?

vanhasten valta perustuu siihen, että maksamme veroja kaikesta hyödyllisestä mitä teemme. Veroilla palkataan tuntematon hoitamaan lapsiamme ja juttelemaan vanhempiemme kanssa, koska emme itse verojen tuottamiselta ehdi. Kutsuvat tätä tehostamiseksi ja hyvinvoinniksi. Palkkatyön ulkopuolinen toiminta joka kehittää hyvinvointiamme laistostyötä paremmin on valtiolle arvotonta.

Vapaaehtoistyö, vanhempiesi omaishoito, lastenhoito, asuinalueen demokratian kehittäminen, kulmapuiston siivous ja vertaistuotanto kuten aikapankit ovat vanhasille arvottomia – paitsi tietenkin kaikki ilmaistyö puoluekoneistoille – sic!

Tuntuu, että elämämme arvotetaan sen perusteella tuoko se poliitikoille veroja, joilla häkämiesmänit voivat perustella johtajuuttaan, ostaa nato-ohjuksia ja vakuutella että valtion douppi on parasta vanhainhoitoa – valtion varoin tutkittu VTT-totuus. Tuntuuko samalta?

Verorahoja käytetään paikoin moraalisesti väärin, ja osalla tuotetaan palveluita jotka kansalaiset tuottivat ennen yhdessä. Nykyisin ihmisillä ei ole aikaa hoitaa yhteisön lapsia, kunnostaa ulkoilualueita tai sopia riitatilanteita, koska kaikki aika kuluu palkkatöissä tai kaupassa, josta etsitään kadonnutta sisältöä elämään. Se kadonnut sisältö on juuri palkkatyön estämä yhdessä tekeminen. Tekeminen jonka valtio on ominut itselleen.

Yhteisöjen itse tuottamat palvelut nostaisivat ja ylläpitäisivät ihmisten hyvinvointia sekä asukkaiden niiden tuottamiseen osallistuessa, että heidän niitä käyttäessä. Esimerkkejä tällaisista palveluista ovat esimerkiksi lastenhoito, koulu ja ulkoalueiden kunnossapito, juhlat, päätöksenteko, aluebudjetointi, konflitien ratkaisu jne. Isovanhemmat taas voidaan yhä nähdä osana perhettä ja yhteisöä, eikä laitoksiin sysättävinä tuottamattomina taakkoina. – Hesari haluaa että pysyt töissä

Työnteko ei ole menestystä. Työ on keino saada riittavästi eläntoa tärkeämpien asioiden tekemiseksi. Elämässä menestymiseen. Menestys on tavoitella omia elämäntavoitteita. Voisiko menestystä olla myös mahdollisuus taata vanhuksille ihmisarvoinen elämä johon ei kuulu tabuhumala? Minusta ihminen jolla on aikaa läheisille ihmisille on menestynyt.

Minulle rohkeutta on rajata kulutustani vastaamaan omaa oikeudenmukaista osuuttani. Yksi työkalu hamstraukseen opitun purkamisessa oli  sadan tavaran haaste. Haluan elää nämä muutamat vuosikymmeneni täysillä. Tavaran haaliminen on minulle merkki siitä, että ei elä.  Tavara täyttää jotain minkä tuntee puuttuvan, mielekkään elämän joka tuo onnea arkeen. Teen itse, parempaa asuinaluetta ja pyrin uudelleen luomaan höykytyksiä kestäviä sosiaalisia verkostoja. Pienin askelin. Lapsilla on toivottavasti myöhemmin parempaa tarttumapintaa elämään.

Minä, mun perhe, ystävät ja yhteisö, pidetään vielä muutama vuosikymmen hauskaa, tavoitellaan hyvinvointia ja pelastetaan maailma laspalmas-pullamössö-sukupolvelta!

kuva cc krystalc

EDIT: stilisoin tekstiä hieman jälkikäteen.

“Never doubt that a small group of thoughtful,
committed citizens can change the world.
Indeed, it is the only thing that ever has”
- Margaret Mead

Video- RSA Animate – 21st century enlightenment

Via Energy Standard