Järjestämme seuraavat asukkaiden kesämarkkinat Pohjois-Haagassa sunnuntaina 1.8. klo 10-14 koska se on kivaa ja koska kukaan muukaan ei niitä järjestä.

Tule moikkaamaan, jakamaan (tai myymään) ylimääräisiä roippeita, syömään pullaa tai nauttimaan iloisista naamoista. Vinkkaa muusikkokavereillesi tai muille taitajille, että heidän taitojaan arvostettaisiin kovasti. Osaatko jonkin taidon? Tule opettamaan se meille.

Keskipäivän vietto Ateneumissa jatkuu. Viime postauksessa ihastelimme Ateneumin ulkonäköä ja taiteesta maksettavia bonuksia.

Tarjoilijat täyttivät kahvilassa buffeen salaattipöytää. Linja-autokuski hauskuutti ravintolapäällikköä. Luin Daixin kirjaa Picassosta kahvin ääressä.

Viime vuosisadan ensimmäisinä vuosina Pablo asui vuorotellen Pariisissa ja Barselonassa. Vuodet olivat Pablon kurjimmat. Hän kärsi kylmyydestä ja pohti elämän mielekkyyttä. Tauluille tämä tunnelma välittyi kylmän sinisenä.

“Hän tarkkailee sinisen eri sävyjä ja käyttää niitä yhä vapaammin. varjot, yö, kurjuus, kaikki on sinistä. Ahdistus on sinistä. Nälkä on sinistä. Hän maalaa sinisiksi kaikki ystävänsä.”

Sinisen kauden huipputyönä pidetään traagista Silittäjätärtä. Naisen luiseva ruumis on painunut työn taakasta kasaan.

Vartijat käyskentelevät Ateneumin aulassa. On helppo kuvitella olevansa Sean Connery, joka suunnittelee suurta taideryöstöä. Sean esittää lukevansa kirjaa tehden samalla muistiinpanoja museon turvajärjestelyistä. Kaadan lasiin lisää vettä ja luen lisää.

Picasson taiteesta puhutaan usein abstraktina. Se ei ole sitä. Abstraktihan on jotain täysin todellisesta maailmasta irroitettua. Taidetta joka ei esitä mitään konkreettista. Pablon työt esittävät aina jotain.

Pablo tutki olioita ja pyrki löytämään niiden ytimen. Mikä tekee oliosta juuri itsensälaisen. Tällainen tutkimusmatka aiheutti aikanaan suurta kohua. Kuinka joku saattoi kuvata naiset kuten Pablo kuuluisassa Avignonin naiset maalauksessaan.

Pablo otti vaikutteita afrikkalaisista naamioista ja kehitti naamiotaiteilijoiden tyyliä eteenpäin. Avignon on muuten Barselonassa sijaitseva huorakatu. Maalauksen naiset keikistelevät kadun ikkunoissa.

Picasso yksinkertaisti olioita yhä enemmän. Pablon kubismissa yksinkertaistaminen on viety huippuunsa. Vuoden 1911 töitä tulee katsella perinteistä taidetta kauemmin. Maalauksen yksityiskohdat muodostavat rauhassa katsellen kuvan esitettävästä asiasta. Olion tärkeimmät ominaisuudet muodostavat olion.

Kollaasien tekeminen on hauskaa. Olemme kaikki leikelleet ja liimailleet piirrustuspaperille kuvia lehdistä. Lapsista kollaasien teko on erityisen hauskaa mutta veikkaan, että me aikuisetkin nauttisimme niiden teosta jos vain uskaltaisimme.

Pablolle kollaasien teko, synteettinen kubismi, oli keino kritisoida maalaustaidetta.

“Mikäli taulu on esine, mikäli muotoja voidaan saada aikaan leikkaamalla, taittamalla ja kokoamalla yhteen erilaisia materiaaleja, niin silloin väritkin voidaan korvata. Esineiden jäljittelemisen sijaan tauluun voidaan siis sijoittaa todellisia esineitä, joilla on aineiden olennainen rakenne…

Nyt puhkeaa ristiriita aidon todellisuuden ja uudelleen luodun todellisuuden välille. Nyt äkkiä maalaustaide taiteilijan luomistyönä tulee kyseenalaiseksi.”

Pablo kyseenalaisti maalaustaiteen tavan toistaa tuttua tapaa nähdä todellisuus ja näin kuluttaa itsensä loppuun. “Taiteen kuolema ei riipu kielen kulumisesta vaan siitä, että ei piitata tästä kulumisesta. uutta on kaikkialla sille, joka osaa tarttua siihen.”

