Voit uskoa, että on hyvä fiilis saada töissä edistää suomalaisten hyvinvointia ja onnellisuutta. Yksi kevään projekteistani on ajatusten herättely hyvinvoinnin ja kulutuksen yhteyksistä. Olen nauttinut jo muutamista kelailusessioista asian parissa Demoksen jäbien kanssa, ja onhan asiaa tullut mietittyä jo Vehmas Assemblyn puitteissakin.

WWF uskoo, että henkilökohtaisen hyvinvoinnin tavoittelu on ehkä paras tapa pienentää omaa ekologista jalanjälkeä. Jatkuva kulutuksen kasvu on tuhoamassa planeettamme. Taloustavoitteet tulee sovittaa planeetan mittoihin. Kasvun aiheuttama ekologinen velka on jo nyt liian suuri.

Yhden planeetan tulevaisuudet ovat onnellisia!

Jatkuva kasvu tuntuu kaukaiselta. Se ei ole sitä. Jatkuva kasvu näkyy meidän tavallisten jamppojen elämässä jatkuvana komerotilan puutteena ja suuremman asunnon oston ahdistuksena. Jatkuva kulutus ja sen luomat puutteen tunteet ahdistavat. Aina pitäisi ostaa jotain lisää ja aina tulee uusi malli tai muotivillitys.

Kulutus tuhoaa planeettamme. Koti on jatkuvan kulutuksen ja shoppailun kasvun yhteiskunnassa tavaravarasto.

Haastan sinut nostamaan omaa hyvinvointiasi ja uudelleen arvioimaan sitä mikä on tärkeää. Kovat jäbät raivaa paskan pois tieltä ja keskittyy asiaan. Et kai sinä jää paskaan jumiin? Vastaa haasteeseen täällä, jos pystyt.

Hienon sattuman kautta New Economic Foundation julkaisi Demoksen työblogin Onnellisuus politiikkaa kanssa samana päivänä raportin talouskasvun ongelmista. Lapsikin ymmärtää, että jatkuvasti kasvava talous tai – hamsteri- ei mahdu yhdelle planeetalle.

Olen viime viikkoina miettinyt paljon luonnonvarojen, ja erityisesti öljyn riittävyyttä. Huipputapahtumia. Monista hyvistä aiheen videoista valitsin teille tämän.

Olen kiitollinen, että saan ja olen lähtenyt mukaan vastaamaan tuleviin haasteisiin kehittämällä omaa asuinaluettani. Globaali keskustelukerho tulee menettämään merkitystään yhä enemmän meidän lähiö-, kylä- ja asuinalueyhteisöillemme. Uudelleen rakenna yhteisösi ja opi kuinka voit voimistaa asuinaluettasi. Et voi hävitä ja tutustut samalla hienoihin ihmisiin.

Ensi viikolla vietän ympäripyöreitä päiviä Keski-Kalimantanilla Borneossa kokoushuoneen ilmastointihumussa pohtien kuinka WWF Suomi jatkaa Borneolla menestyksekästä työtään estääkseen metsäkadon, ilmastonmuutoksen kiihtymisen, paikallisten oikeuksien rikkomisen ja orankien sukupuuton. Voit tukea meitä täällä.

WWF Suomi taistelee sademetsien ja orankien puolesta Suomen tuoteketjuviidakossa ja Indonesiassa, Borneon vuoristosademetsissä yhdessä WWF Indonesian kanssa.

Alla on muutama hieno video sademetsissä salamavauhtia käyvästä tuhosta. Tuho ei näy lähikaupassamme, mutta voimme silti hidastaa sitä siellä.

Maya Lin – Unchopping a Tree from What is Missing? Foundation on Vimeo.

Greenpeace osaa konkretisoida työmme hyvin! FUM! Olen WWF:n Sademetsän sankarit operaation töissä Borneossa ensi viikon. See ya!

Kuvasimme viime huhtikuun Borneon reissulla mukavan määrän videota, joka on nyt editoitu sopiviksi Youtuben nieltäviksi pätkiksi.

Tässä ensimmäinen, WWF Suomen Borneo-hankkeen yleisesittelynä toimiva klippi. Hanketta on ollut ilo olla suunnittelemassa ja toteuttamassa yhdessä WWF Indonesian kanssa.

