Hesarin Kuukausiliite oli tohkeissaan siitä, kuinka joka neljäs meistä suomalaisista kehtaa haluta tehdä vähemmän töitä. Jos olisin Facebookissa niin kommentoisin artikkelia, että siis kreisiä!, kuten Tervetuloa töihin! -jutun toimittaneella Anu Partasella on tapana. Hesarin viesti vähemmästä työstä haaveileville suomalaisille on: olette kohtuuttomia. Olen vahvasti eri mieltä. Hesari on kohtuuton.

Hesari esitti kysymyksen: onko mahdollista, että ihmiset tekisivät vähemmän töitä? Oikea vastaus kysymykseen kuuluu: on mahdollista. Siitä vaan vähentämään työntekoa. Kukaan ei sitä voi kieltää.

Hyvinvointisi ja onnellisuutesi nousee kun käytät suuremman osan elämästäsi asioiden parissa joista sinä nautit sen sijaan, että teet vain asioita joista työnantajasi hyötyy. Kun elämään saa oikeata sisältöä, joka tuottaa kestävää onnea niin palkan aleneminen ei haittaa. Kuluttamisen tuoma pikamielihyvä on pian turhaa, eikä toimittajan kaverin 3500 euron kuukausiliksalle ole tarvetta.

Hesari haluaa, että pysyt töissä viisi päivää viikossa, jotta valtio voi kerätä osan palkastasi. Palkkaa taas täytyy kerätä, koska valtio haluaa tuottaa palveluita, kuten suurempia ja suurempia koululuokkia, entistä leikatumpia terveyspalveluita, verorahoilla tuettua sianlihaa, leveämpiä moottoriteitä, doupatumpia vanhuksia sekä NATO-yhteensopivia teini-ikäisiä ja aseita.

Hesari ei kyseenalaista sitä, tuleeko valtion tuottaa suomalaisille kaikkia näitä palveluita. Verorahoja käytetään paikoin moraalisesti väärin, ja osalla tuotetaan palveluita jotka kansalaiset tuottivat ennen yhdessä. Nykyisin ihmisillä ei ole aikaa hoitaa yhteisön lapsia, kunnostaa ulkoilualueita tai sopia riitatilanteita, koska kaikki aika kuluu palkkatöissä tai kaupassa, josta etsitään kadonnutta sisältöä elämään. Se kadonnut sisältö on juuri palkkatyön estämä yhdessä tekeminen. Tekeminen jonka valtio on ominut itselleen.

Yhteisöjen itse tuottamat palvelut nostaisivat ja ylläpitäisivät ihmisten hyvinvointia sekä asukkaiden niiden tuottamiseen osallistuessa, että heidän niitä käyttäessä. Esimerkkejä tällaisista palveluista ovat esimerkiksi lastenhoito, koulu ja ulkoalueiden kunnossapito, juhlat, päätöksenteko, aluebudjetointi, konflitien ratkaisu jne. Isovanhemmat taas voidaan yhä nähdä osana perhettä ja yhteisöä, eikä laitoksiin sysättävinä tuottamattomina taakkoina. Julkisiin palveluihin liittyvää ajatusmaailmaansa voi tuulettaa lisää WWF:n Onnellisuuspoliittisella manifestilla.

Oletetaan Hesarin mieliksi, että valtion tulee tuottaa kaikki kiva tekeminen, jotta meille ei jää muuta tekemistä kuin työ, kuluttaminen ja body-pumppi. Voisimmeko siinä tapauksessa tehdä nykyistä vähemmän töitä? Kyllä voisimme, kuten Hesarin jutussakin käy ilmi.

“voidaan kyllä ajatella, että tehdään vähemmän töitä mutta siitä huolimatta tuotetaan hyvinvointipalveluita enemmän”.

Siis vähemmän töitä ja enemmän valtion tuottamia palveluita! Mahtavaa, mutta miksi poliitikot eivät sitten halua nostaa kansalaisten hyvinvointia vähentämällä työaikaa, mahdollistamalla yhteisöpalveluiden tuottamisen lisääntyneellä vapaa-ajalla ja tuottamalla kansalaisille lisäksi muita julkisia palveluita?