Pablo jatkoi entistä tehokkaampien ja voimakkaampien ilmaisukeinojen etsimistä myöhemmissä töissään. Me fillaristit olemme erityisen vaikuttuneita siitä, kuinka vahvasti Pablo löysi ja yhdisti satulan ja stongan. Ne tuovat esiin härän alkukantaisuuden vahvasti.

Ateneumin kahvila alkoi täyttyä lounastajista. Maakuntamatkailijat tilasivat aamukonjakkia. Siirryin näyttelyyn jossa vietin seuraavat kolme tuntia ihaillen erityisesti näitä Pablon töitä:

• La Celestine, Pablon naapuri vanha yksisilmäinen parittajaeukko.
• Omakuva
• Viiksiniekka
• Mies ja kitara
• Tutkielma
• Paulo harlekiinina
• Härkätaistelu
• Härkätaistelu Toreron kuolema
• Olkihattu ja sinisiä lehviä
• Marie-Theresen muotokuva
• Mies ja lammas
• Sylvetten muotokuva
• Näytäntö: rakkaus uskaltautuu naisten luo
• Jacqueline kädet ristissä

Painoin pipon päähän ja työnsin Ateneumin ulko-oven auki. Astuin harmaaseen Helsinkiin. Olo oli rentoutunut ja rauhallinen. Pablon lumo säilyi vielä muutaman tunnin. Tuokin kerjäläinen mielenkiintoisine kasvoineen sopisi maalauksen aiheeksi.

Minulle on suositeltu runouden lukemista. Syy tähän kehotukseen on yltiöpäinen loogisuuteni ja kaiken järkiperäinen pureksinta. Minun tulisi kuulemma oppia tuntemaan kauneutta analysoimatta sitä. Olen päättänyt yrittää. Aloitan kauneuden maailmaan tutustumisen Pablo Picasson näyttelystä Ateneumissa.

Vietin rauhalliset neljä keskipäivän tuntia tutkien Pablon töitä. Mutta ennen kuin pääsen kertomaan niistä, kerron talosta jossa taideteokset ovat. Lapset ymmärtävät meitä aikuisia paremmin, että joskus (useinkin) lahjapaketti on hienompi kuin itse paketin sisältö.

Ateneum päivystää tuulisen Rautatietorin laidalla Pohjois-Helsingin bussien rapojen roiskeessa. Ihmiset kiirehtivät sen ohi matkalla lounaalle tai yliopistolle. Katseet tarkkaavat eri suunnista kiihdyttävien autojen liikkeitä, sillä onhan kyseessä yksi Suomen hengenvaarallisimmista paikoista.

Pysähdyin Rautatietorin laidalle Ateneumia vastapäätä. Annoin katseen kohota fasadin yksityiskohtia tutkien yhä ylemmäs. Päätykolmion jumalatarta ja yksityiskohtia oli vaikea erottaa.

Rakennus

Ateneum on pyhitetty kuvataiteille. Aikansa johtava arkkitehti Theodor Höjer suunnitteli 1887 valmistuneen uusrenesanssia edustavan Ateneumin. Renensanssi oli se aika kun Eurooppa kaivoi antiikin ihanteet esiin keskiajan jälkeen.

Monet Theodorin töistä ovat helsinkiläisille tuttuja taloja kuten Kämp ja Skohan talo – eiku -  Skohan talo purettiin makkaratyyliä edustavan makkaratalon tieltä. Myös Theon suunnittelemaa Norrmenin linnaa, jossa liittoutuneiden valvontakomissiokin piti pytinkiä, pidettiin edistyksellisellä 60-luvulla aivan liian kauniina ja se korvattiin lutherilaista logiikkaa ja funktiota edustavalla sokerikuutiotyylisellä Stora Enson pääkonttorilla.

Fasadi

Pääovien yläpuolella olevat suuret rintakuvat esittävät kolmea taiteilijaa: arkkitehti Donato Bramantenia, taidemaalari Rafaelia ja kuvanveistäjä Feidiaania. He katselevat Aleksis Kiveä tuimasti.

Fasadin suuren kaari-ikkunan molemmin puolin seisoo karyatideja. Karyatidi tarkoittaa naistolppaa. Diivammin sanottuna naishahmoista patsasta, joka kannattelee rakennuksen palkistoa pylvään tavoin. Miksi nykyään tehdään vain tolppia?