Videota Villi Planeetta blogiin sovitellessa huomasin, että YleX:llä on tosi hauskoja, hieman räväkämpiä videoita samalta reissulta. Ensimmäisessä videossa allekirjoittanut alkaa katsoa nahkakenkiään suuta lipoen…Epäilyttävä lentoyhtiö, kupeksiva kunnajohtaja ja lehmännahkanaksut

Kuva C Sampsa Kiianmaa/WWF

Matka oli kevyesti upein ikinä tekemäni. Borneon metsät ovat taianomaisia.

Saimme tanssia Dayak-heimon kanssa toteemin ympärillä, väistellä iilimatoja sademetsässä, syödä suussa sulavia kaloja, uida vesiputouksessa, tutustua toivoa-antaviin ihmisiin, oppia elämästä ja matkata jokiveneellä hiljentävän upeiden metsäkatedraalien alla. Vierailimme myös kultakaivoksilla, kaskiviljelijöiden luona, öljypalmuplantaaseilla, orankisaarella ja Sebangaun trooppisissa turvemetsissä jotka saavat vetensä Borneon sydämestä.

Kokosin monista kuvistani matkakertomuksen Borneo 2009

Puunkäytön lisääminen on esitetty jokseenkin yltiöpositiivisesti. Raakapuunkäyttö tullee kolminkertaistumaan lähivuosikymmeninä. Se onko tämä puu kestävästi tuotettu ratkaisee sen käytön hyödyt ilmastolle ja ympäristölle.

Hyvä nyrkkisääntö on että hiili on parhaiten turvassa luonnontilaisessa metsässä ja vasta toiseksi vastuullisesti hoidetussa. Uudelleen metsitys on ilmastonkannalta jo ensiapua.

Kaikki metsäkadon pysäyttämiseksi esitetyt ratkaisut kuuluvat työlistalleni.

Convenient Truth (Osa 1)

Convenient Truth (Osa 2)

Noin 1,6 miljardia ihmistä saa elantonsa metsistä, noin 800 miljoonaa ihmistä joista monet ovat äärimmäisen köyhiä elää trooppisten metsien läheisyydessä ja noin 60 miljoonaa alkuperäisheimon jäsentä saa elantonsa suoraan metsistä. Metsät tarjoavat ihmisille paitsi tuotteita kuten ruokaa, tekstiilimateriaalia, rakennustarpeita ja paperia myös ympäristöpalveluja. Näitä ovat esimerkiksi puhdas makea vesi, ravinnekierto, pienilmasto, virkistysmahdollisuudet, eroosion kontrolli ja suojaa tulvilta. Ilmastonmuutosta hidastava hiilensidonta on merkittävä metsien tarjoama palvelu.

Metsiä hävitetään kiihtyvää vauhtia. Trooppisen metsäkadon vuoksi ilmakehään päätyy vuosittain saman verran kasvihuonekaasupäästöjä kuin USA tai Kiina tuottaa, noin 20% kaikista päästöistä. Ilmastonmuutos ja metsäkato muodostavat noidankehän kiihdyttäen toinen toistaan metsäpalojen yleistyessä.

Yhä kasvava ihmismäärä vaatii ruokaa. Köyhät joutuvat tyytymään huonosatoisten viljelymenetelmien vuoksi peltojen jatkuvaan laajentamiseen ja rikkaat vaativat yhä enemmän rehua karjalleen ja palmuöljyä leivälleen.

Metsäkato lisää köyhyyttä, mutta ei aina. Mikäli köyhät raivaavat metsän tilalle pellon ja saavat tuotteistaan hyvän markkinahinnan, niin metsäkato saattaa olla keino voittaa köyhyys. Yhdestä rungosta saattaa saada useita satoja dollareita. Hakkuut ovat usein laittomia. Toisaalta usein metsäkato johtuu ulkopuolisten yritysten toimista jolloin paikallisväestö jää puille paljaille joutomaiden ja plantaasien keskelle. Köyhät paikalliset köyhtyvät yhä ja saattavat joutua muuttamaan nopeasti kasvaviin slummeihin. Metsäkadon kiihdyttämän ilmastonmuutoksen suurimmiksi kärsijöiksi on arvioitu juuri köyhistä köyhimmät.