Koska rikkaat eivät halua maksaa veroja.

“Kiander ei kuitenkaan pidä varallisuuden uusjakoa tai verojen korotusta kovin realistisina tulevaisuudennäkyminä.”

Hesari ei hämmästele tai kyseenalaista miksi rikkaimman kymmenyksen miellyttäminen on tärkeämpää kuin 90% suomalaisten hyvinvointi. Hesarin mielestä asia on itsestäänselvyys, ja haluaa kertoa asian lukijoilleen sellaisena, jotta tuo tulevaisuudennäkymä myös pysyisi epärealistisena.

Hesari siis haluaa, että käytät elämäsi töissä, jotta rikkaiden ei tarvitsisi maksaa veroja. Tai toisin sanoen: teet yhä niin paljon töitä jotta rikkaat rikastuisivat.

Joka neljäs meistä ei halua tuhlata elämäänsä rikkaiden vuoksi. Joka neljäs suomalainen haluaa runsaamman, mielekkäämmän ja onnellisemman elämän. Tee siis vähemmän töitä jos siltä tuntuu.

Silmiinpistävämpää viimeaikoina kuin köyhimpien jääminen kelkasta on rikkaimpien näyttävä irtiotto. Kyse ei ole palkkaerojen kasvusta vaan superrikkaita suosivista verotuksen muutoksista – pääomatulojen kovin lempeästä verokohtelusta – ja ennen kaikkea pääomatulojen osuuden kasvusta.Tuloerojen kasvu – Soininvaara

Peruutin Sunnuntai-hesarin tilauksen.

Kuva (c)ohtuudella cutrepunx

Keskipäivän vietto Ateneumissa jatkuu. Viime postauksessa ihastelimme Ateneumin ulkonäköä ja taiteesta maksettavia bonuksia.

Tarjoilijat täyttivät kahvilassa buffeen salaattipöytää. Linja-autokuski hauskuutti ravintolapäällikköä. Luin Daixin kirjaa Picassosta kahvin ääressä.

Viime vuosisadan ensimmäisinä vuosina Pablo asui vuorotellen Pariisissa ja Barselonassa. Vuodet olivat Pablon kurjimmat. Hän kärsi kylmyydestä ja pohti elämän mielekkyyttä. Tauluille tämä tunnelma välittyi kylmän sinisenä.

“Hän tarkkailee sinisen eri sävyjä ja käyttää niitä yhä vapaammin. varjot, yö, kurjuus, kaikki on sinistä. Ahdistus on sinistä. Nälkä on sinistä. Hän maalaa sinisiksi kaikki ystävänsä.”

Sinisen kauden huipputyönä pidetään traagista Silittäjätärtä. Naisen luiseva ruumis on painunut työn taakasta kasaan.

Vartijat käyskentelevät Ateneumin aulassa. On helppo kuvitella olevansa Sean Connery, joka suunnittelee suurta taideryöstöä. Sean esittää lukevansa kirjaa tehden samalla muistiinpanoja museon turvajärjestelyistä. Kaadan lasiin lisää vettä ja luen lisää.

Picasson taiteesta puhutaan usein abstraktina. Se ei ole sitä. Abstraktihan on jotain täysin todellisesta maailmasta irroitettua. Taidetta joka ei esitä mitään konkreettista. Pablon työt esittävät aina jotain.

Pablo tutki olioita ja pyrki löytämään niiden ytimen. Mikä tekee oliosta juuri itsensälaisen. Tällainen tutkimusmatka aiheutti aikanaan suurta kohua. Kuinka joku saattoi kuvata naiset kuten Pablo kuuluisassa Avignonin naiset maalauksessaan.

Pablo otti vaikutteita afrikkalaisista naamioista ja kehitti naamiotaiteilijoiden tyyliä eteenpäin. Avignon on muuten Barselonassa sijaitseva huorakatu. Maalauksen naiset keikistelevät kadun ikkunoissa.