Fasadin huipulla, päätykolmiossa, taiteen jumalatar siunaa eri taiteenalojen tuotteita. Jumalatar ja fasadin muut veistokset ovat suomalaisen kuvanveiston isän Carl Eneas Sjöstrandin taidonnäytteitä. Carl syntyi Ruotsissa, mutta vaikutti ja opetti 1800-luvun lopulla yli 40 vuoden ajan Suomessa. Tiedätkö muita taiteilijoita jotka voisivat sanoa saaneensa III palkinnon Aleksanteri II:n patsaskilpailussa vuonna 1884. En minäkään.

Liikenteen pauhusta katseensa nostava ohikulkija huomaa julkisivussa myös muita veistoksia. Nämä 16 Ville Valgrenin muovaamaa korkokuvaa esittävät joukkoa eri alojen taiteilijoita. Joukosta voi löytää mm. Rembrandtin, Michelangelon ja Engelin.

Paketti jossa Pablon työt ovat nähtävillä on upea. Avasin raskaat puuovet ja siirryin museoon.

Onko taide parempaa kun siitä saa bonuksia?

Minulla oli runsaasti aikaa. Kävin ostamassa lipun ja jätin takin ja laukun naulaan. Uusrenesanssisen museon lipunmyyjä kysyi S-etukorttia. Asiakasomistaja säästää Pablo Picasson töitä kuluttaessaan kaksi euroa tuleviin jauhelihaostoksiin. Melko brutaali osoitus nykykulttuurista.

Kummastelin myyjälle, että saako Pablo Picassostakin nykyään bonusta. Myyjä oli asiasta ylpeä ja kehui näin olleen jo jonkin aikaa. – Picasson näyttelystä saa kaksi kertaa enemmän alennusta kuin muista näyttelyistä. Olin iloinen, että myyjätär oli ylpeä työstään ja siirryin kahvioon lukemaan loppuun Daixin kirjan Picasson elämästä ja taiteesta.Tiesitkö, että Pabloa voidaan pitää yksinkertaistamisen mestarina, esineiden syvimmän olemuksen tutkijana? Siitä lisää myöhemmin.

Kuten tästäkin postauksesta huomaatte tarvitsen vielä harjoitusta taiteen kauneudessa kylpemiseen. Minulla on yhä paha tapa kaivaa esiin lisätietoa jolla saan taiteeseen lisäarvoa. Tieto tekee taiteen minulle arvokkaaksi. Pirun tieto! Sen pitäisi olla kauneus tai taiteen herättämät tunteet jotka jyrää!

Jatkan harjoituksia.

Ruutuviljelyn ideana on kasvattaa enemmän kasviksia pienellä alalla niin, että on enemmän aikaa pötköttää puutarhatuolissa. Parempi sato pienemmällä työllä! Ruutuviljely on hienoa, katso vaikka.

kuten aina tarvitsen kaksi viikkoa rentoutuakseni, pojan kanssa on kiva heitellä palloa, kimalaisia on tänä vuonna enemmän, kasvimaa alkaa pursuta ruokaa, Tammisaaressa on liikaa autoja, keskustaan ei tarvitse mennä, oikeastaan leikkipuisto-koriskenttä-kasvimaakolmiosta ei tarvitse poistua, uutisia ei kannata seurata, lomalla säästää rahaa, omanmaan pottuja ei voita mikään ei edes omanmaan porkkana, luen arkisin liian vähän, kirjoittaminen on välillä vaikeaa, yrityksen perustaminen on helppoa ja että lapset kasvavat nopeasti.

Alla herkkuja kasvimaalta. Arvioni mukaan tulen kantamaan palstalta kotiin noin 15 suurta kesäkurpitsaa, 18 kiloa perunoita, salaattia, salaattia ja salaattia, viisi kiloa porkkanoita, kilon retiisejä, seitsemän litraa punaviinimarjoja ja viisi litraa mustaviinimarjoja sekä papuja, herneitä ja hyvässä lykyssä kurkkuja, tomaatteja ja munakoisoja. Niin ja kukkasia vaimolle, of course. Mikä mukavinta kasvit kasvaa puutarhatuolilla maailmaa kummastellessakin.

Kuinkas teillä? Onko mukavaa?

Kirjoitin ennen lomille lähtöä WWF:n Kulutusviidakko-blogiin muutamia juttua ajastuksella julkaistaviksi. Tässä osa niistä ja muutama muukin ajatus:

• Varoitustarroja lihapaketteihin?
• Palmuöljyä suihkussani!
• Klikkausaktivismia?
• WWF:n tuoreet palmuöljy- ja soijauutiset
• Mistä ruoka tulee?

