Rehu- ja lihateollisuus löysi viimeisessä (viides) klipissä esiteltävän heimon. Lue lisää: Sademetsää Suomen lihatiskeillä – WWF Suomen raportti

Christien tutki sikateollisuutta kolme vuotta selvittäen mihin kaikkeen sianruhoa käytetään. Tiesitkö, että sianluulientä käytetään saippuasi ja shampoosi valmistukseen tai, että leipätaikina paranee siankarvoilla?

TEDxAmsterdam: Christien Meindertsma from TEDxAmsterdam on Vimeo.

Aamulla aloin voida aamiaispöydässä pahoin lukiessani kuinka sikoja kohdellaan Suomessa.

“Maatalouden verkkopalvelussa opastetaan yhä vetämään kivekset reippaalla otteella ulos niin, että kivesnuorat katkeavat…Eviran ylitarkastaja Sari Salminenkaan ei osaa sanoa, mitä kielletyllä kudosten repimisellä tarkoitetaan. Salmisen mukaan kysymys ei ole valvonnan kannalta merkittävä.”

Salminen on hyvä ja kysyy kivekset omaavilta tutuiltaan onko niiden irti repiminen niin merkittävää, että sitä tulisi valvoa. Hän saattaa yllättyä vastauksesta. Toinen kysymys on se, tulisiko toisten skrebuja sorkkia edes laillisin keinoin. Varsinkaan kun laki sallii täysin moraalittoman toiminnan.

Vaihdoin kansalaisjärjestöä jota tuen kuukausiavustuksella ja jätin lihat ostamatta viikonlopun kalareissulle. Täytynee alkaa hämmentämään yhä enemmän näitä herkullisia kasvisherkkuja.

The Planet / Planeten/ Äiti maa 1/9

Otin Kööpenhaminan ilmastokokousfiaskon raskaasti. Päättäjien kädettömyyden aiheuttama ahdistuksen määrä yllätti. Olen huomannut, että vaikeista asioista kirjoittaminen auttaa minua jäsentämään ajatuksia ja purkamaan mielipahaa ja ahdistusta. Toivottavasti sinäkin saat kirjoituksesta jotain irti.

Aloin syksyn mittaan olemaan kurkkuani myöten täynnä ilmastonmuutosuutisia. Tutkimukset toisensa jälkeen osoittivat lapsilleni aina entistä kamalampia tulevaisuudennäkymiä. Koko ongelma oli muka tarkoitus selvittää Kööpenhaminassa.

Vaikka olin hyvin skeptinen päättäjien kyvyistä tehdä epäitsekkäitä päätöksiä, hämmästyin kuinka voimakkaasti reagoin Kööpenhaminan ilmastokokouksen täydelliseen epäonnistumiseen.

Olin junassa matkalla kotiin kun luin ensimmäisistä Köpiksen hätähuudoista. Obama oli pettänyt. Koko ihmiskuntaa koskettavan ongelman kauheus tuntui vyöryvän kerralla niskaani.

Millaista on elää maapallolla jossa henkiin jääneet miljardi ihmistä elävät kapealla ilmastovyöhykkeellä, eteläisen pallonpuoliskon ollessa asuinkelvotonta aavikkoa? Kuinka sopuisasti ne viisi miljardia voivat kuolla? Kuinka muuttoliikkeet tulevat sujumaan. Sodinko minä vai vasta poikani?

“…Juuri päättynyt Kööpenhaminan ilmastokokous on vuosisadan pettymys. Lopputulos on viemässä maailmaa katastrofaalisen ilmastonmuutoksen polulle. Kansallisten etujen puolustaminen ja teollisuusmaiden kyvyttömyys sitoutua oikeudenmukaisiin ilmastotoimiin on epäonnistuneen lopputuloksen perimmäinen syy…”

Miten voi olla mahdollista, että “päättäjät” epäonnistuvat päättämään uransa tärkeimmästä asiasta? Miten meidän nyt käy? Ilmastokokouksen piti pelastaa meidät. Onko vielä aikaa estää pahimmat skenaariot? Kirjoitin Facebookin päivitykseen: we have failed.

Kumppanissa oli syksyllä hyvä kirjoitus siitä, kuinka ilmastonmuutosuutiset ahdistavat. Valtava maailmanlaajuinen ongelma, joka tuntuu olevan omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella syö miestä jos toista.

Keksimme keinoja olla ajattelematta epävarmuutta ja mielipahaa tuovaa asiaa.