Köyhyys lisää metsäkatoa, mutta niin tekee rikkauskin. Metsät on usein jo hakattu parhailta alueilta joilla on hyvät liikenneyhteydet ja viljava maa. Köyhistä köyhimmät joutuvat etsimään sopivia viljelyalueita metsien reunoilta niitä hitaasti raivaten. Puhutaan metsävaeltajista, forest dwellers. Samoja metsien reunoja tosin raivataan kaupallisten plantaasien ja laitumien tieltä rikkaiden kaupunkilaisten ruuankulutusta tyydyttämään. Laittomasti hakattu puu päätyy usein EU:n.

Köyhyyden vähentäminen on keino parantaa ihmisten ja metsien hyvinvointia. Investoimalla kehittyvien maiden maatalousmenetelmien kehittämiseen satoisuuden kasvattamiseksi ja takaamalla köyhille pienviljelijöille parempi pääsy markkinoille saadaan vähennettyä paitsi köyhyyttä hidastetaan samalla metsien tuhoutumista ja ilmastonmuutosta sekä estetään sukupuuttoja.

Metsistä saatavat tuotteet ovat tärkeä elinkeino maailman köyhille. Parempien markkinalinkkien ja jatkojalostuksen kautta sekä kestävällä metsien hoidolla metsissä asuvat yhteisöt saisivat niin halutessaan nostettua tulotasoaan. Siis, jos valtiot takaavat heille oikeuden käyttää ja omistaa asuinalueensa metsiä.

Hyvänä esimerkkinä metsien merkityksestä köyhille toimii Batu Panahanin kylä Borneossa. Kylän pääelinkeinona on riisin viljely mutta kaikki ylimääräinen tulo kerätään metsistä. Erilaiset mahlat ja kautsut ovat erityisen kysyttyjä Aasian markkinoilla. Vierailin kylässä viime maaliskuussa ja haastattelin kylänpäällikköä Harista.

Haris halusi varmistaa yhteisönsä tulevaisuuden kehittämällä vastuullista kylämetsätaloutta. Hän oli juuri ilmoittanut valtiolle, että 200 hehtaarin kokoinen sademetsäalue kuuluu kylän perinteisen maankäytön piiriin. Alueella on runsaasti laittomien hakkaajien himoitsemia jelutung-puita ja Haris pelkäsi, että metsäyhtiöt saattavat siirtyä heidän käytössään oleville alueille. Perinteinen käyttöoikeus unohtuu usein, jos suuri yhtiö anoo hakkuulupia samalle alueelle.

Yhtenä mahdollisuutena Haris piti tulevaisuudessa vahvistuvia maanomistus- ja -käyttölakeja. Viime vuonna astui voimaan laki, joka antaa dayakeille luvan istuttaa puuviljelmiä. Tähän mennessä heillä on ollut lupa hakata vain tiettyjä, heille osoitettuja, ei-kaupallisia puulajeja metsissä. Haris ei kuitenkaan pitänyt uudistusta riittävänä sillä puiden kasvussa kestää liian kauan, jopa 20 vuotta. Kyläläiset tarvitsevat ruokaa jo huomenna. Hän epäili myös hakkuiden kestävyyttä, sillä metsää ei saa tuhota. Hän näki kestävämpänä vaihtoehtona lisätulojen saamiseksi kumi- ja jelutung-puiden istuttamisen joutomaille. Kautsun valuttamisen voi aloittaa puiden vielä kasvaessa ja tuloja saa hakkuita tasaisemmin. Luonnonkumin lisäksi tuloja saa viljelykierron lopussa puutavarasta.

Raaka-aineiden viimeaikainen hinnannousu antaa dayakeille uskoa parempaan tulevaisuuteen. Sademetsän keräilytuotteet kuten pihkat ja mahlat ovat haluttua kauppatavaraa Aasiassa. Esimerkiksi rottingin värjäyksessä käytetty gerinang-mahla, jota kutsutaan myös lohikäärmeen vereksi, on arvossaan Kiinassa. Ongelmana on löytää luotettavia raaka-aineen ostajia, jotka eivät huijaa kyläläisiä.

Alla kuvia metsien käytöstä lisätulojen saamiseksi. Borneon hankkeesta löytyy kuvia WWF:n sivuilta.