Picasso yksinkertaisti olioita yhä enemmän. Pablon kubismissa yksinkertaistaminen on viety huippuunsa. Vuoden 1911 töitä tulee katsella perinteistä taidetta kauemmin. Maalauksen yksityiskohdat muodostavat rauhassa katsellen kuvan esitettävästä asiasta. Olion tärkeimmät ominaisuudet muodostavat olion.

Kollaasien tekeminen on hauskaa. Olemme kaikki leikelleet ja liimailleet piirrustuspaperille kuvia lehdistä. Lapsista kollaasien teko on erityisen hauskaa mutta veikkaan, että me aikuisetkin nauttisimme niiden teosta jos vain uskaltaisimme.

Pablolle kollaasien teko, synteettinen kubismi, oli keino kritisoida maalaustaidetta.

“Mikäli taulu on esine, mikäli muotoja voidaan saada aikaan leikkaamalla, taittamalla ja kokoamalla yhteen erilaisia materiaaleja, niin silloin väritkin voidaan korvata. Esineiden jäljittelemisen sijaan tauluun voidaan siis sijoittaa todellisia esineitä, joilla on aineiden olennainen rakenne…

Nyt puhkeaa ristiriita aidon todellisuuden ja uudelleen luodun todellisuuden välille. Nyt äkkiä maalaustaide taiteilijan luomistyönä tulee kyseenalaiseksi.”

Pablo kyseenalaisti maalaustaiteen tavan toistaa tuttua tapaa nähdä todellisuus ja näin kuluttaa itsensä loppuun. “Taiteen kuolema ei riipu kielen kulumisesta vaan siitä, että ei piitata tästä kulumisesta. uutta on kaikkialla sille, joka osaa tarttua siihen.”

Pablo jatkoi entistä tehokkaampien ja voimakkaampien ilmaisukeinojen etsimistä myöhemmissä töissään. Me fillaristit olemme erityisen vaikuttuneita siitä, kuinka vahvasti Pablo löysi ja yhdisti satulan ja stongan. Ne tuovat esiin härän alkukantaisuuden vahvasti.

Ateneumin kahvila alkoi täyttyä lounastajista. Maakuntamatkailijat tilasivat aamukonjakkia. Siirryin näyttelyyn jossa vietin seuraavat kolme tuntia ihaillen erityisesti näitä Pablon töitä:

• La Celestine, Pablon naapuri vanha yksisilmäinen parittajaeukko.
• Omakuva
• Viiksiniekka
• Mies ja kitara
• Tutkielma
• Paulo harlekiinina
• Härkätaistelu
• Härkätaistelu Toreron kuolema
• Olkihattu ja sinisiä lehviä
• Marie-Theresen muotokuva
• Mies ja lammas
• Sylvetten muotokuva
• Näytäntö: rakkaus uskaltautuu naisten luo
• Jacqueline kädet ristissä

Painoin pipon päähän ja työnsin Ateneumin ulko-oven auki. Astuin harmaaseen Helsinkiin. Olo oli rentoutunut ja rauhallinen. Pablon lumo säilyi vielä muutaman tunnin. Tuokin kerjäläinen mielenkiintoisine kasvoineen sopisi maalauksen aiheeksi.

Blogiani ja Twitter-päivityksiäni seuranneet ovat huomanneet, että puuhaan kaikenlaista vapaa-ajallani. Toimitan Pohjois-Haagan kotisivuja, koordinoin aluefoorumia, hoidan kasvimaata, keinun ja leikin lasten kanssa ja nukun päiväunia. Kesällä ostin huuliharpun.

Vapaa-aikani on osa elämääni siinä missä työaikanikin. Olen siitä onnellisessa asemassa, että nautin työstäni suunnattomasti. Kutsumustyö voi viedä helposti mennessään niin, että muu elämä jää paitsioon. Minulle meinasi käydä näin muutama vuosi sitten.

Olen siitä lähtien treenannut keinoja joilla voin elää hyvää elämää kokoajan. En halua rajoittaa huumaavia flow:n tunteita vain työpaikalle. Monet nykyisistä vapaa-ajanpuuhistani ovat harkittuja tapoja parantaa omaa hyvinvointiani.

