Vuosi 2009 oli  häkellyttävä. Elämä tuntuu tosiaan olevan yhtä muutosta. Pienellä kannustuksella ja onnella muutokset ovat tapahtuneet parempaan päin. Muutosten suuruudet aiheuttavat ajoittain häkellystä.

Kotona kaikki siirtyivät 2009  liikkumaan kahdella jalalla ja jokaisella on nykyään omat hampaat. Kummatkin ovat äärimmäisen hienoja ominaisuuksia ihmisissä. Uudet leikit, mielenkiintoiset kysymykset ja uhmaikä tulivat kuluneena vuonna myös tutuiksi. Olin unohtanut kuinka hauskaa on käyttää hämisnaamaria ja kuinka paljon iloa pienissä asioissa on. Arki on monesti pienten lasten vanhemmille hieman haastavaa. Tänä vuonna lapset eivät ole enää yhtä pieniä. Jos vaikka pääsisi kesällä neppisradalle…

Harrastuksiin mahtui kuluneena vuonna paljon uuden oppimista. Luin valtavasti ja pyrin ottamaan opittua tietoa käyttöön. Yritin jakaa oppimaani myös entistä järjestelmällisemmin eteenpäin. Perustin yhdessä oppimista varten yrityksen, Vehmas Assemblyn.

Aloin katsoa kirjoittamista uudesta vinkkelistä. Voisiko näppäimistöllä naputtaa muutakin kuin sähköposteja ja blogia? Kirjoitin omakustanteisen ekirjan hyvästä elämästä ja onnellisuudesta.

Kesällä nautiskelin ruoankasvattajalle ihanteellisista ilmoista. Kasvit kasvoivat itsekseen sillä välin kun istuskelin lueskellen ja eväitä nautiskellen puutarhatuolissa. Kesä oli hieno.

Syksyllä vierailin useassa taidenäyttelyssä. Pablon näyttely Ateneumissa ja Botticellin näyttely Frankfurtissa olivat upeimmat. Eniten ajatuksia herättivät kuitenkin Koffin museossa olevat kapakkahupeja kuvaavat piirrokset. Hmmm

Asuinalueelle on saatu vipinää. Pohjois-Haagan kotisivujen toimittamisen ohella järjestin keväällä aluefoorumin Pohjois-Haagan liikenteestä ja syksyllä yhteisfoorumin Etelä-Haagan kanssa kaupunkipolkujen luomisesta. Lokakuussa järjestin Vehmas Assemblyn toimesta haagalaisille kurssin kansalaisjournalismista. On mukavaa ajatella, että aluefoorumien aloittaminen on ehkä osaltaan kannustanut Helkaa ottamaan Haagan osaksi miljoonaluokan Caddies-projektia yhteisön kehittämiseksi. 2009 oli hieno vuosi Pohjois-Haagalle!

Olen onnellinen lumesta. Lapset saavat vihdoin nähdä kuinka hauskaa talvella ennen oli.

Töissä kuluneen vuoden huippuhetki oli huhtikuinen hankematka Borneon sademetsiin. Reissu jätti minuun jopa vuoden aikana saavutettuja suojeluvoittoja suuremman kokemusjäljen. Työkaverit innostuivat bloggaamaan sademetsätiimin esimerkin mukaisesti. Hyvä hyvä! Työpostaukseni löytyvät muuten täältä.

Yhteiskunnallisesti vuosi 2009 oli epäonnistunut. Kööpenhaminan häpeällinen tulos ja suomalaisen poliittisen järjestelmän heikko happi leimasivat vuotta. Uskoni nykyisenkaltaiseen poliittiseen päätöksentekoon on vuoden vaihtuessa koetuksella.

Olen varma, että vuosi 2010 tulee olemaan jopa edeltäjäänsä mielenkiintoisempi. Odotan innolla uusia ajatuksia, ystäviä ja seikkailuja! Jotta vuosi ei menisi aivan ajelehtimiseksi, olen suunnitellut uusia kujeita, entisten hyvien kujeiden lisäämistä ja muuta mielenkiintoista vuodelle 2010.

Oikein upeaa Uutta vuotta ja alkavaa vuosikymmentä kaikille! Olette upeita!

Kuva cc taivasalla

Iltaisin ohjelmaa tarjosivat peuhaamisintoinen esikoinen ja keikutuskaipuinen kuopus. Viikonloppu oli lähes infernaalinen esikoisen tultua kipeäksi, vaihdettua nukkumisen itkemiseksi ja kuopuksen saatua jatkuvan nälän. Näillä silmänalusilla voittaisi kilpailuja.

Jätkä senkun porskuttaa – ensi viikkoon

ps. Muistakaa kannustaa meppejä lopettamaan laittoman puun kauppa EU:ssa!

