Omega julkaisi tämän artikkelin alunperin Väärinajattelija numero 5:ssä. Nyt hän julkaisee mainion kirjoituksensa tietämättään myös täällä. Se kuvaa edellisessä kirjoituksessa mainittua naurettavaa tilannetta jossa kapitalismi laajennetaan koskemaan hyvinvointia tukevia aktiviteetteja, “palveluita”, talouskasvun jatkumisen takaamiseksi.

Jotta kunnista tulisi yhtä mielivaltaisesti käyttäytyviä kuin yrityksistä, on niissä otettu käyttöön tilaaja-tuottajatoimintamalli, kuten asiaa hienosti nimitetään. Kun aiemmin teknisen osaston päällikkö soitti talonmies Mäkiselle saadakseen lisää hiekkaa jäätyneille kunnantalon portaille, hän tilaa nykyisin jo edellisenä vuonna hiekan kuntaan perustetulta teknisentuottamuksen päälliköltä. Isommissa kunnissa on säästösyistä perustettu lisää päällikkövirkoja, mutta pienemmissä on vain ostettu yksi tuoli ja solmio tai huivi. Tekninen johtaja tilaa palvelun ja sitten istahtaa toiselle tuolille tai peräti toisen pöydän ääreen, vaihtaa solmion (tai huivin) ja ryhtyy tuottajana pohtimaan paljonko tilaus maksaisi.

Nyt tämä nerokas järjestelmä tuodaan myös kotiTalouksiin. Aivan kuten kunnissa aiemmin virheellisesti ajateltiin, että kunnan tehtävänä on kuntalaisten palveleminen, useimmissa kodeissa ei ymmärretä, että avioliittoMarkkinoilla hankittu puoliso ja tämän kanssa perustettu yksikkö on nimenomaan taloudellinen yhteenliittymä. Talouteen liitetään käsitteet tehokkuus, tuottavuus ja laskentatoimi eli kirjanpito. Sellaiset asiat kuin rakkaus, empatia, nalkutus ja mykkäkoulu eivät kuulu taloudellisen yksikön ominaisuuksiin.

valtiovarainministeriö, johon virkamiehet valitaan sen perusteella kuinka huolestuneita he osaavat olla, on valmistelemassa uutta lakia tilaaja-tuottajamallin tuomisesta kotiTalouksiin. Ajatus on yksinkertainen ja yksinkertaisesti nerokas. Aluksi perheissä ja myös sinkkuTalouksissa kaikki tehtävät selvitetään, luokitellaan ja kirjataan. Ministeriö kouluttaa parhaillaan konsultteja, joiden tehtävänä on opastaa perheitä ja sinkkuja tilaaja-tuottajakirjanpidon perusteisiin.

Jokaisen talouden on vapaaehtoisesti hankittava tietokoneohjelma, jonka avulla tilauksia ja tuottoja seurataan. Ohjelman nimeksi on ministeriössä hyväksytty Tuottavuuden, tehokkuuden ja vaurastumisen nostamisen järjestelmä eli Tondis (tämä on konsulttitoimiston miljoonan euron ehdotus joten sen on oltava hyvä). Ohjelmat ladataan tietokoneisiin netin välityksellä automaattisesti. Kaikki tehtävät ja toimet arvioidaan senhetkisen markkinahinnan mukaan. kodit toimivat vastedes kotiTalousMarkkinoilla. Esimerkkejä hinnoittelusta: herätys kolme euroa, aamukahvi, paahtoleipä ja paistettu kananmuna 18 euroa (kannetaan sänkyyn kahdeksan euron lisämaksusta). Imurointi 22 euroa, likaisten sukkien korjaaminen pesuhuoneeseen kolme euroa pari, parittomat puoleen hintaan. Seksipalvelut 50-550 euroa (asennot, kestot, riettaat puheet ja erikoisvaatetus vaikuttavat hintaan).

Koska tuiki tavallisilla kotiTalouksilla ei ole enää varaa ostaa nykyistä enempää palveluita, koko järjestelmä koko järjestelmä toteutetaan palveluseteleillä. Niillä tilaaja ostaa palveluita perheen muilta jäseniltä. Täytyy siis miettiä mikä on tärkeää ja mikä tärkeintä. Himon riivaama joutuu pohtimaan haluaako hän aamiaisen vai puolisonsa sänkyyn. Pomoa kotona sättivä joutuu valitsemaan aviopuolison ymmärtäväisen mutta kalliin kuuntelun vai lasten ymmärtämättömän mutta halvan kuuntelun välillä. Alaisia haukkuessa on sama ongelma. Koska kaikenlainen talkootyö epätaloudellista ja tehotonta, myös sinkut joutuvat tilaamaan ja tuottamaan omat palvelunsa. Heille valtio lahjoittaa tuottajasolmion tai -huivin, joka puetaan päälle, kun ryhdytään tuottamaan tilattuja palveluita. Ravintolaillan päätteeksi tuottaja on se, jonka luokse mennään ja tilaaja se toinen.