‘

Metsän keräilytuotteita myynnissä Chiang Main provinssissa Thaimaassa (C) Sampsadaily

Polttopuulähetti Afrikassa (CC) Boyznberry

Polttopuun kerääjiä Keniassa (CC) Boyznberry

Peltoja vuoristostossa (CC) WRI

Rottinkilaukkuja (CC) Fred Chiang

Kumin juoksutusta (CC) Badly Drawn Dad

Metsäkatoa ja metsäpaloja Amatsonilla (CC) leoffreitas

Kuva yllä (CC) Greenpeace Esperanza

Lue lisää:

• Miksi sademetsiä hakataan palmuöljyplantaasien tieltä?
• Kauppaa kehityksellä, kehitystä kaupalla?

• Muista sademetsää jääkaapin ovella

• Maailmanpankki: Poverty and Deforestation
• CIFOR/Kanninen: Deforestation and degradation in the tropics – causes and consequences (pdf)

Duudsoneiden hauskat kampanjavideot löytyvät Nelosen sivuilta ja Operaatio Pökäleen omilta sivuilta.

• Video: julkkikset pinnistävät metsien hyväksi
• Video: Duudsonit Nepalissa
• Operaatio Pökäle

Syksyymme on kuulunut tuulenpuuskissa tippuvien lehtien ihastelua, tammenterhojen keräilyä ja idätystä, oravan seurailua, hanhien muuton hämmästelyä selällään keinuen ja oman kasvimaan sadon maistelua. Odotamme pojan kanssa jo innolla lintujen talviruokintakauden alkua. Kasvimaalle pitäisi askarrella lintulauta. Meille syntyy uusi perheenjäsen todennäköisesti ensi viikolla. Jännää.

Kuvia syksyn varrelta:

Pisaroivat pihlajanmarjat

Haavat

Dahlia

Keltainen

Kävin tiistaina Keravan kaupungin kanssa esittelemässä Haukkavuoren perintömetsää toimittajille. Metsässä on aina mukavaa. Sää suosi, tikat napsui ja heleän keltaiset haavan lehdet suhisi.

Muihin hommiin viikolla kuului mm. kaupan keskusliikkeiden ympäristövastuun selvitystä lokakuun sankaritekoa varten, Borneon kenttähankkeen hallinnointia, tiedotteen tekoa ja EU:n energiabiomassa-järjestelmän kommentointia.

Porkkanamafian sähköpostilistalla ja Jaiku-kanavalla käy kuhina. Homma alkaa olla hyvin kasassa huomista illanviettoa varten. Puolet kaikesta tempauksen aikana käytetystä rahasta laitetaan Juttiksen energiaparannuksiin. Virittelin eilen Porkkanamafian kotisivua. Lisäsin sinne myös videosoittimen josta voi seurata huomisen tempausta suorana lähetyksenä.

Parhaat katselupaikat on tietenkin Juttutuvassa jonne voi saapua kello 18.30. Itse vietän huomisen iltapäivän Vanhalla Megapolis2023-tapahtumassa (jossa on myös porkkanaherkkua) ja johdatan muiden ryhmäläisten kanssa minikulkueet klo 18.00 sieltä Juttikselle. Nähdään siellä!

Viikon sitaatti:

Minä pojalle parranajaon jälkeen: kato onko isillä nyt siistit kasvot?
Poika: tyttö

Kävin tiistaina Suomussalmella tutustumassa Suomussalmen seurakunnan perustamaan perintömetsään. Reissu alkoi viideltä aamulla jolloin suuntasin lentokentälle. Muutaman tunnin kuluttua vaihdoin Kajaanissa menopelin yhteistaksiin jossa nukuin muutaman tunnin matkan Ämmänsaareen Suomussalmen naapuri taajamaan.

Taksikuski neuvoi reitin paikalliseen aamiaispöytään Kiannon Kuohu – kylpylähotelliin. Kovalainen on mitä ilmeisemmin kotoisin Suomussalmelta niin paljon Kovalaistilpehööriä oli sijoiteltu hotellin aulaan ja katolle. Katolla tönötti formula.

