Tunnen itseni viileä hermoiseksi kaveriksi. Olen kyennyt hillitsemään puutarhureiden jokakeväistä istutushuumaa. Huuma käy ilmi ikkunanlaudat ja pöydät täyttävistä taimipoteista ja liian aikaisena kasvimaan kylvönä. Huumapäisimmät puutarhurit huumailevat huumassaan monivuotiset kasvit joka vuosi uuteen penkkiin.

Tänä keväänä olen ollut viileä puutarhuri. On kesäkuu enkä ole suoriutunut kevätkylvöistä. En ole myöskään rakentanut mitään ellei salkopapuja varten junttaamiani seipäitä lasketa rakennelmaksi.

Erilaiset herneet ja pavut odottavat vielä istutusta. Härkäpapuja olen tosin jo istuttanut rivillisen perunoiden seuraksi, sekä noin 60 metriä sinne tänne sissipuutarhurin salapenkkeihin.

Aion jatkaa syksyllä aloittamaani kateviljelyä. Tavoitteenani on parantaa maata siinä määrin ettei se vaadi enää lapiomuokkausta. Joutilaan puutarhurin unelma.

Mikä olisi arkisempaa kuin työmatka. Päivä toisen jälkeen samaa reittiä edestakaisin. Kameran kanssa tästä matkasta saa mielenkiintoisen. Kokeile vaikka. Itse asiassa haastan lukijat kokoamaan oman valokuvakertomuksen paikasta A paikkaan B.

Tässä matkani kotimatkani Kallion toimistolta Pohjois-Haagan kainaloon.

Polkupyörällä Hämeentien kurvissa

Vallila-Pasila-Keskuspuisto-Haaga

Kuva (cc) Sampsa – Harso pitää hallan loitolla

Noin 5×10 metrin aarin puolikkaallani kasvaa tällä hetkellä 35 istutettua ruokakasvilajia. Suurin lajien monimuotoisuus vallitsee ruutupenkissä, josta löytyy 14 lajia. Erilaiset pavut, salaatit, keittojuurekset ja retiisit kasvavat sulassa sovussa vierivieressä.

Ruutuviljelyn (square foot gardening) ideana on käyttää tilaa ja aikaa mahdollisimman tehokkaasti, eli maksimoida puutarhatuolissa loikoilu. Kasvatuspenkki jaetaan langalla noin 30*30 cm ruutuihin, joihin istutetaan juuri se määrä siemeniä kuin ruudussa mahtuu kasvamaan, esim. neljä salaatin tainta tai yksi kesäkurpitsa. Näin vältetään kitkentä ja riviviljelyn luoma hukkatila. Odotan mielenkiinnolla kasvun edistymistä. Retiisit kasvavat jo kohisten.

Kuva (cc) Sampsa – Ruutuviljelmä

Viime vuonna perheelle jäi kova kesäkurpitsanälkä. Kesän kelit eivät suosineet suosikkikasviamme ja taimiakin oli vain kaksi. Korjasin asian istuttamalla kokonaisen penkin mokomaa herkkua – vihreää ja keltaista pukkaa. Nam

Herneet onnistuivat viime kesänä niin hyvin ja helposti, että yritän toistaa tämän makeuden. Luvassa on neljä riviä palkoja, sekä ydin että sokeri.

Porkkanaa kasvaa ruutuviljelmän lisäksi tietenkin kokonainen oma penkki. Amsterdam oli herkullinen viime kesänäkin. Pottuja kaivoimme pojan kanssa maahan reilulla kädellä, yhteensä viisi rivillistä. Vain sillit kaupasta. Viime vuonna kasvatimme vain kaksi riviä, mutta niissäkin riitti syötävää elokuusta aina lokakuun alkuviikoille.

Toisesta korotetusta penkistä tulee pienoiskasvihuone. Pihvi-, kirsikkatomaatit ja munakoisot valmistautuvat kasvimaalle muuttoon ikkunalaudoillamme. Avomaankurkun siemenet kylvän suoraan kasvihuoneeseen.

Jos olet itse tekemässä samankaltaista PVC-putkikasvihuonetta, niin tukiputkien pituus saa olla yli kaksinkertainen penkin leveyteen nähden. Reunukseni leveys on 120 cm ja putkien pituus 230 cm. Saisivat olla jopa puoli metriä pidemmät. Naputin maahan harjateräskepit joihin putkien päät on ujutettu.

Kuva (cc) – Sampsa – Kanaverkko pitää rusakot ulkona

Pienet jäljelle jäävät alat, kolmea kukkapenkkiä lukuunottamatta, täytin salkopavuilla, mustajuurella ja härkäpavuilla.

Olen keräillyt puutarhanhoito- ja kasvimaalinkkejä delicioukseen.

Matka oli kevyesti upein ikinä tekemäni. Borneon metsät ovat taianomaisia.

Saimme tanssia Dayak-heimon kanssa toteemin ympärillä, väistellä iilimatoja sademetsässä, syödä suussa sulavia kaloja, uida vesiputouksessa, tutustua toivoa-antaviin ihmisiin, oppia elämästä ja matkata jokiveneellä hiljentävän upeiden metsäkatedraalien alla. Vierailimme myös kultakaivoksilla, kaskiviljelijöiden luona, öljypalmuplantaaseilla, orankisaarella ja Sebangaun trooppisissa turvemetsissä jotka saavat vetensä Borneon sydämestä.

Kokosin monista kuvistani matkakertomuksen Borneo 2009

Käytiin tänään moikkaamassa Mummia ja paistamassa pari nakkia takassa. Mukaan tarttui muutama valokuva joista yksi sopii Valokuvatorstain haasteeseen.

Syksyymme on kuulunut tuulenpuuskissa tippuvien lehtien ihastelua, tammenterhojen keräilyä ja idätystä, oravan seurailua, hanhien muuton hämmästelyä selällään keinuen ja oman kasvimaan sadon maistelua. Odotamme pojan kanssa jo innolla lintujen talviruokintakauden alkua. Kasvimaalle pitäisi askarrella lintulauta. Meille syntyy uusi perheenjäsen todennäköisesti ensi viikolla. Jännää.

Kuvia syksyn varrelta:

Pisaroivat pihlajanmarjat

Haavat

Dahlia

Keltainen

Reverse graffitit

WWF:n Pandalla on kiltti imago. Se on suloisen ja pehmoinen. Tanskassa Panda lyö kuitenkin nyrkkiä pöytään. Panda käy kuumana Tanskan ilmastokampanja Burning Pandassa. Ilmastonmuutos on niin vakava asia, että Panda haluaa nähdä toimintaa nyt heti! Tavalliset ihmiset, päättäjät ja julkkikset ovat jakaneet ilmastositoumuksiaan kampanjasivuilla tekstein, kuvin ja videoin .

Palava Panda jos kuka on katu-uskottava kun se kehoittaa reverse graffitissa ihmisiä säästämään sähköä. Öisin Burning Panda juoksee heijastusgraffitissa pitkin Kööpenhaminen pimeitä katuja huutaen päättäjille ohjeita ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Burning Panda heijastusgraffiti

Ohessa pari kuvaa seikkailujen tuoksinnasta:

Upouusi hiekkalaatikko

Snappertunan Jussipannu

Yötön yö