Koska lapset eivät kykene tuottamaan kuin itkupalveluita eikä heillä ole kykyä taloudelliseen ajatteluun ja laskentatoimeen, heille osoitetaan luotettu henkilö, joka huolehtii tilaajatoimesta näiden puolesta. Esimerkiksi näin: maito yhdestä tissistä 13 euroa, kahdesta yhtä menoa nautittuna vain 22 euroa, pissaisen vaipan vaihto 14 euroa (kakkalisä 25 euroa). Lapset voivat tietenkin myös myydä palveluita ja saada näin lisää ostoseteleitä. Myös ei-palvelu katsotaan myytäväksi tuotteeksi: en-kiusaa-pikkusiskoa, en-tappele-nukkumaanmenosta, en-jää-kiinni-tupakanpoltosta.

Tämä on aivan vallankumouksellinen uutuus: vihdoinkin jo imeväiset saadaan mukaan taloudelliseen toimintaan. Lapsi saa kirjaimellisesti sanottuna jo äidinmaidossa tai ainakin sen oheistuotteena käsityksen siitä, mikä elämässä ja ihmissuhteissa on tärkeintä. Jos riittävän tasokasta ja palvelua ei löydy omasta takaa, on perheen jäsenillä oikeus ostaa palvelu tarjouksen perusteella myös muualta. Jos Jos imuroinnin jälkeen villakoiria jää sängyn alle tai tiskauksen jälkeen astioihin rasvaa, voi saman palvelun ostaa myös ulkopuoliselta. Tämä lisää tietenkin myös tehokkuutta ja tervettä kilpailua. Jos puolison seksuaalisten palvelujen taso tai kiinnostavuus laskee, on tämän pakko alentaa hintaa tai tilaaja etsii palveluita muualta.

Tästä tulee kansalaisia suuresti hyödyttäviä synenergiaetuja. Kukaan ei tosin osaa tarkkaan sanoa mitä ne ovat, mutta koska yritykset sellaisia jatkuvasti etsivät, asian täytyy olla tärkeä, merkityksellinen ja siunauksellinen. Näin kapitalismia ohjaava käsi saadaan tungettua myös koteihin ja hameen alle. Kun kaikki ajavat omaa etuaan, kansakunnasta tulee tehokkaasti onnellinen. Miksi ryhtyä pesemään ikkunoita, jos on säästössä edellisen yön jäljiltä 500 euron edestä seteleitä.

Järjestelmällä on myös laajoja ja hyödyllisiä kansantaloudellisia vaikutuksia. Jokaisessa kotiTaloudessa pidetään tarkkaan vähintään kaksinkertaista kirjanpitoa siitä, mitä on tilattu ja mitä tuotettu ja mihin hintaan. Valtionvarainministeriönsuunnitelmien mukaan jokaiselle kansalaiselle annetaan 3000 euron arvosta palveluseteleitä – siis käytännössä rahaa. Koska kansantaloustiede on arvaustiedettä, arvioimme, että kerrannaisvaikutukset ovat suuruudeltaan xp-q. (Tämä ei tarkoita mitään, mutta näyttää hienolta joten on helppo sopia, että sen arvo on 1,67.) Näin paljon lisäystä syntyy kun palveluita ostetaan ristiin rastiin ja edestakaisin. Kokonaiskulutukseksi saadaan 5000 euroa henkeä kohden.

Kansalaisille korostetaan, että kulutus on isänmaallinen teko, suomen nostamista maailman rikkaimmaksi maaksi. Tuhlaaminen on säästämistä ja päinvastoin. Kun järjestelmä pyörii täysitehoisesti, Suomen bruttokansantuote kasvaa yhteensä 25 miljardin euron edestä. Tämä BKT kertoo kuinka paljon kimpsuja ja kampsuja, rompetta ja roinaa sekä palveluja olemme tuottaneet eli sen kuinka onnellisia olemme, kuinka hyvin meillä menee naapurimaihin verrattuna ja vastaavasti kuinka ikävästi asiat muilla kansoilla ovat.

No hyvä, sanoisi Porsas Urhea – ja sanoikin. Ensiksi tällä on ratkaiseva vaikutus valtion velkaan. 1990-laman aikaan, kun valtion velkaa kasvatettiin, kaikki taloustieteilijät vääntelivät tuskaisesti käsiään: Nyt joutuvat lapsemme maksumiehiksi. Mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana valtion velka bruttokansantuotteeseen verrattuna on laskenut kuin lehmän häntä; jos tätä menoa olisi jatkunut, ei lapsillemme olisi jäänyt mitään maksettavaa.

Onneksi tuli uusi lama ja taas näyttää hyvältä, lainaa otetaan ja kakarat maksavat. Mutta Tondiksen ansiosta valtiovelan määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen laskee nykyisestä noin 25 miljardia ja sen verran voimme ottaa lisää velkaa eli puolet nykyistä enemmän eli reilut viisi tonnia pekkaa ja liisaa päälle. Eikä tässä vielä kaikki! Paras on vasta tulossa: Suomesta tulee näin maailman rikkain maa henkeä kohden laskettuna. Kun me olemme nyt alamaista kohden laskettuna listalla noin viidestoista, niin tilaaja-tuottajamallin ulottaminen kotiTalouksiin lisää bruttokansantuotettamme kansalaista kohden 60000 euroa vuodessa. Meistä tulee ykkösiä ja todella rikkaita!

Ja kaikki on entistä paremmin: mummot ja vaarit ostavat palveluita lapsiltaan, nämä toisilta aikuisilta, lapsia imetetään ja ruokitaan alvariinsa, jotta vanhemmat saavat palveluseteleitä voidakseen ostaa lisää palveluita. Kaikki rientävät palvelemaan kaikkia tullakseen kaikkien palvelemiksi. Kyllä kansantalous(tiede) on ihmeellistä!