• Yhdet sulkevat asian pois elämästään välttelemällä uutisia.
• Toinen puolustautuu ahdistukselta kuluttaen ja autoillen uhmaiän tarmolla entistä enemmän.
• Kolmas kieltää koko ilmiön ja toivoo, että tutkijat löytävät todisteita uskolle.
• Monet tekevät pieniä muutoksia kulutustottumuksissaan kokeakseen tehneensä voitavansa. He autoilevat markettiin palauttamaan maitotölkkejä, ja ostavat luomukermaa paistin kastikkeeksi.

Jos tunnistit itsesi listasta, älä murehdi. Et ole ainut vaan paremminkin osa massaa (mikä varmasti riemastuttaa).

On luonnollista, että haluaa välttää ahdistavia asioita. Ne haluaa unohtaa ja toivoa, että asiat ovat huomenna kuin taikaiskusta toisin. Valitettavasti asioiden eteen täytyy tehdä jotain – sinunkin. Hyvä uutinen tässä on se, että tekemällä oman osuutesi minimoit ahdistuksen ja näytät muille esimerkkiä.

Ilmastonmuutos ahdistaa minuakin. Kööpenhaminan kokouksen jälkeen ilmastonmuutos vasta ahdistaakin. Poliittiset päättäjämme epäonnistuivat. Edustajamme nakkasivat hanskat tiskiin ja viskasivat pallon meille tavallisille jampoille, kolmannelle sektorille ja yrityksille. - Selvittäkää te tämä katastrofi. Me suunnittelemme nyt ympäristöhallinnon alasajoa.

En usko, että kyseessä oli vain päättäjien epäonnistuminen, vaan koko järjestelmä saattaa olla kykenemätön enää edustamaan nykyisenkaltaista yhteiskuntaa. Jos koen saavani surkeaa palvelua, siirryn käyttämään parempaa palvelua tai teen asian itse. En tiedä haluanko enää äänelläni tukea jatkuvasti pettävää poliittista järjestelmää.

Muutamana joulukuun pikkutuntina olen pilannut ystävien illan (sori) purkamalla ahdistustani kertomalla suunnitelmista muuttaa ilmastonmuutoksen vuoksi maaseudulle. Omalla pellolla ja haulikolla luulisi pärjäävän ilmastonmuutoksellekin. Ahdistava ajatus.

Yritän minimoida ilmastonmuutosahdistuksen vähentämällä omia päästöjä, ja välttelemällä ilmastouutisia, siinä missä muitakin uutisia (suurinta osaa). Vältän ahdistuksen ja parannan oloani tekemällä merkittäviä parannuksia siihen kuinka käytän maapallon resursseja. Samalla kun pienennän omaa vaikutustani opetan lapsille kuinka täällä sopii käyttäytyä. Itsekkyys ja kansallinen etu kuuluvat historian kirjoihin.

Tavoitteenani on elää velattomasti, eli niin, että en käytä ympäristöä hyödyksi nopeammin kuin se ehtii uusiutua. Aion tänäkin vuonna pienentää vaikutustani vähentämällä kulutusta (tavara syö pään), minimoimalla autonkäytön (fillaristit ovat aateliaa), yhä vähentämällä lihaksien syömistä (ei oikein tee enää edes mieli) ja pienentämällä ekosähkölaskua.

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että saan käyttää suuren osan ajastani ympäristön suojeluun. Järjestöt tarvitsevat nyt kaiken tuen työlleen, sillä välin kun päättäjät keskittyvät syyttelemään toisiaan kansallisen edun ajamisesta/itsekkyydestä.

Sinäkin voit tehdä osasi ja parantaa oloasi helposti:

1. Vaihda uusiutuvaan energiaan
2. Älä aja autolla, käy aluksi töissä vaikka kerran viikossa julkisilla ja lisää rauhallisten aamujen määrää hiljalleen
3. Vähennä lihan syömistä, lihaton maanantai?
4. Säästä rahaa

Tässä muutama, mielestäni hyvä, kirjoitus ilmastonmuutoksesta ja Köpiksestä.

• Tim Kasser: After Copenhagen
• Joss Garman: Copenhagen – Historic failure that will live in infamy
• We’re all eco-warriors now after world leaders failed us at Copenhagen
• Hullun huoneentaulu
• How do I know China wrecked the Copenhagen deal? I was in the room
• Kokemuksia Kööpenhaminasta
• Päivä, jolloin lakkasin uskomasta demokratiaan
• Kööpenhaminan kokous valitsi Martti Backmanin YK:n ilmastosihteeriksi

Kirjoituksen kuvan (cc) Helsingin Energian kivihiilipiipuista nappasi melancholic optimist. Helsingin päättäjät kokevat kivihiilestä luopumisen yhä liian hankalaksi.