Sain vihdoin julkaistua myös pahasti myöhässä olleen selostuksen viime maaliskuisesta liikenneaiheisesta aluefoorumista. Tunnin mielenkiintoisen esityksen ja keskustelun editoiminen reiluun kymmeneen minuuttiin oli kirjoituksen haastavin osuus. Syksyllä lisää aluefoorumia. Aiheeksi voisi ottaa vaikka puistot ja viheralueet, jos Haagalaiset siis niin haluavat.

Lomakausi on pyörähtänyt Suomessa käyntiin. Itse olen viettänyt viimeiset kaksi viikkoa vapaaherrana ja toinen lomarupeama odottaa heinäkuussa. Mitä lomalla kannattaisi tehdä?

Lomahan on omaa-aikaa jota ei myydä työnantajalle. Työaikakin on omaa-aikaa mutta olet sopinut käyttäväsi tämän osan elämästäsi sopivaa korvausta vastaan työnantajasi parhaaksi katsomalla tavalla. Lomalla monelle pukkaa päälle kauhea stressi. Miten näiden neljän viikon aikana ehtii tehdä sen kaiken mitä talvella ei töiden vuoksi ehtinyt?

Monelle käy kuten minulle. Talvi menee suhahtaen ohi ja ajatukset pyörivät vain työssä. Arki kulkee kuin autopilotilla. On kiire ja liikaa töitä. Lomalla on tärkeä rooli loppuunpalamisen ehkäisijänä. Ihminen ei kestä jatkuvaa työpainetta. Ideaalitilanteessa tällaista tarvetta ei tietenkään olisi ja minäkin osaisin jaksottaa ja ottaa sopivan määrän työtehtäviä hoitaakseni. Ehtisin tehdä talvella hötkyilemättä muutakin.

Lomalla tulee levätä ja rauhoittua (jotta jaksaa taas painaa). Oppia olemaan joutilaana ja kestämään tylsistymistä. Joutilaisuuden eduthan ovat mahtavat mutta kuinka se tehdään? Tässä muutama hyväksi havaittu keino:

1. Tee vähemmän Useiden asioiden tekeminen samaanaikaan on sitä pahinta myrkkyä rauhalliselle mielelle. Päivän ohjelmaa suunnitellessasi jätä puolet asioista tekemättä. Nuku pidempään tai ota alennusmyyntireissun sijaan nokkaunet.
2. Tee vielä vähemmän Koska joutilaana olo on meille niin tuhottoman vaikeaa kannattaa tekemisen vähentämiseen keskittyä. Joutilaana ihminen unelmoi ja aivot saavat ratkoa ongelmia sillä aikaa kun ihastelemme pilvien liikkumista. Informaatiotulva tukkii omat ajatukset. Älä lue sähköposteja, älä katso uutisia, älä lue uutisia, jätä kännykkä kotiin ja sovi tapaamiset kuten ennenvanhaa. Käyn tällähetkellä sisäistä kamppailua tuon viimeisen kohdan kanssa. Sosiaalinen media on heikkokohtani.
3. Ole läsnä Nyt kun olet saanut omat ajatukset takaisin uutistulvan uppeluksista ja irrottautunut email- ja nettisiteistä voit vihdoin olla läsnä. Tapaa ystäviä, ole perheesi kanssa. Kuuntele heitä kun he puhuvat. Katso silmiin.
4. Maistele ruokaa Thaimaassa ollessani ruokailuvauhtini puolittui. En halunnut vaikuttaa ainoalta nälkäiseltä. Ruoka maistuu hitaasti syötynä paremmalta. Vertaile kesän aikana kuka lähitorilla myy parhaita perunalajikkeita tai kenellä on kauppahallissa parhaat makkarat ja mureimmat luomuentrecot.
5. Istuta kasvi ja syö se Mikään ei ole niin hyvää kuin itse kasvatettu ruoka. Istuta parvekkeelle tai ikkunalaudalle salaatteja, retiisejä ja osta kirsikkatomaatin taimi. Puutarhaliikkeillä on hyvät taimivalikoimat. Nam nam
6. Kävele ihminen on kehittynyt liikkumaan jalkaisin, usko tai älä. Kävely on hieno tapa liikkua kun ei ole kiire. Ja kiirehän meillä ei ole kun emme ole paljon mitään tekemässäkään. Kävele kauppaan, rannalle, puistoon.
7. Lue Aina päiväunien ja kävelyiden lomassa on luksusta istahtaa tai köllähtää sohvalle tai viltille lukemaan ajatuksia herättelevää kirjallisuutta (joutilaat aivot pitävät uusista ajatuksista). Älä lue lehtiä vaan kirjoja. Jokaisen lukupinosta tulisi löytyä riemastuttavan herättelevä uusi The Idler – Smash the system
8. Käy ongella Onki maksaa muutaman euron mutta vastineeksi saat luksusta. Saat rauhoittua vedenäärellä ja miettiä sinisiä ajatuksia ja meditoida pomppivaa kohoa. Kalat saattavat häiritä välillä, mutta tämä on vältettävissä vaihtamalla lepäilypaikkaa.
9. Nuku lisää Päiväunet ovat poikaa. Tapaan totuttelu vaatii kuitenkin itsekuria. Aivot kapinoivat vastaan ja keksivät kaikkea turhanpäiväistä tekemistä mikä ei muka voisi odottaa. Mikään ei ole niin tärkeää, ettei ensin voisi nukkua päikkäreitä. Pelastat samalla maailmaa, onhan nukkuminen ympäristöystävällisin teko jonka voit tehdä.
10. Selkeytä elämääsi Millaisena ihmisenä haluat, että sinut muistetaan? Mistä sinun hyvä elämäsi koostuu? Kirjoita lista ylös ja pohdi kuinka nämä ominaisuudet voi saavuttaa. Aseta ensi kesäksi välitavoitteet hyvälle elämällesi. Töiden ja kiireiden taas alkaessa sinulla on mielessä omat päämäärät jotka ankkuroivat sinut tukevasti elämään. Alennusmyyntejäkin on helpompi vastustaa mikäli vuoden 2010 kevätmuodin omistaminen ei kuulu elämäntavoitteisiisi. Sinulla on suunta ja olet matkalla sitä kohti.