Lue myös Onnellisuustalous – Massat onnellisiksi ja massit jatkuvaan kasvuun

“Masennus aiheuttaa yksittäisistä sairauksista eniten työkyvyttömyyttä Suomessa. Sen kansantaloudelliset vaikutukset ovat mittavat.” YLE Masennus vie suomalaisten työkyvyn

Kapitalismi tasapainottelee ihmisten tyytymättömänä ja onnellisena pitämisen kanssa. Mainosteollisuus ja ihmisten luontainen tapa vertailla itseään toisiin suhteessa kulttuurin menestyksen merkkeihin ja tapamme tottua saavuttamiimme menestyksen merkkeihin pitää meidät tyytymättöminä.

Jotta tyytymättömyytemme ei yltyisi järjestelmän hylkäämiseen, meille suodaan sopivia makupaloja aitoa eudaimoniaa, aitoa tyydytystä, mutta pääasiassa vain sen korvikkeena hedonistisia pikamielihyviä, uusia tavaroita.

Tyydyttävä onnellinen elämä ei onnistu kapitalismissa sillä se tarkoittaa loputtoman uuden ja aina vain enemmän tavoittelusta luopumista. Todellinen kehitys tarkoittaisi teknisestä ja taloudellisesta kehityksestä luopumista.

Many of the teenage students I encountered seemed to be in a state of what I would call depressive hedonia. Depression is usually characterized as a state of anhedonia, but the condition I’m referring to is constituted not by an inability to get pleasure so much as by an inability to do anything else except pursue pleasure. There is a sense that ‘something is missing’—but no appreciation that this mysterious, missing enjoyment can only be accessed beyond the pleasure principle

.

David Williams epäilee, että kapitalismin tähän asti onnistunut tasapainoilu onnen ja tyytymättömyyden välillä ei enää toimi. Masennuksesta on tullut yksi yleisimmistä kansantaudeista joka rajoittaa merkittävästi talouden toimintaa. Ihmiset eivät kestä elämää joka tarjoaa vain todellisen tyydytyksen korviketta, kulutuksesta saatavia pikamielihyviä. Poliitikot ovatkin viime vuosina keskittäneet mielenkiintonsa siihen kuinka alamaisista saisi taas onnellisempia – siis uudelleen toimivia työntekijöitä.

Toisaalta kapitalismi on törmännyt vakaviin ongelmiin laajentua. Kapitalismihan on kuin polkupyörällä ajaminen, sen täytyy edetä tai se kaatuu. Täytyy löytää uusia elämän alueita joita tuoda osaksi markkinoita ja taloutta, jotta talouskasvu voisi jatkua. Tähän asti uusia alueita on löytynyt. Viimeisimpänä uutuutena aiotaan nuoria veloittaa siitä huvista, että saavat korjata tuhon joka aiheutui kun heidän vanhempansa työskentelivät saavuttaakseen kulutusyhteiskunnan unelman ympäristön (ja onnellisuuden) kustannuksella. Eläköön vihreätalous!

nyt päättäjät puhuvat avoimesti siitä, että heidän ylläpitämänsä järjestelmä ei tuota hyvinvointia ja onnellisuutta kuten he aiemmin meille hehkuttivat. On syytä huolestua.

Mielesi ollaan siirtämässä osaksi kasvutaloutta. Pisimmällä onnellisuustalouden luomisessa ollaan Briteissä jossa Cameron on ottamassa käyttöön kansallista onnellisuus indeksiä jonka avulla teknokraatit kykenevät ohjaamaan ihmisiä toimimaan “oikein” perustuen “objektiiviseen” yhteiskunnalliseen hyöty-haitta-analyysiin.

The method, known as the ‘income compensation’ technique, poses the following question: how much private monetary income would be necessary to compensate a person psychologically for the loss of a specific public good that he or she can currently use for free? For example, if someone regularly visits a free public art gallery, their measured happiness levels may be x per cent higher than someone who does not do so. It is then possible to assess how much private income this x per cent difference corresponds to, using established data on the correlation between happiness and pay. That figure can then be multiplied by the number of households who visit the gallery in question, to produce an artificial proxy for its ‘market price’.

Massan onnellisuuden (työkyvyn) kannalta, valittujen tutkimustulosten perusteella, hyödyllisiä aktiviteetteja voidaan sitten suosia esimerkiksi vero-ohjauksella tai rangaistuksin. On tärkeä huomata, että tutkimustulokset voidaan valita järjestelmän nykyisiä tavoitteita tukeviksi. Tulisiko veronmaksajien tehdä enemmän vai vähemmän palkkatöitä? Voidaan myös kieroilla ja esittää EK-pokkana, että jos taloudellinen epätasa-arvoisuus luo tyytymättömyyttä tulee ihmisiä kannustaa ansaitsemaan (ja kuluttamaan) yhtä paljon kuin nyt heitä varakkaammat ansaitsevat.

