Oikeusministeri Brax ja Demareiden puheenjohtaja Urpilainen pitivät ihmisoikeuksia ja naisten asemaa suitsuttavat puheet tilaisuuden aluksi. Brax kertoi mm. kuinka monta miljoonaa Suomi on osoittanut hätäapuun ensi vuonna.

Kiinnostavin osa seminaaria oli Oslon yliopiston ihmisoikeusinstituutin professorin, Ulkoasianministeriön ihmisoikeusyksikön päällikön ja Scanagrin ruokaekspertin tähdittämä paneelikeskustelu. Ruokakriisin syyksi toistettiin kehittyvien valtioiden sisäisiä seikkoja kuten hallitusten haluttomuutta tukea pienviljelijöiden tuotantoa ja näiden köyhien valtioiden huonoa infrastruktuuria. Olin äimänä.

On yleisessä tiedossa, että:

Suurimmat syyt ruokakriisiin ovat [IATP:n mukaan] pitkään jatkuneet teollisuusmaiden maatalous- ja vientituet, jotka laskivat maataloustuotteiden hintoja vuosikymmenien ajan. Maatalouteen ei investoitu eikä menetelmiä kehitetty huonon kannattavuuden vuoksi. Matalien hintojen vallitessa kehittyvien maiden viljelijöillä ei ollut varaa parempiin viljelymenetelmiin ja pellot köyhtyvät joutomaiksi. YK katsoo viljelymaiden köyhtymisen erääksi vakavimmista ympäristöuhista. Noin 40% maapallon viljelyalasta on köyhtynyttä.

Maatalousvaltaisten köyhien maiden vientitulot laskivat markkinahintojen mukana ja samanaikainen länsimaiden harjoittama ruuandumppaus ajoi kehittyvien maiden viljelijät pois markkinoilta. Yhä pienenevästä budjetista täytyi käyttää yhä suurempi osa ruuan maahantuontiin. Tämä ruokakriisin rakenteellinen syy on ollut tiedossa jo kauan.

Pohjustin tällä kysymystäni siitä tulisiko panelistien mielestä ruoantuotannon turvaamisessa panostaa ajoittaiseen hätäapuun vai maataloustuki- ja maailmankauppareformiin. Toinen kysymykseni koski ihmisoikeuksien toteutumista ruuantuotannossa. Tulisiko EU:n vaatia vastuullista tuotantoa vain siltä osalta raaka-ainetta joka käytetään bioenergiaksi vai olisiko näitä oikeuksia syytä noudattaa myös EU:n myytävän ruuan tuotannossa?

Yksikään panelisti ei vastannut kysymyksiini. Kysymykset osuivat siis kohdalleen.

Ruuan hinnat ovat muuten romahtaneet syksyn aikana. Kesäkuun huippuhinnoista on tultu 50-70% alas. Kehittyvät maat ovat jälleen pulassa vientitulojen ehtyessä. Pahimmin kärsivät pienviljelijät.

Äkkinäisen ruuan hintapiikin syyt ovat vielä epäselvät. Eräs niistä on kuitenkin markkinakeinottelu. Sijoittajat siirsivät vuodesta 2005 alkaen rahaa heikko tuottoisista osakkeista raaka-aineoptioihin ja -futuureihin. Hinnat lähtivät nousuun. Bioenergiapotentiaali voimisti sijoittajien hintaodotuksia. Ruuan hinta on yhä tiukemmin sidottu raakaöljyn hintaan. Hinnat ovatkin seuranneet öljyn hinnan heikkenemistä. Joudummeko kokemaan uuden jatkuvan ruokakriisin kun maailmantalous toipuu ja öljyn hinta nousee uusiin ennätyksiin kahden-kolmen vuoden kuluttua? Milloin öljyn hinta karkaa maataloussektorin ulottumattomiin ja luomutuotanto palaa valtavirtaan?