Omaa onnellisuuttaan ja hyvinvointiaan voi parantaa hyvin erilaisin keinoin.  Keinot riippuvat ihmisestä ja hänen elämäntavoitteistaan.

Olen onnistunut parantamaan omaa hyvinvointiani toteuttamalla psykologian ja filosofian meille tuottamaa tietoa hyvästä elämästä. On olemassa kaikille yhteisiä tapoja parantaa hyvinvointia. Eräs niistä on sosiaaliset kontaktit ja ystävyyssuhteet, rakkautta unohtamatta. Olen kirjoittanut blogissani myös joutilaisuudesta, hidastamisesta, mikä ei sinällään ole keino vaan seuraus siitä, että tietää mihin keskittyä elämässään. Aion vastedeskin viettää entistä parempaa elämää ja opetella uusia tapoja saada hymy kasvoille.

Koska saamme tyydytystä muiden ihmisten kanssa oleskelusta, on vain järkevää parantaa hyvinvointia yhdessä. Perustin elämisen opettelua varten toiminimen, Vehmas Assembly, jonka parissa toivon jakavani uusia kokemuksia teidän kanssanne.

Tarkoitukseni on jatkaa kirjoittamista hyvinvoinnista ja keinoista parantaa omaa elämää. Lisäksi aion järjestää silloin tällöin kokoontumisia ja pikakursseja hyvästä elämästä ja keinoista joilla tukea omaa hyvinvointia.

Kurssiaiheet valitaan siten, että minun, yhteistyökumppaneiden ja osallistujien hyvinvointi paranee kursseille osallistuisen myötä. Se paraneeko elämänlaatusi kirjoituksiani lukemalla, riippuu siitä saavatko ne sinut toimimaan. Lukeminen ei auta, elämää tulee elää.

Ensimmäinen pikakurssi on muuten aikataulutettu lokakuun alkuun. Muista tilata Vehmas Assemblyn blogi ja lisätä Vehmas Twitter-seurattavien joukkoon.

Kuva cc dotbenjamin

Juhannuksen alla saapuneet lämpimät ilmat herättivät kasvimaan vihdoin eloon. Kasvit juroivat kylmissään koko kesäkuun ja nököttivät allapäin sateessa.

Alkukesä tuotti erityistä hankaluutta palkokasvien osalta. Herneet jouduin istuttamaan kahdesti ja härkäpapujakin jouduin uudelleenistuttamaan kun ensimmäiset siemenet mätänivät maahan.

Vaikka kesän kasvu onkin myöhässä, olen jo ehtinyt herkutella oman maan muonalla. Valkoisissa ja kirkkaan punaisissa retiiseissä on hieno jälkipotku. Kotimainen chilinkorvike. Kun retiisit ripotteli rehottavana kasvavien romanasalaatinlehtien joukkoon ja lisäsi vielä muutaman uuden sadon sipulin, pari tomskua ja kurkun paloja niin ateria olikin lähes valmis. Siemensekoitus ja oliiviöljyn ja balsamicon liraus kruunasivat kesäherkun.

Maankuopiminen ja sadon jännitys ovat kasvimaahommissa sivuseikkoja. Raaputtelua voi pitää pienenä taukona puutarhatuolilla mietiskelystä ja grillituoksujen huokailusta.

Kuvissani (cc) : kesäkuun ilta kasvimaalla, ruutupenkkini monimuotoisuutta: porkkanaa, retiisiä, salaattia ja pinaattia sulassa sovussa sekä alimpana mehukkaita retiisejä. Lisää tämän kesän kuvia kasvimaalta

Lomakausi on pyörähtänyt Suomessa käyntiin. Itse olen viettänyt viimeiset kaksi viikkoa vapaaherrana ja toinen lomarupeama odottaa heinäkuussa. Mitä lomalla kannattaisi tehdä?

Lomahan on omaa-aikaa jota ei myydä työnantajalle. Työaikakin on omaa-aikaa mutta olet sopinut käyttäväsi tämän osan elämästäsi sopivaa korvausta vastaan työnantajasi parhaaksi katsomalla tavalla. Lomalla monelle pukkaa päälle kauhea stressi. Miten näiden neljän viikon aikana ehtii tehdä sen kaiken mitä talvella ei töiden vuoksi ehtinyt?