Voit olla varma, että talousliberaalien onnellisuusindeksillä pyritään pönkittämään nykyistä status quota. Poliitikot eivät suostu siihen, että ihmiset eläisivät todella onnellisina sillä silloin eliitin polkupyörä kaatuisi. Todennäköisesti ihmisiä ohjataan nykyistä enemmän esimerkiksi vapaaehtoistöihin jolloin he saavat juuri ja juuri tarpeeksi merkitystä elämäänsä jotta selviävät eläkkeelle uusien vapaaehtoisten hoidettaviksi.

Yllä kuvattua tulojen kompensaatio-menetelmää käyttäen voi muuten perustella myös yksityisomistuksen lakkauttamisen sillä yhdessä käytetty euro tuottaa suuremman psyko-taloudellisen tulon kuin yksityisesti käytetty euro.

Toinen asia joka kannattaa brittien tekemisistä huomata on, että jos hyvinvointia tukevia aktiviteetteja (ystävien kanssa olo, lahjojen antaminen, jakaminen, mielekäs yhteiskunnallinen toiminta…) korvataan rahalla niin vaadittavat summat ovat huomattavia. Esimerkiksi jotta konserteissa käymisen aikaansaama hyvä olo kyettäisiin korvaamaan se vaatisi 9000 punnan lisätulot.

Tästä taas seuraa typerryttävä ajatus talouskasvun räjähtämisestä kasvuun hyvinvointipalveluiden avulla. (Not again!) Jos palveluista maksettaisiin niiden tuoman hyvinvoinnin perusteella viljelisitkö ihmisille ruokaa vai esittäisitkö taikatemppuja?

Skenaario vastaisi Tom Murphyn esittämää omituista ja epärealistista (oletuksena on, että energiakulutus ei kasva) jatkuvan kasvun tilaa jossa palvelut ja innovaatiot vastaavat 99 prosentista taloutta ja nykyisen talouden (ruoka, energia, tavarat, rakentaminen…) osuus on kutistunut vaivaiseen prosenttiin. Ruoka olisi pian lähes ilmaista upporikkaille taikureille ja idolsseille joiden veroilla tuettaisiin muuten köyhiä maanviljelijöitä, tai tuettaisiin mikäli se ei alkaisi rajoittamaan jatkuvaa kasvua – tai mikäli se olisi tarpeellista. Riisto ja orjuus ovat vanha kapitalismin käyttämä keino ylläpitää kasvua.

Ensi postauksessa näytetään uusi kaunis maailma jossa taloutta kasvatetaan hyvinvointipalveluin. Oletko valmis olemaan sika rikas?

Lue: Vieraspostaus – Valtionvelka kuriin ja Suomi maailman rikkaimmaksi

Palasin kolmisen viikkoa sitten töihin neljän kuukauden hoitovapaalta. Monet ovat olleet kiinnostuneita kuulemaan miltä tuntuu palata takaisin töihin. Suurin ero on rytmeissä.

Neljän kuukauden aikana ehdin sopeutua kodinrytmiin. Perheen parissa ja kotitöissä on eduksi jos pyrkii tasaiseen ja asioita ylläpitävään rytmiin. Asiat tapahtuvat säännöllisesti, syklisesti. Tavoitteena on ehkäistä häiriöitä päivien ja viikkojen turvallisessa toistuvuudessa. Kodinrytmi on rauhallinen. Kodinrytmi on luonnollinen sitä ei tarvitse opetella tai yrittää. Täytyy vain antautua. On kuin olisi päässyt viettämään aikaa Borneon metsärajakylään jossa kalastellaan aamupäivä ja hengaillaan loppupäivä. Päiväunet ovat luonnollinen osa kodinrytmiä. Sää ja vuodenajat tuovat kodin viikkoihin vaihtelua.

Palkkatöissä asioita ei ylläpidetä vaan kehitetään. Tulee olla aktiivinen, dynaaminen ja innovoiva. Työnrytmiä voi kuvailla sormien napsutuksella. Työnrytmi kulkee eteenpäin jatkuvaa kehitystä ja kasvua viitoittavalla janalla.

Uskon, että juuri näiden rytmien eron vuoksi työn ja vapaa-ajan tasapainottaminen on niin vaikeaa. Yliaktiivista työrytmiä ei voi muuttaa luonnollisemmaksi kun kello lyö neljä. Illallakin ollaan tuottavia. Kuukauden kesäloma saattaa riittää rytmin palauttamiseen vaivoin.

Kiihkeään työnrytmiin antautuminen pitää kasvutalouden kaikkialle tunkevan koneen käynnissä. Se on kehityksen rytmi. Maapallon rytmi on rauhallinen, syklinen ja asioita ylläpitävä. Monet uskovat elämän luonnollisen rytmin olevan kuitenkin tuhoisa. Kasvutalouden sormia napsuttava, maapalloa repivä kone, vaatii jatkuvaa ponnistelua ja työtä. He uskovat ja uskottelevat elämänrytmin noudattamisen johtavan lamaan ja “totaalikatastrofiin”. Työn kuluttavaa rytmiä ylläpidetään jatkuvalla kriisillä ja sen uhalla.

Jaksaa jaksaa! On Pakko! Loputtoman lineaarisen kehityksenjanan päässä odottaa työläisen palkinto.

Lohduttavaa – että meidän ei tarvitse kuin rauhoittua ja antautua elämänrytmimme kantamiksi.

Pelottavaa – että Kriisin tahdintakojien rytmi soi niin voimakkaana niidenkin elämässä jotka tietävät elämän olevan jotain aivan muuta.