HukkaJukka huomasi kuitenkin, että ilmaisia lounaita ei ole. Lihapäivä joka päivä ei tee hyvää naperoiden ruuansulatukselle eikä ilmastolle.

Kuva (cc)  Sampsa – Pinkki päivä hiekkalaatikolla

Videoita katsellessani pohdin videoiden viestintätehoa. Millainen video saa viestin perille? Olennaista nettivideoissa on niiden pituus. Jos video on pidempi kuin kolme minuuttia, sen tulee olla todella hyvä jotta ihmiset katsovat sen loppuun. Harmillisesti monet timanttista asiaa sisältävät videot ovat todella, todella tylsiä.

Löysin kaksi videota jotka viestivät saman asian hyvin eritavoin. Kumpi on mielestäsi parempi ja miksi? Jaksoitko katsoa kummatkin loppuun?

Dr Pachauri (UN/IPCC) luennoi lihan tuotannon ilmastovaikutuksista

Animals Save the Planet: Piereskelevä lehmä

• Lihalaki nyt? Food Climate Research Networkin (FCRN) raportin mukaan lihan ja maitotuotteiden kulutusta tulisi vähentää kymmenesosaan nykyisestä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Raportti kehoittaa valtioita rajoittamaan kansalaistensa lihan kulutusta lailla. Lisää lihasta
• Amazonin tuho kiihtyy katastrofaaliseksi kun soijan ja karjankasvattajat saavat seuraa uudisraivaajista. Vaalien alla poliitikot ovat myöntäneet uudisasutuslupia tavallista suuremmalle määrälle maattomia. Lupia myöntävä Brasilian maareformitoimisto, Incra, on presidentti Lulan lempilapsi ja konkreettinen osoitus Brasilian maatalous-, kehitys- ja ympäristöpolitiikoiden ristiriidasta. Brasilian hallitus on vihdoin ryhtymässä toimeen jotta nämä ristiriidat poistuisivat. Amazonin metsäkadosta wikipediassa.
• MYC4 sivusto aikoo lopettaa köyhyyden. Afrikkalaiset keskisuuret yritykset joilla on suurin rahoitusvaje voivat perustaa sivuille profiilin ja kilpailuttaa lainanantajia ympäri maailman. Lainahuutokaupassa korko tippuu usein hyvin edulliseksi, eikä ylitä yrittäjien itsemääräämää kipurajaa. Sivu on kuin Kiva.org sillä erotuksella että kaikki voittavat. Saakohan MYC4:sta ostettua lahjakortteja?
• Brasiliassa käydään sellusotaa lakituvissa

“…Voit omalta osaltasi osallistua sademetsien suojeluun selvittämällä jääkaapin ovella eri ruoka-aineiden aiheuttamaa ekologista jalanjälkeä sademetsissä ja valitsemalla ruokakaupassa sademetsäystävällisiä tuotteita. WWF on koonnut listan suurimman jalanjäljen aiheuttavista elintarvikkeista sekä ratkaisuista jalanjäljen pienentämiseen…”

Käy printtaamassa Sademetsä jääkaapissasi (pdf) muistilista ja kiinnitä se vaikka työpaikkasi jääkaapin oveen.

Lisää lihaa

via HukkaJukka

Kuva CC fooishbar

Työt rullaavat kuin rasvattu. Sähköpostin määrä on vähentynyt tällä viikolla ainakin puolella kun suomalaiset ovat kirmanneet kesälomille. Toimistossakin on rauhallisempaa ja helpompaa keskittyä töihin.

Aloitin viikon STT:n uutisvideon kuvauksilla. Pyörimme toimittajan kanssa Kampin ostoskeskuksen K-marketissa jutellen ruoan ympäristövaikutuksista. Asia on yllättävän monimutkainen. Helppo nyrkkisääntö on että viettää suurimman osan ostosajasta hedelmä- ja vihannesosastolla ja valitsee koriin kotimaisia sesonkituotteita. Ulkomaalainen kasviskin on ympäristön kannalta parempi vaihtoehto kuin liha. Lihan syöntiä kannattaa ainakin vähentää ellei halua täysvegeksi ryhtyä. Video tulee STT:n asiakkaiden käyttöön eli reilulle kymmenelle eri lehdelle (videota voi käyttää verkkolehdissä). Hihkaiskaa jos törmäätte siihen netissä.