Monelle käy kuten minulle. Talvi menee suhahtaen ohi ja ajatukset pyörivät vain työssä. Arki kulkee kuin autopilotilla. On kiire ja liikaa töitä. Lomalla on tärkeä rooli loppuunpalamisen ehkäisijänä. Ihminen ei kestä jatkuvaa työpainetta. Ideaalitilanteessa tällaista tarvetta ei tietenkään olisi ja minäkin osaisin jaksottaa ja ottaa sopivan määrän työtehtäviä hoitaakseni. Ehtisin tehdä talvella hötkyilemättä muutakin.

Lomalla tulee levätä ja rauhoittua (jotta jaksaa taas painaa). Oppia olemaan joutilaana ja kestämään tylsistymistä. Joutilaisuuden eduthan ovat mahtavat mutta kuinka se tehdään? Tässä muutama hyväksi havaittu keino:

1. Tee vähemmän Useiden asioiden tekeminen samaanaikaan on sitä pahinta myrkkyä rauhalliselle mielelle. Päivän ohjelmaa suunnitellessasi jätä puolet asioista tekemättä. Nuku pidempään tai ota alennusmyyntireissun sijaan nokkaunet.
2. Tee vielä vähemmän Koska joutilaana olo on meille niin tuhottoman vaikeaa kannattaa tekemisen vähentämiseen keskittyä. Joutilaana ihminen unelmoi ja aivot saavat ratkoa ongelmia sillä aikaa kun ihastelemme pilvien liikkumista. Informaatiotulva tukkii omat ajatukset. Älä lue sähköposteja, älä katso uutisia, älä lue uutisia, jätä kännykkä kotiin ja sovi tapaamiset kuten ennenvanhaa. Käyn tällähetkellä sisäistä kamppailua tuon viimeisen kohdan kanssa. Sosiaalinen media on heikkokohtani.
3. Ole läsnä Nyt kun olet saanut omat ajatukset takaisin uutistulvan uppeluksista ja irrottautunut email- ja nettisiteistä voit vihdoin olla läsnä. Tapaa ystäviä, ole perheesi kanssa. Kuuntele heitä kun he puhuvat. Katso silmiin.
4. Maistele ruokaa Thaimaassa ollessani ruokailuvauhtini puolittui. En halunnut vaikuttaa ainoalta nälkäiseltä. Ruoka maistuu hitaasti syötynä paremmalta. Vertaile kesän aikana kuka lähitorilla myy parhaita perunalajikkeita tai kenellä on kauppahallissa parhaat makkarat ja mureimmat luomuentrecot.
5. Istuta kasvi ja syö se Mikään ei ole niin hyvää kuin itse kasvatettu ruoka. Istuta parvekkeelle tai ikkunalaudalle salaatteja, retiisejä ja osta kirsikkatomaatin taimi. Puutarhaliikkeillä on hyvät taimivalikoimat. Nam nam
6. Kävele ihminen on kehittynyt liikkumaan jalkaisin, usko tai älä. Kävely on hieno tapa liikkua kun ei ole kiire. Ja kiirehän meillä ei ole kun emme ole paljon mitään tekemässäkään. Kävele kauppaan, rannalle, puistoon.
7. Lue Aina päiväunien ja kävelyiden lomassa on luksusta istahtaa tai köllähtää sohvalle tai viltille lukemaan ajatuksia herättelevää kirjallisuutta (joutilaat aivot pitävät uusista ajatuksista). Älä lue lehtiä vaan kirjoja. Jokaisen lukupinosta tulisi löytyä riemastuttavan herättelevä uusi The Idler – Smash the system
8. Käy ongella Onki maksaa muutaman euron mutta vastineeksi saat luksusta. Saat rauhoittua vedenäärellä ja miettiä sinisiä ajatuksia ja meditoida pomppivaa kohoa. Kalat saattavat häiritä välillä, mutta tämä on vältettävissä vaihtamalla lepäilypaikkaa.
9. Nuku lisää Päiväunet ovat poikaa. Tapaan totuttelu vaatii kuitenkin itsekuria. Aivot kapinoivat vastaan ja keksivät kaikkea turhanpäiväistä tekemistä mikä ei muka voisi odottaa. Mikään ei ole niin tärkeää, ettei ensin voisi nukkua päikkäreitä. Pelastat samalla maailmaa, onhan nukkuminen ympäristöystävällisin teko jonka voit tehdä.
10. Selkeytä elämääsi Millaisena ihmisenä haluat, että sinut muistetaan? Mistä sinun hyvä elämäsi koostuu? Kirjoita lista ylös ja pohdi kuinka nämä ominaisuudet voi saavuttaa. Aseta ensi kesäksi välitavoitteet hyvälle elämällesi. Töiden ja kiireiden taas alkaessa sinulla on mielessä omat päämäärät jotka ankkuroivat sinut tukevasti elämään. Alennusmyyntejäkin on helpompi vastustaa mikäli vuoden 2010 kevätmuodin omistaminen ei kuulu elämäntavoitteisiisi. Sinulla on suunta ja olet matkalla sitä kohti.