Annan hoitovapaalle viisi tähteä. Suosittelen.

Pyysin Kumpulan kyläjuhlien suurnaisen aluefoorumiin kertomaan pitkän ja häikäisevän menestyksekkään koordinaattoriuran aikana kertyneistä kokemuksistaan sekä Arabianrannan superkoordinaattorin jakamaan tietoa siitä kuinka he pykäävät runsaita asukastapahtumiaan, kuten ensi lauantain Isoa kierrätystapahtumaa.

Lyhyestä virsikaunis. Aktiivisten asukkaiden porukka otti idean omakseen ja ryhtyi hommiin. Tervetuloa lauantaina 21.5. nauttimaan Pohjois-Haagan ja Lassilan ensimmäisten kyläjuhlien, Haagapäivien, runsaasta ohjelmasta.

Kevään aluefoorumiaiheeksi valikoitui asukkaiden oman aluesuunnitelman teon käynnistäminen. Taustalla oli Pohjois-haagalaisten ja lassilalaisten tympääntyminen ja hämmentyminen Helsingin kaupungin esikaupunkien renesanssihankkeen hähmäisyyteen.

Kävin keväällä kaupungin ja Helka ry:n tarjoaman loistavan Osallistavat menetelmät ja fasilitointi-kurssin jonka opein pyörittelimme ajatuksemme ja ideamme fläpeille.

Ensimmäisen tunnin aikana ehdittiin tutustua ja pohtia suunnitteluprosessin sudenkuoppia ja keksiä ratkaisuja suurimpiin uhkiin. Uhiksi koettiin muunmuassa yhteisten tavoitteiden puute, NIMBYily, kaupungin välinpitämättömyys ja suunnitelman vaikuttavuuden puute.

Kahvitauon aikana syntynyt soliseva keskustelu jouduttiin keskeyttämään kun oli aika ryhtyä tunnistamaan Pohjois-Haagan ja Lassilan asukkaille tärkeitä alueita ja paikkoja.
- Alueen asukkaat tekemään omaa aluesuunnitelmaa Pohjois-Haagalla ja Lassilalle

Jatkoimme aluefoorumissa alkanutta suunnittelua toukokuun alussa. Fasilitoimme itsestämme muutamassa tunnissa seuraavat asiat: aluesuunnitelman tavoitteet, eli mitä haluamme saada aikaan ja rajasimme suunnitelma teemat joihin tulemme keskittymään.

Huomasimme suunnittelun uhkia pohtiessamme, että ilman selkeitä tavoitteita asukkaiden suunnitelma saattaa jäädä vain mukavaksi puuhasteluksi. Oli aika löytää yhteisymmärrys suunnitelman tarkoituksesta. Aluefoorumin Sampsa veti illan yksilö- ja ryhmätyöskentelyt osallistuen itsekin ideointiin.

Seuraavia kysymyksiä pohdittiin yksin, ryhmässä ja kaikkien kesken: Mitä hyvästä aluesuunnitelmasta selviää?, Kenelle aluesuunnitelma tehdään?, Kuinka aluesuunnitelmaa käytetään?, Milloin aluesuunnitelmaa käytetään?…

…Mehu- ja suklaapisaratauon lomassa tutustuimme aiemmin listattuihin alueelle tärkeisiin teemoihin ja alueisiin. Pohdimme mitkä asiat tai kokonaisuudet noudevat esille pitkästä listasta meille tärkeitä asioita. Tutustuimme kaikkiin ehdotuksiin ja annoimme niille ääniä. Vihreällä tarralla äänestettiin asioita joihin tulisi keskittyä. Keltaisella äänestettiin asioita joihin tulisi ehkä keskittyä ja punaisella tyrmättiin idea. Seuraavat kokonaisuudet valikoituivat niiksi teemoiksi joita lähdetään syventymään yksityiskohtaisemmin seuraavissa tapaamisissa.

1. Aukiot, solmupisteet ja keskukset
2. Puistot ja luontoalueet
3. Liikenne
4. Julkiset vapaat tilat
5. Asukastoiminta
6. Palvelut: julkiset ja yksityiset

- Asukkaiden aluesuunnitelma alkaa muotoutumaan

Joku kysyi tilaisuudessa: mistä tähän saadaan rahoitus?

Ei ole rahoitusta, eikä siis myöskään herroja jotka toppuuttelisivat asukkaita olemaan realisteja. Eräskin osallistuja painotti utopioiden kirjaamista ja toinen haastamista. Vapaaehtoiseen, yhteistyöllä tehtyyn oman asuinalueen kehittämiseen ei tarvitse rahalla pakottaa. Se kun nostaa hyvinvointia ilman rahaa.

Suomalaisen keskikuukausipalkka on reilu 2900 euroa. Se on paljon. Nelihenkinen perheemme on elänyt moisella monta vuotta, velkoja lyhentäen. Neljän hengen perheessä kolmen tonnin tulot riittävät enemmän kuin hyvin. Kolmen tonnin ruokarahat on saavutettu etu tällaiselle vanhalle opiskelijalle, siivoojalle ja lihatiskin palvelijalle. Hätkähdin Kuluttajatutkimuskeskuksen väitettä, että meidän pitäisi pärjätä 1500 eurolla kuussa.