WWF:n kesäkuun sankariteko keskittyi kasvisten suosimiseen grilliritilöillä. Aihe liittyi kestämättömän brassilihan tuotannon ja soijan viljelyn seurauksiin Amazonin sademetsille. Löysin tänään asiaa hyvin valottavan artikkelin Brazil: How to Atone for Beef’s Sins. Ajankohtaisessa Kakkosessa oli tänään hyvä reportaasi brassilihasta ja soijasta. Ohjelma (1.7.) ilmestynee Areenaan hetken päästä.

Huomasin ilokseni että Brasilian uusi ympäristöministeri otti tiukat keinot käyttöön laittoman laidunnuksen vähentämiseksi. Pettymyksekseni taas huomasin, että EU:ta ei kiinnosta sademetsien hyvinvointi kunhan eurooppalaiset eivät sairastu laittomasta lihasta.

Heinäkuun sankariteko elintarvikeyhtiöiden vastuullisuuteen kannustus alkoi tohinalla. Yksi sademetsätyömme tavoite WWF:llä on että Suomessa ei enään käytetä sademetsien tuhoa aiheuttavaa palmuöljyä.

Palmuöljyä voidaan tuottaa niin, että ympäristö ja ihmiset eivät kärsi. Vastuullinen tuotanto tulee saada ainoaksi käytettävissä olevaksi tuotantomalliksi. Tämän takia myös suomalaisten palmuöljyä käyttävien yritysten tulee vakuuttaa tuottajat siitä että he haluavat vain ympäristöystävällisesti tuotettua palmuöljyä. Kun markkinat ovat tiedossa niin kasvattajat voivat tehdä vaadittavat investoinnit vastuullisuuden saavuttamiseksi.

Voit kannustaa napin painalluksella valittuja suomalaisia palmuöljyä käyttäviä elintarvikeyrityksiä sitoutumaan vastuullisuuteen. Elintarvikeyritykset voivat pienentää sinunkin ympäristövaikutuksia jos vain niin haluavat.

Malesian hallitus kielsi metsän kaatamisen öljypalmuviljelmiksi tai siis metsän jota ei ole maankäytönsuunnittelussa merkitty maatalouskäyttöön. malesian pääministeri totesi että hehtaarisatoja nostamalla ja muuta kuin metsäalueita hyödyntämällä palmuöljyn tuotantoa kyetään tehostamaan. Sarawakin osavaltio on kaavoittanut laajoja sademetsäalueita maatalouskäyttöön ja se aikoo hakata noin miljoona hehtaaria sademetsää öljypalmuplantaasien tieltä vuoteen 2010 mennessä.

Tällaiset hallinnon sisäiset konfliktit ovat tulleet tutuksi Borneo-projektimme yhteydessä. Yritysten vapaaehtoinen vastuun kanto tekemisistään onkin tärkeä keino sademetsien pelastamiseksi kunnes maankäyttöoikeudet, -suunnitelmat ja lait saadaan kuntoon.

Laista tuli mieleen Guardianin talousuutinen EU:n biopolttoainekriteeristöstä. Kriteeristö määrittelee EU:ssa sallittavien biopolttoaineiden tuotannon kestävyyskriteeristön. Tämänkin prujun kiemurat ovat tulleet minulle tutuksi kevään aikana kun olen viestinyt Suomen edustajille ratkaisu- ja parannuskeinoista joilla kriteeristöstä saisi kehitettyä vastuullisuuden takaavan. Paras puoli tässä kriteeristössä olisi se, että se on osa sitovaa lakia.

Guardianin artikkeli loppuu lupaavasti:

“I see a philosophical challenge, as we’re taking more care over the vegetable oils you put in your car than the oils you put in yourself through what you eat.”

“If you put that same oil in chocolate, nobody would say a thing,” he added. “We could end up with the paradox that the cleanest vegetable oils go in your car, and then there would be dirty oils that are only fit to be used in food.”

Heitin tämän koukun medialle jo toukokuussa. Miksi vain biopolttoaineilta vaaditaan kestävyyttä? Suurin osa samoista raaka-aineista käytetään ruoaksi ja muihin tarkoituksiin.

Lueskelin viime viikon metsät ja ilmastonmuutos-reissulla Karin kirjoittaman Web 2.0 – johdatus internetin uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin raportin ja kokeilin siinä kuvattua crowdsourcingia eli joukouttamista tänään käytännössä. Suurkiitos kaikille sademetsä t-paidan ideointiin osallistuneille! Mahtavia ideoita! PS. Joukouttamisesta käytiin illanmittaan mielenkiintoista keskustelua Jaikussa.

Amazonin reunaa kaluavasta laitumesta otettu kuva kuuluu leof freitaksen kuva-albumiin AMAZÔNIA – Problemas