Toivottavasti ajatuksista on apua kun karsit lomasuunnitelmiasi. Hyvässä lykyssä sinulla ei ole suunnitelmia. Minulla on. Neljän viikon aikana aion: uida, nukkua, syödä, saunoa ja istua kasvimaalla.

Kuinka sinä aiot lomailla, mikä on paras lepäilyvinkkisi?

HukkaJukka huomasi kuitenkin, että ilmaisia lounaita ei ole. Lihapäivä joka päivä ei tee hyvää naperoiden ruuansulatukselle eikä ilmastolle.

Kuva (cc)  Sampsa – Pinkki päivä hiekkalaatikolla

Lyhyiden lomien ongelmana on se, että tuo vapaa-aika on pakko käyttää kaiken arkena kasaantuneen kotiaskareen tekoon. Vapaa-ajalla tarkoitan niitä muutamia päiväunitunteja kun en viihdytä lapsia. On hoidettu pankkiasioita, vaihdettu multia, kerätty raksalavoilta lautoja kasvimaalle, käännetty kompostia, käyty lääkärissä, kiristelty hampaita IKEAssa, tehty pakollisia töitä, käyty kaupassa jne jne. Ehkä ongelma ei ole loman lyhyydessä vaan lyhyiden lomien harvuudessa.

Kuten arkenakin, iltaisin sain hengähtää. Luin Henry Thoreaun klassikkoteoksen Elämää metsässä vihdoin loppuun. Nautin myös lempiblogieni jutuista ja haaveilin kirjankirjoittamisesta. Itseasiassa minulla on jo kirjan idea ja parikymmentä sivua raakatekstiä kasassa. Vaatii vielä kirjoittamista, kirjoittamista, kirjoittamista…

Kasvimaahanskat syyhyävät jo kovasti. Levittelin herukkapensaiden alle kunnon hakekatteen ja kokosin toisen lehtikompostin. Tarkoituksenani oli siirtää vuoden iläinen komposti muhimaan uuteen laatikkoon vielä kesäksi. Sain noin puolet siirrettyä. Nyt kasvimaalla seisoo komposti ja jäinen multakuutio.

Jotta hommat eivät loppuisi kesken ja ehtisin levätä, en tietenkään aio tyytyä kasvattamaan kasvejani liian yksinkertaisesti vaan kokeilla neliöjalkaviljelyä ja koota kevyen kasvihuoneen tomaatteja varten. Kuskasin pääsiäissunnuntaina raksalavoilta keräämiäni lautaisia lavoja fillarilla palstalle purettavaksi. Näistä roskista saa nakuteltua hyvät reunat kasvimaan korotetuille penkeille. Kerron kasvimaan askareista aivan varmasti lisää kevään edetessä.