“Voi vittu saatana!” tuumi Durruti oliivia mutustellen.

Miten ihmiset on saatu lannistettua hyväksymään moisen? Lalli-kansa. Jos mun lapsilta vietäis oikeus ruokaan… Saanen sytyttää autonrenkaan?

Suomalaiset vanhemmat himoitsevat lisää rahaa. Seiskassa listataan Suomen kalleimpia taloja ja naisten lehdissä esitellään rikkaita. Menestys on päästä seiskaan. Kilpajuoksu jatkuu. Tuho etenee.

Ei riitä, että perheellä on kaikki hyvin ja lapset saavat olla vanhempien kanssa. Menestys vaatii lisää rahaa! Iso valkoinen kivitalo. Julkkis remontoi sen meille sillä aikaa kun olemme toimistolla lukemassa sähköposteja. Sitähän suomalainen menestys ja tasa-arvo on, oikeutta olla poissa läheisten luota, lukemassa sähköposteja – aina – 24/7 email-elämä. Menestys!

Kenen menestys? Älkää laskeko mua mukaan! Minulle menestys on roheutta seurata omia arvoja ja tavoitella onnellista hyvää elämää yhteiskunnassa, joka tavoittelee nopeita fiksejä ale-laareilla.

Kansalaisten hyvinvointiin ja onnellisuuteen tähtäävä yhteiskunta tekisi kaikkensa tulojen tasaamiseksi. Tasa-arvo minimoi sosiaaliset konfliktit ja lisää koko yhteiskunnan yhtenäisyyttä. Seli seli, kiva haave, ei valtio voi tavoitella onnellisuutta. Reaalipolitiikka ja vaalirahat päättävät tavoitteet.

Ei? Mikä on mennyt vikkaan? Kekkonen? Lipponen? Katainen? Soininvaara? Edustavatko puolueet edes meitä?! Miksi sua pitäisi edustaa? Koetko, että et osaa itse ajatella vähintään yhtä rationaalisesti kuin Prismojen kaavoittaja, HOK-Elannon hallitus – eli kunnallisvaltuustosi?

On kuulemma naivia ajatella, että puolueet voisivat keskittyä edistämään onnellisuuttamme. Väittävät reaalipolitiikaksi. Tuntuu, että oemme sosiaalitunnuksia, jotka joko tuottavat tai kuluttavat heidän näpeissään olevaa valtaa, veroja – sitä veropohjaa …verotuloja verotuloja mutta miksi?

Juoksuttaako valtio meitä? Kenellä on isoimmat ja verovapaimmat firmat. Mikä valtio pystyy vääntämään kansalaisten oikeudet minimiin ilman mellakoita? Ranska häviää. Suomi voittaa, jos sinä häviät?

vanhasten valta perustuu siihen, että maksamme veroja kaikesta hyödyllisestä mitä teemme. Veroilla palkataan tuntematon hoitamaan lapsiamme ja juttelemaan vanhempiemme kanssa, koska emme itse verojen tuottamiselta ehdi. Kutsuvat tätä tehostamiseksi ja hyvinvoinniksi. Palkkatyön ulkopuolinen toiminta joka kehittää hyvinvointiamme laistostyötä paremmin on valtiolle arvotonta.

Vapaaehtoistyö, vanhempiesi omaishoito, lastenhoito, asuinalueen demokratian kehittäminen, kulmapuiston siivous ja vertaistuotanto kuten aikapankit ovat vanhasille arvottomia – paitsi tietenkin kaikki ilmaistyö puoluekoneistoille – sic!

Tuntuu, että elämämme arvotetaan sen perusteella tuoko se poliitikoille veroja, joilla häkämiesmänit voivat perustella johtajuuttaan, ostaa nato-ohjuksia ja vakuutella että valtion douppi on parasta vanhainhoitoa – valtion varoin tutkittu VTT-totuus. Tuntuuko samalta?

Verorahoja käytetään paikoin moraalisesti väärin, ja osalla tuotetaan palveluita jotka kansalaiset tuottivat ennen yhdessä. Nykyisin ihmisillä ei ole aikaa hoitaa yhteisön lapsia, kunnostaa ulkoilualueita tai sopia riitatilanteita, koska kaikki aika kuluu palkkatöissä tai kaupassa, josta etsitään kadonnutta sisältöä elämään. Se kadonnut sisältö on juuri palkkatyön estämä yhdessä tekeminen. Tekeminen jonka valtio on ominut itselleen.

Yhteisöjen itse tuottamat palvelut nostaisivat ja ylläpitäisivät ihmisten hyvinvointia sekä asukkaiden niiden tuottamiseen osallistuessa, että heidän niitä käyttäessä. Esimerkkejä tällaisista palveluista ovat esimerkiksi lastenhoito, koulu ja ulkoalueiden kunnossapito, juhlat, päätöksenteko, aluebudjetointi, konflitien ratkaisu jne. Isovanhemmat taas voidaan yhä nähdä osana perhettä ja yhteisöä, eikä laitoksiin sysättävinä tuottamattomina taakkoina. – Hesari haluaa että pysyt töissä

Työnteko ei ole menestystä. Työ on keino saada riittavästi eläntoa tärkeämpien asioiden tekemiseksi. Elämässä menestymiseen. Menestys on tavoitella omia elämäntavoitteita. Voisiko menestystä olla myös mahdollisuus taata vanhuksille ihmisarvoinen elämä johon ei kuulu tabuhumala? Minusta ihminen jolla on aikaa läheisille ihmisille on menestynyt.