Toivottavasti ajatuksista on apua kun karsit lomasuunnitelmiasi. Hyvässä lykyssä sinulla ei ole suunnitelmia. Minulla on. Neljän viikon aikana aion: uida, nukkua, syödä, saunoa ja istua kasvimaalla.

Kuinka sinä aiot lomailla, mikä on paras lepäilyvinkkisi?

Uskon, että monille sosiaalisen median aktiivikäyttäjille kärsimättömyys on tuttu tunne. Jatkuvaan tietovirtaan jää koukkuun. Pelkää menettävänsä jotain, ellei tarkasta Twitter-virtaa tai syötetilauksiaan jatkuvasti.

Itse tunnen usein pettymystä, jos en löydä Twitterin tietotulvasta mitään mielenkiintoista. Viiden minuutin päästä tarkastan tilanteen uudestaan, josko nyt.

Syötteenlukijan tuhansista kirjoituksista avaan iltaisin selaimen välilehdet pullolleen mielenkiintoisia kirjoituksia ja uutisia, mutta jätän suuren osan lukematta niiden pituuden vuoksi. En malta lukea niitä. Jossain saattaa olla jotain mielenkiintoisempaa. ForaTV:n Twitter-parodia osuu asiassa nappiin:

Video – Introducing Fwitter: Get Smart Faster

Kun emme malta keskittyä olennaiseen, siihen itselle tärkeään tietoon ja sen rauhalliseen mutusteluun, menetämme parhaat ajatuksemme. Hyvät ideathan syntyvät usein silloin kun emme tee yhtään mitään. Itse saan parhaat ideani usein puoliunessa sängyllä loikoillessani. Jotkut seuraavat informaation päivittymistä nykyään jopa sängyssä, vessasta puhumattakaan. Montakohan ajatusta on jäänyt syntymättä raivoisan tietotulvassa kahlaamisen vuoksi?

Tämä kärsimättömyys keskittyä yhteenasiaan kerrallaan, ei haittaa pelkästään hermostunutta kännykänräplääjää vaan saattaa vaikuttaa hänen lähipiiriinsäkin. Äitini on kova käskemään minua laittamaan kännykän pois. Vaimoni käyttää asiassa hieman värikkäämpää kieltä.

Naked Capitalism, erinomainen talousblogi muuten, kirjoitti joku tovi sitten Twitterin vaikutuksista kommunikaatioon.

“I have a second issue with Twitter, and mobile communications generally, I can’t control how they are used, but I see them as having a corrosive effect on interpersonal relations.

It’s one thing to take calls, check texts tweets, or the news when out and about by yourself. But it has become the norm to take them when meeting with others. That reduces the quality of the interaction and sends a message that the person you are with is merely an option, other options are ever present and must be assessed, maybe exercised.”