Vaimolle kerrottiin viime viikolla neuvolassa, että vauva on valmis. Sen ajan minkä vauva vielä viihtyy massussa käytetään pulskistumiseen. Aion pitää kahden viikon isyysloman heti vauvan synnyttyä. Töissä synnytyksen odottelu aiheuttaa lievää deadline-stressiä. Kiireisimmät työt täytyy saada tehtyä ennen kuin pikku herra/neiti parkaisee.

Torstaina kävin Kuntamarkkinoilla WWF:n Ilmastotiimin vierailevana tähtenä kuuntelemassa Päättäjien ilmastopaneelia. Olin yllättynyt ympäristöministeri Lehtomäen jämäkästä alustuksesta. Hän vaati mm. vallankumouksellisia harppauksia suomalaiselta yhteiskunnalta ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Itse paneeli oli lievä pettymys, koska puheenjohtaja kielsi keskustelun yhdyskuntarakenteesta.

Samaan aikaan kun istuin Kuntatalolla, EU:n Teollisuus-valiokunta äänesti Uusiutuvan energian direktiivistä. Kirjoitin kesäkuussa voitonriemuisissa tunnelmissa Ympäristövaliokunnan äänestystuloksesta. Teollisuus-valiokunnan äänestys on painoarvoltaan Ympäristö-valiokuntaa tärkeämpi ja parlamentaarikot tulevat todennäköisesti äänestämään pitkälti sen tulosten perusteella itse direktiivin hyväksymisestä. Sopii äänestääkin, sillä pienellä lisäyksellä voisin itsekin allekirjoittaa sen.

Olen tehnyt töitä biopolttoaineiden kestävyyskriteereiden kiristämiseksi ja laajentamiseksi. Teollisuus-valiokunta äänesti lähes täydellisesti WWF:n kantojen mukaisesti.

Kriteeristöön jäi vain yksi suuri heikkous. Siinä esitetty kiellettyjen tuotantoalueiden lista on yhä puutteellinen, sen olettaessa arvokkaat alueet joko jo suojelluiksi, metsiksi tai hiilirikkaiksi alueiksi kuten luonnontilaisiksi soiksi. Monet meistä ovat tillittäneet Avaraa Luontoa heinikko- ja savannialueiden luontoa ihaillen. Toivottavasti myös luonnontilaiset lajirikkaat ruohikot huomioidaan vielä kriteeristössä. Brasilia näkee monimuotoisuutta pursuavat cerrado-savannit laiskana pääomana johon ruokosokeriplantaaseja laajennetaankin  aggressiivisesti. Huh, ruohikkoalueet tulivatkin kiellettyjen alueiden piiriin: “biologisesti erityisen monimuotoinen laidunmaa, eli lajirikas, lannoittamaton ja pilaantumaton ruohoalue.” Mahtava juttu! Toivottavasti EU-jäsenmaiden ministerit eivät nyt vesitä hyvää kriteeristöä.

Viikonloppuna nukuin, lajittelin vauvanvaatteita, keräsin porkkanoita, jännitimme uuden perheenjäsenen tuloa ja kävimme Iso-Mummolla leikkimässä 40-luvun puuleluilla ja syömässä pullaa.

Kuva: Cores do Cerrado, CC, Jairo BD

Ympäristötietoiset ihmiset haluavat nykyään korostaa kestäviä lomailutottumuksiaan. Lähialuematkailu-sana vilisee monissa kirjoituksissa. Korostetaan sitä nyt sitten täälläkin, että ollaan varmasti ajanhermolla, hip ja cool.

Perheemme loman aikana emme ole poistuneet 20 kilometriä kauemmaksi kotoa kuin kahdesti. Olemme käyneet kerran Mummin mökillä ja kerran Haikon kartanossa. Matkustuksen vähyys johtuu enemmänkin mukavuuden halusta kuin tietoisesta ympäristöystävällisyydestä. Autottoman naperoperheen on yksinkertaisesti mukavampi kulkea lähipuistojen kävelyteitä vaunuilla ja pyöräillen kuin matkustaa “lomakohteisiin” stressaamaan arjen sujumista.

Viiden kilometrin säteellä kotoa on löytynyt ihmeellisiä asioita. On löydetty uusia leikkipuistoja, laulettu “peruna on pyöreä” ruokapiireissä, uitu Pirkkolan uimamontussa, ihasteltu ja syötetty Mätäjoen “ankkoja”, pelattu futista, hämmästelty pihamuurahaisten parveilua, heilutettu piipaa-autoille ja syöty herukoita suoraan puskasta. Eilen poika oli aivan äimänä kun kaivoimme ensimmäiset perunat kasvimaalta. “Uiiiii!” Miten ne perunat sinne joutuivat?

Tänään kävimme moikkaamassa possuja, lampaita ja kanoja Fallkullan kotieläintilalla Malmilla.

Helsinkiläiset löytävät hyviä retkikohteita Pääkaupunkiseuden ulkoilukartasta. Mitäköhän kivaa sitä vielä keksisi? Kaksi viikkoa lomaa vielä plakkarissa.