Kainuun Sanomat uutisoi kainuulaisten positiivisesta tulevaisuuteen suuntaavasta asenteesta Kajaanin sellutehtaan sulkemisen jälkimainingeissa. Kyselin päivällä tämän asenteen paikkansa pitävyydestä ja vakuutuin, että näin se asia taitaa tosiaan olla. Entisessä nälkämaassa ei olla jäämässä murehtimaan usean tuhannen työpaikan menetyksiä vaan pohditaan jo seuraavia työpaikkoja. Talvivaaran ja mahdollisilta muilta kaivoshankkeilta odotetaan suurta roolia alueen taloudelle. Mielenkiintoinen yksityiskohta Talvivaaran nikkelikaivoksessa on, että Outokumpu myi sen oikeudet entiselle työntekijälleen eurolla. Kaivososakeyhtiö keräsi Lontoon pörssistä ensimmäisenä päivänä 300 miljoonaa euroa.

Ehdin tehdä seurakuntatalolla muutaman tunnin etätöitä ennen kuin lähdimme kirkkoherran, talouspäällikön toimittajien kanssa ajamaan perintömetsälle. Ruska oli lähellä huipentumistaan. Seurakunnan suojelema yli 40 hehtaarin laajuinen vanha kuusikko uhmasi hakkuita hakkuutien päässä. Kävelimme suurten kuusten ja lahopuiden reunustamaa polkua lammen rannalla olevalle kämpälle. Talouspäällikön sytytellessä nuotiota esittelin Perintömetsäohjelman toimittajille kirkkoherran kertoessa seurakunnan kohteesta ja motiiveista sen suojelemiseksi. Tyhjensimme vielä muutaman makkarapaketin ennenkuin suuntasimme takaisin Ämmänsaareen.

Kotiin saavuin puoli kahdeksi yöllä rullattuani puoli Suomea junalla Kontiomäestä Pieksämäen kautta Helsinkiin. Junalla on mukava matkustaa. Maisemat ovat hienot, kanssa matkustajat mielenkiintoisia ja ravintolavaunusta saa einettä ja virvokkeita. Etätöiden tekokin onnistuu hyvin mobiili-internetin avulla. Keskiviikkoaamuna olin jo Olarin koululla kertomassa yhdeksäsluokkakaisille sademetsistä.

Perintömetsä-ohjelmakin porskuttaa tanakasti eteenpäin. Ihmiset, kunnat ja seurakunnat perustavat tasaiseen tahtiin vapaaehtoisia suojelualueita. Parin viikon päästä käyn kyläilemässä Suomussalmella jossa seurakunta perusti erityisen upean suojelualueen. Pemellä on uusia kujeita korvan takana…

Tänään osallistuin EU:n Uusiutuvan Energian direktiivin kestävyyskriteereihin (aiemmin kirjoitettua) läheisesti linkittyvän Kansallisen CEN standardointiseurantatyöryhmän “biomassat” kokoukseen. Työ on vielä kovin alussa ja kovin hähmäistä. Työn otsikkoa ja aiheen kohdennusta ei olla vielä päätetty. Ohjausryhmän lisäksi kuulun biodiversiteetti ja ympäristökriteerejä pohtivaan asiantuntijatyöryhmään.

Illaksi olin merkinnyt kalenteriin kolme päällekäistä menoa: Porkkanamafian kokouksen, Pohjois-Haaga seuran kokouksen ja liikuntaa. Osallistuin Porkkanamafian kokoukseen etänä kännykän Jaiku-sovelluksella samalla kun junailin Pohjois-Haagaan. Marikoo raportoi kokouksen hienosti.

Kirjoitin aiemmin asuinalueharrastuksestani. Projekti nytkähti tänään hienosti eteenpäin ja vuoden välitavoitteet täyttyvät kohisten. Pohjois-Haaga seura innostui esittelemästäni aluefoorumitoiminnasta. Sain valtuudet järjestää Pohjois-Haagalaisille asukkaille, yrityksille, yhteisöille ja muille sidosryhmille asiantuntijoiden tähdittämän aluefoorumien esittelytilaisuuden vielä tämän syksyn aikana. Tiukkana tavoitteenani on saada ensimmäinen varsinainen foorumi koolle ennen vuodenvaihdetta.

Äsken kommentoin Vihreän Langan palmuöljyjuttua.