Myös Marginal Utilityn Rob on pohtinut viimeaikoina Twitteriä ja Facebookkia. Hän jatkaa Naked capitalismin pohdintaa sosiaalisen median vaikutuksista ystävyyteen:

“It’s easier to manage friendships online and treat friends as our fans than it is to make the mundane efforts of actually being friends with them—scheduling time to spend with them and actually being present with them without multitasking. “

Jo pelkkä tiedon valtava valinnanmahdollisuuksien määrä ahdistaa. Mutta entä jos kirjoitusten aiheetkin ovat “tyypillisiä uutisia”: valtioiden omanedun tavoittelua, kriisejä, irtisanomisia, ilmastonmuutosta, poliitikkojen saamattomuutta ja pedofilian uhreja? Ei ihminen tarvitse tällaista tykitystä! Ei netistä, eikä muistakaan medioista.

Tavallisen pulliaisen ei oikeastaan tarvitsisi lukea kuin yksi viikottainen uutisliite viikossa saadakseen tarvittavan tietämyksen maailman menosta – siinäkin olisi varmasti jo liikaa.

Ei minun tarvitse tietää kuinka Pohjois-Korea tänään jallittaa muuta maailmaa ydinaseuhalla. Tieto ei paranna minun päivääni mitenkään. Ahdistavat uutiset, joihin ei voi itse vaikuttaa, saattavat tosin toimia syynä juoda toinen tuoppi, ostaa kymmenennet kengät ja käpertyä sohvalle tuijottamaan TV:n sirkushuveja.

Anxietyculture epäilee ahdistelu-uutisten ajavan jopa yhteiskunnallista päämäärää:

“There are strong vested interests in keeping public anxiety at a high level. Anxious people make good consumers – they tend to eat and drink compulsively, need more distractions (newspapers, TV, etc) and more external buttressing of their fragile self-image through lifestyle products and status symbols.”

Oheinen Ed4Wb:n video pohtii olemmeko sekoittaneet tietopommituksen keskellä tiedon ja viisauden. Nopea tieto pyrkii ongelmien pikaratkaisuihin, h i d a s tieto  ongelmien välttämiseen. Viisaus on kokonaisvaltaista ymmärtämistä siitä mikä on hyväksi. Myös YLE:n Opinportista löytyy mieenkiintoisia infotulvaa käsitteleviä videoita ja muuta materiaalia.

Video – Information Deformation

Olen miettinyt viime viikkoina erilaisia keinoja levätä. Tämä on hiekkalaatikkokeskusteluiden perusteella yleinen pohdinnan aihe myös muissa lapsiperheissä. Tehokkain keino on tietenkin nukkuminen, mutta kattoon tuijottelu tulee varmasti hyvänä kakkosena.

Milloin sinä maltoit tutkia puolituntia olohuoneesi katon kuvioita näytön tuijottelun sijaan? Entä lukea kirjaa tietokoneen tai TV-näytön tuijotuksen sijaan?

Nyt tämä poika siirtyy sohvalle lukemaan Tom Hodginsonin How to be free:tä ja painuu sitten pehkuihin uneksimaan sinisiä ajatuksia.

Natustelin chiapataa, juustoja ja savulohta puuhellan rätistessä ja levittäessä lämpöä mökkiin. Nukahdin Silkkitien tunnusmusiikkiin herätäkseni lukemaan muutaman sivun ja nukahtaakseni taas uudelleen. Sytytin hellan uudelleen aamuyöllä ja siirryin sänkyyn lukemaan. Nukahdin. Katolta tömpsähteli sulavaa lunta maahan.

Kymmeneltä aamulla tuijottelin sängyssä kattoon, lueskelin ja nautin aamukahvia. Ulkona oli häikäisevä kevätpäivä. Katselin sitä tuvan ikkunasta. Hömötiaiset kosiskelivat toisiaan.

Kävelin sohisevan kevätlumen reunustamaa hiekkatietä kohti jotain mukavaa rantakalliota. Peuraperhe hämmästyi omenapuiden takana. Istuin rannalla kiviaidan vieressä jäälle katsellen. Aurinko lämmitti.

Söin herkullisen lounaan, luin hiukan ja ajoin kotiin leikkimään lasten kanssa. Lomalukemisena minulla oli Tom Hodgkinsonin Joutilaisuuden ylistys