Minulle rohkeutta on rajata kulutustani vastaamaan omaa oikeudenmukaista osuuttani. Yksi työkalu hamstraukseen opitun purkamisessa oli  sadan tavaran haaste. Haluan elää nämä muutamat vuosikymmeneni täysillä. Tavaran haaliminen on minulle merkki siitä, että ei elä.  Tavara täyttää jotain minkä tuntee puuttuvan, mielekkään elämän joka tuo onnea arkeen. Teen itse, parempaa asuinaluetta ja pyrin uudelleen luomaan höykytyksiä kestäviä sosiaalisia verkostoja. Pienin askelin. Lapsilla on toivottavasti myöhemmin parempaa tarttumapintaa elämään.

Minä, mun perhe, ystävät ja yhteisö, pidetään vielä muutama vuosikymmen hauskaa, tavoitellaan hyvinvointia ja pelastetaan maailma laspalmas-pullamössö-sukupolvelta!

kuva cc krystalc

EDIT: stilisoin tekstiä hieman jälkikäteen.

“Never doubt that a small group of thoughtful,
committed citizens can change the world.
Indeed, it is the only thing that ever has”
- Margaret Mead

Video- RSA Animate – 21st century enlightenment

Via Energy Standard

Pohjois-Haagan ja Lassilan asukkaiden Tehdään yhdessä-ryhmä ja Pohjois-Haaga Seura järjestivät eilen kesämarkkinat. Tapahtuma oli huikea menestys. Kirjoitin päivästä muutaman rivin Pohjois-Haagan kotisivuille.

Tapahtumien järjestelyssä oppi paljon mm. tajuamaan sen lannistavan byrokratiamäärän jolla asukkaat pyritään pitämään passiivisina. Nollabudjetin tapahtuman luvat ja vakuutukset maksoivat muuten lähes 200 euroa. Odotamme jännityksellä mahdollisia lisäkuluja myyntiluvista.

Seuraavat markkinat ovat Elokuun ensimmäisenä sunnuntaina 1.8. Mistäköhän löytäisin tapahtumaan bändin tai muita esiintyjiä: tarinankertojan, lasten leikittäjän (ulkopelikoulu?), trubaduurin, runonlausujan, hierojan, muotokuvamaalaajan, fillarinkorjaajan tai muita paljon kaivattuja osaajia? Onko ideoita mistä rekrytä tai saada osaajat kiinni?

Tule sinäkin. Tapahtuma on ilmainen.

Julkaisimme eilen WWF:ssä onnellisuuspoliittisen manifestin.

Aloimme ideoimaan manifestia Demoksen kanssa viime syksynä. Talven aikana käydyt keskustelut toivat raikasta vaihtelua muuhun työhön. Tein aloitteen keskustelupaperin tekemiseksi kun huomasimme WWF:ssä, että henkilökohtaisen hyvinvoinnin parantaminen saattaa olla ehkä paras keino pienentää omaa ekologista jalanjälkeään.

Demos oli juuri sopiva porukka kelaamaan tuoreita ajatuksia siitä kuinka poliittiset päättäjät voisivat poistaa pullonkauloja hyvinvoinnin rakentamiselta. Kuinka päättäjät voisivat nostaa hyvinvointiamme luonnonvarojen suomissa rajoissa, yhdellä planeetalla.

Onnellisuuspoliittisesta manifestista tuli mielestäni erinomainen. Demos Helsinki teki hienoa työtä hautoessaan ajatuksia suosituksiksi ja puristaessaan nämä selkeäksi ja kiteytetyksi tekstiksi. Jes!

Lue lisää manifestista:

Minun ja Ollin haastattelu Aamu-TV:ssä katseltavissa Areenassa jonkin aikaa

”Nykyinen politiikka ei tuota onnellisuutta, ja myös tulevaisuuden edunvalvonta on unohdettu. Uudet haasteet vaativat uusia mekanismeja. Onnellisuuspolitiikassa on kyse näiden mekanismien kehittämisestä ja hyödyntämisestä,”

- Onnellisuus nostettava politiikan ytimeen

“…Planeetan elämän edellytysten ylläpidon ja ihmisten hyvinvoinnin tulisi olla politiikan keskeisin tavoite, johon muita tavoitteita peilataan. Tuntuu, että nykypolitiikka on sekoittanut perinteiset hyvinvoinnin tavoittelun keinot itse tavoitteeseen. Yhteiskunnan muut tavoitteet alistetaan talouskasvulle, joka perustuu yhä uusiutuvien luonnonvarojen ylikulutukseen.

Luonnonvarojen ylikulutukseen perustuva bruttokansantuotteen kasvu ei tuota enää länsimaissa hyvinvointia. Päinvastoin, se vaarantaa ekosysteemien, ihmisten, muiden lajien ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnin. Kulutamme luonnonvaroja 40 % nopeammin kuin ne ehtivät uusiutua. Elämme siis velaksi. Planeetan resurssien velaksi kuluttaminen on erityisen vakavaa, koska kukaan ei tule velkakriisin uhatessa pelastamaan ja maksamaan laskua…”

- Kohti maapallolle sopivaa hyvinvointia ja onnellisuutta

“…Ihmiset tarvitsevat pidempiä lomia lisätulojen sijaan! Kaupunkisuunnittelun on oltava käyttäjälähtöistä! Julkisten rakennusten kuten koulujen käyttöastetta pitää lisätä avaamalla ne kansalaisten laajempaan käyttöön!