Tammikuussa reissaan Indonesiaan tapaamaan työkavereita. Vuosittaisen Borneo-työpajan aikana arvioimme kuluneen vuoden toimintaa, kehitämme työtapojamme, tarkennamme seuraavan vuoden työsuunnitelman ja jaamme budjetin eri aktiviteettien kesken. Tämän ensimmäisen työpajan aikana opastamme WWF Indonesian kaverit myös Ulkoministeriön kaavakkeiden saloihin. Onneksi saan tässä tukea parilta työkaverilta jotka lähtevät mukaan matkalle. Matkasuunnitelmat alkavat olla selvillä.

Mari Koistinen, eli Marikoo, valmistelee parhaillaan sademetsäaiheista blogia WWF:n Sademetsän sankarit-operaatiolle. Blogista tulee Tarzania kiljauttavan villi. Ellet ole vielä ehtinyt niin nyt on korkea aika liittyä operaation Facebook-ryhmään. Mari on muuten jo toinen jaikututtavuus jonka apua olen kaivannut töissä.

FAO, YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö julkaisi eilen vuosittaisen maatalousraporttinsa. Tänä vuonna raportin teemana on biopolttoaineet. FAO kokoaa raportissa viimeaikaisia tutkimuksia ja arvioi mm. biopolttoaineiden käytön edistämiseksi käytettyjä politiikkoja, tuotannon ympäristövaikutuksia ja tuotannon vaikutuksia elintarvikemarkkinoihin.

Tarjosin viime kesäkuussa lehdille vieraskynäkirjoitusta ruoanhintojen nousun syistä ja biopolttoaineista. Tekstiä ei tuolloin julkaistu mutta tässä muutamia ajatuksia aiheesta.

Suurimmat syyt ruokakriisiin ovat IATP:n mukaan pitkään jatkuneet teollisuusmaiden maatalous- ja vientituet, jotka laskivat maataloustuotteiden hintoja vuosikymmenien ajan. Maatalouteen ei investoitu eikä menetelmiä kehitetty huonon kannattavuuden vuoksi. Matalien hintojen vallitessa kehittyvien maiden viljelijöillä ei ollut varaa parempiin viljelymenetelmiin ja pellot köyhtyvät joutomaiksi. YK katsoo viljelymaiden köyhtymisen erääksi vakavimmista ympäristöuhista. Noin 40% maapallon viljelyalasta on köyhtynyttä.

Maatalousvaltaisten köyhien maiden vientitulot laskivat markkinahintojen mukana ja samanaikainen länsimaiden harjoittama ruuandumppaus ajoi kehittyvien maiden viljelijät pois markkinoilta. Yhä pienenevästä budjetista täytyi käyttää yhä suurempi osa ruuan maahantuontiin. Tämä ruokakriisin rakenteellinen syy on ollut tiedossa jo kauan.

Mikä sitten laukaisi ruokakriisin juuri nyt? Eräs tärkeä syy on maissin markkinahinnan nopea kohoaminen, joka nosti nopeasti myös muiden karjanrehujen hintaa. USA nostitukiaisten vauhdittamana maissietanolin tuotantomäärät räjähdysmäistä vauhtia. Noin 95% maailman biopolttoainetuotannosta on juuri yhdysvaltalaista maissietanolia joka sattuu olemaan myös tehottomin päästöjen vähentämisessä. Maissin halpavienti esim. Meksikoon loppui kuin seinään. Yhdysvaltalaiset viljelijät siirtyivät soijanviljelystä maissin viljelyyn mikä nosti soijan hintaa. Amatson alkoi tuhoutua kiihtyvällä vauhdilla kun brasilialaiset raivasivat nyt kannattavaa soijapeltoa sademetsiin.

Öljyn hinta nousi samanaikaisesti, mikä lisäsi tuotannonkustannuksia. Huonot satovuodet, vientikiellot ja markkinakeinottelu pahensivat erityisesti riisin ja vehnän hinnannousua.