Siinä kolme politiikkasuositusta, joita ajatushautomo Demos Helsinki ja Maailman luonnonsäätiö WWF ehdottavat keskiviikkona julkistetussa Onnellisuuspoliittisessa manifestissa…”

- Onnellisuus on politiikan uusi taikasana

Aiheeseen sopii myös hyvin Areenasta löytyvä keskusteluohjelma luokkayhteiskunnan paluusta: Markku Heikkinen: Tervetuloa uusi luokkajako! ja aina yhtä erinomaisen Identity campaigningin postaus: The Death of self interest fundamentalism

Omia aiheeseen liittyviä keloja unohtamatta: Vehmas Assembly – Hyvä elämä koostuu teoista

The Planet / Planeten/ Äiti maa 1/9

Vuosi 2009 oli  häkellyttävä. Elämä tuntuu tosiaan olevan yhtä muutosta. Pienellä kannustuksella ja onnella muutokset ovat tapahtuneet parempaan päin. Muutosten suuruudet aiheuttavat ajoittain häkellystä.

Kotona kaikki siirtyivät 2009  liikkumaan kahdella jalalla ja jokaisella on nykyään omat hampaat. Kummatkin ovat äärimmäisen hienoja ominaisuuksia ihmisissä. Uudet leikit, mielenkiintoiset kysymykset ja uhmaikä tulivat kuluneena vuonna myös tutuiksi. Olin unohtanut kuinka hauskaa on käyttää hämisnaamaria ja kuinka paljon iloa pienissä asioissa on. Arki on monesti pienten lasten vanhemmille hieman haastavaa. Tänä vuonna lapset eivät ole enää yhtä pieniä. Jos vaikka pääsisi kesällä neppisradalle…

Harrastuksiin mahtui kuluneena vuonna paljon uuden oppimista. Luin valtavasti ja pyrin ottamaan opittua tietoa käyttöön. Yritin jakaa oppimaani myös entistä järjestelmällisemmin eteenpäin. Perustin yhdessä oppimista varten yrityksen, Vehmas Assemblyn.

Aloin katsoa kirjoittamista uudesta vinkkelistä. Voisiko näppäimistöllä naputtaa muutakin kuin sähköposteja ja blogia? Kirjoitin omakustanteisen ekirjan hyvästä elämästä ja onnellisuudesta.

Kesällä nautiskelin ruoankasvattajalle ihanteellisista ilmoista. Kasvit kasvoivat itsekseen sillä välin kun istuskelin lueskellen ja eväitä nautiskellen puutarhatuolissa. Kesä oli hieno.

Syksyllä vierailin useassa taidenäyttelyssä. Pablon näyttely Ateneumissa ja Botticellin näyttely Frankfurtissa olivat upeimmat. Eniten ajatuksia herättivät kuitenkin Koffin museossa olevat kapakkahupeja kuvaavat piirrokset. Hmmm

Asuinalueelle on saatu vipinää. Pohjois-Haagan kotisivujen toimittamisen ohella järjestin keväällä aluefoorumin Pohjois-Haagan liikenteestä ja syksyllä yhteisfoorumin Etelä-Haagan kanssa kaupunkipolkujen luomisesta. Lokakuussa järjestin Vehmas Assemblyn toimesta haagalaisille kurssin kansalaisjournalismista. On mukavaa ajatella, että aluefoorumien aloittaminen on ehkä osaltaan kannustanut Helkaa ottamaan Haagan osaksi miljoonaluokan Caddies-projektia yhteisön kehittämiseksi. 2009 oli hieno vuosi Pohjois-Haagalle!

Olen onnellinen lumesta. Lapset saavat vihdoin nähdä kuinka hauskaa talvella ennen oli.

Töissä kuluneen vuoden huippuhetki oli huhtikuinen hankematka Borneon sademetsiin. Reissu jätti minuun jopa vuoden aikana saavutettuja suojeluvoittoja suuremman kokemusjäljen. Työkaverit innostuivat bloggaamaan sademetsätiimin esimerkin mukaisesti. Hyvä hyvä! Työpostaukseni löytyvät muuten täältä.

Yhteiskunnallisesti vuosi 2009 oli epäonnistunut. Kööpenhaminan häpeällinen tulos ja suomalaisen poliittisen järjestelmän heikko happi leimasivat vuotta. Uskoni nykyisenkaltaiseen poliittiseen päätöksentekoon on vuoden vaihtuessa koetuksella.

Olen varma, että vuosi 2010 tulee olemaan jopa edeltäjäänsä mielenkiintoisempi. Odotan innolla uusia ajatuksia, ystäviä ja seikkailuja! Jotta vuosi ei menisi aivan ajelehtimiseksi, olen suunnitellut uusia kujeita, entisten hyvien kujeiden lisäämistä ja muuta mielenkiintoista vuodelle 2010.

Oikein upeaa Uutta vuotta ja alkavaa vuosikymmentä kaikille! Olette upeita!

Kuva cc taivasalla