Kesäkuussa kirjoittamani teksti loppuu näin:

“Vaikka EU:n [biopolttoaineiden kestävyys-] kriteeristöä on ehdottomasti yhä tiukennettava, pitää WWF EU:n aloitetta hyvänä ensiaskeleena kohti vastuullisuuden edellyttämistä kaikelta maataloustuotannolta. Biopolttoainetuotanto ei saa aiheuttaa haittaa luonnolle tai ihmisille. WWF katsoo, että samaa vastuullisuutta tulee vaatia kaikelta biomassan tuotannolta. Luonto kärsii kestämättömästä viljelystä biomassan loppukäytöstä riippumatta. Laajamittainen ja nopea bioenergiatuotannon kasvu on ollut eräs tekijä ruoan hintojen nousulle ja muodostanut uuden vakavan uhan maailman sademetsille, mutta se ei merkitse sitä, että biopolttoaineiden hallittu ja vastuullinen tuotanto ei voisi vähentää köyhien valtioiden kasvavia öljymenoja, lisätä maatalousinvestointeja kehittyvissä valtioissa ja köyhtyneillä joutomailla, luoda työpaikkoja, vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja siirtää jo kehitettyjä vastuullisen tuotannon menetelmiä myös muun maa- ja metsätalouden käyttöön. EU:n tulisi suunnata biopolttoainepolitiikkansa näiden tavoitteiden saavuttamiseen. Bioenergiasektorin kehitys on herättänyt uuden kiinnostuksen maailman maankäyttöä, maataloutta ja vastuullisia maatalousmenetelmiä kohtaan.”

Eilen julkaisemassaan kattavassa raportissa FAO kehoittaa:

“Biofuel policies and subsidies should be urgently reviewed in order to preserve the goal of world food security, protect poor farmers, promote broad-based rural development and ensure environmental sustainability”

Paras tapa vähentää liikenteen päästöjä on tietenkin liikenteen vähentäminen eri keinoin ja sähköistäminenkin auttaa. Lisää juttua aiheesta WWF:n sivuilla täällä ja täällä sekä tietenkin blogissani voi lukea lisää biopolttoaineista ja maataloudesta.

Kommentit aiheesta ovat enemmän kuin tervetulleita.

• Lihalaki nyt? Food Climate Research Networkin (FCRN) raportin mukaan lihan ja maitotuotteiden kulutusta tulisi vähentää kymmenesosaan nykyisestä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Raportti kehoittaa valtioita rajoittamaan kansalaistensa lihan kulutusta lailla. Lisää lihasta
• Amazonin tuho kiihtyy katastrofaaliseksi kun soijan ja karjankasvattajat saavat seuraa uudisraivaajista. Vaalien alla poliitikot ovat myöntäneet uudisasutuslupia tavallista suuremmalle määrälle maattomia. Lupia myöntävä Brasilian maareformitoimisto, Incra, on presidentti Lulan lempilapsi ja konkreettinen osoitus Brasilian maatalous-, kehitys- ja ympäristöpolitiikoiden ristiriidasta. Brasilian hallitus on vihdoin ryhtymässä toimeen jotta nämä ristiriidat poistuisivat. Amazonin metsäkadosta wikipediassa.
• MYC4 sivusto aikoo lopettaa köyhyyden. Afrikkalaiset keskisuuret yritykset joilla on suurin rahoitusvaje voivat perustaa sivuille profiilin ja kilpailuttaa lainanantajia ympäri maailman. Lainahuutokaupassa korko tippuu usein hyvin edulliseksi, eikä ylitä yrittäjien itsemääräämää kipurajaa. Sivu on kuin Kiva.org sillä erotuksella että kaikki voittavat. Saakohan MYC4:sta ostettua lahjakortteja?
• Brasiliassa käydään sellusotaa lakituvissa