"Romaneja vainoavat puolisotilaalliset joukot" - Suomen Kuvalehti

Kilpailuyhteiskunta, jossa menestys on materiaalisen vaurauden esittelyä muille kilpailijoille, tekee ihmisistä päättäjien kaltaisia. Kylmiä kyynärpääpyrkyreitä jotka tallovat kenet tahansa hierarkiassa alapuolelleen kokeakseen menestystä. Hierarkiassa jo kiivenneet palkitsevat tällaisesta käytöksestä materiaalisella vauraudella, julkisuudella ja mahdollisuudella polkea yhä suurempaa osaa itseä uhkaavaa toiseutta alleen.

– Yritämme näyttää, että myös omaehtoisen taiteen tekeminen on mahdollista ilman suuria velkoja ja rahamääriä. Haluamme myös, että kulttuurin liitetty kulutuspakko lopetetaan.

Taideslummia puuhataan yhteisöllisesti. – Taideslummi muistuttaa tekemisen oikeudesta ja vapaasta kulttuurista

Neuvotteluyritysten jälkeen kymmenen Taideslummin mielenosoittajaa kiinniotettiin laittomasti ilman poistumiskäskyä. Heidät vietiin poliisiasemalle kuvattaviksi ja tunnistettaviksi. Lain mukaisesti poliisin olisi tullut turvata perustuslaillinen oikeus mielenosoittamiseen ja esimerkiksi osoittaa mielenosoitukselle uusi paikka, ellei entinen siihen jostain syystä sovellu. – Turun Taideslummi häädetty

Epävarmuuden lisääntyessä, kun oma asema kujanjuoksussa alkaa huolestuttaa, muiden polkemista kiihdytetään. Poliisin saappaan alle tallottavat eivät ole ainakaan uhkaamassa tavaralla ja huomiolla paisutettavaa minää, minää, minää.

Vuoden 2010 aikana oikeistopopulistiset puolueet saavuttivat vaalivoittoja useissa Euroopan maissa. Itä-Euroopassa voimistuva äärioikeisto kohdistaa vihansa erityisesti romaneihin.
Lisääntyvä romanivastainen väkivalta erityisesti Unkarissa, Tšekissä ja Slovakiassa on saanut runsaasti huomiota mediassa.

Osittain kyse on häirinnästä ja painostuksesta, romanikylien läpi on järjestetty esimerkiksi rasistisia marsseja. Myös rasistinen väkivalta on lisääntynyt, esimerkiksi Unkarissa romanien koteihin on ensin tehty polttopulloiskuja ja sitten pakenevia romaneja on ammuttu.

Ongelmana on, ettei hyökkäyksiin ole tehokkaasti puututtu. – Kalasataman romanileiri tyhjennettiin – Eurooppa haluaa romanit pois silmistään

Helsingin poliisi ei keskiviikkoiltana tiennyt, mihin Kalasatamasta tiistaina häädetyt romanit ovat menneet. Päivystävän komisarion mukaan partioita oli pyydetty pitämään silmänsä auki, mutta romaneja ei ollut näkynyt keskiviikkona. – Poliisi ei tiedä häädettyjen romanien olinpaikkaa

Joku ihmetteli euroopan ilmapiiriä Twitterissä kysymällä: WTF! banned marches, evictions of gypsies. Is this the Kristallnacht?

Kristalliyö sai alkunsa Herschel Grynszpanin, Saksasta vainoja Pariisiin paenneen juutalaismiehen, surmattua Saksan lähetystövirkailijan Ernst vom Rathin Pariisissa 7. marraskuuta. Vom Rathin murha laukaisi väkivallan aallon juutalaisia vastaan Saksassa. Hyökkäys näytti spontaanilta, mutta Saksan hallitus oli järjestämässä sitä. Hallitus toimi virallisten kanavien lisäksi natsipuolueen kautta.

Toivotaan, että Helsingin kaupunki ei onnistu yrityksessään oikeuttaa ja kiihdyttää jo potkittujen polkemista varastetulla sähkökaapelilla. Vihan lisääntyminen on kuitenkin odotettavaa sillä tavaraan kohdistuva rikos on tavaramäärästä kilpailevassa yhteiskunnassa se kaikkein pahin rikos.

“Never forget that everything Hitler did in Germany was legal.” Martin Luther King, Jr.

Pyysin Kumpulan kyläjuhlien suurnaisen aluefoorumiin kertomaan pitkän ja häikäisevän menestyksekkään koordinaattoriuran aikana kertyneistä kokemuksistaan sekä Arabianrannan superkoordinaattorin jakamaan tietoa siitä kuinka he pykäävät runsaita asukastapahtumiaan, kuten ensi lauantain Isoa kierrätystapahtumaa.

Lyhyestä virsikaunis. Aktiivisten asukkaiden porukka otti idean omakseen ja ryhtyi hommiin. Tervetuloa lauantaina 21.5. nauttimaan Pohjois-Haagan ja Lassilan ensimmäisten kyläjuhlien, Haagapäivien, runsaasta ohjelmasta.

Kevään aluefoorumiaiheeksi valikoitui asukkaiden oman aluesuunnitelman teon käynnistäminen. Taustalla oli Pohjois-haagalaisten ja lassilalaisten tympääntyminen ja hämmentyminen Helsingin kaupungin esikaupunkien renesanssihankkeen hähmäisyyteen.

Kävin keväällä kaupungin ja Helka ry:n tarjoaman loistavan Osallistavat menetelmät ja fasilitointi-kurssin jonka opein pyörittelimme ajatuksemme ja ideamme fläpeille.

Ensimmäisen tunnin aikana ehdittiin tutustua ja pohtia suunnitteluprosessin sudenkuoppia ja keksiä ratkaisuja suurimpiin uhkiin. Uhiksi koettiin muunmuassa yhteisten tavoitteiden puute, NIMBYily, kaupungin välinpitämättömyys ja suunnitelman vaikuttavuuden puute.

Kahvitauon aikana syntynyt soliseva keskustelu jouduttiin keskeyttämään kun oli aika ryhtyä tunnistamaan Pohjois-Haagan ja Lassilan asukkaille tärkeitä alueita ja paikkoja.
- Alueen asukkaat tekemään omaa aluesuunnitelmaa Pohjois-Haagalla ja Lassilalle

Jatkoimme aluefoorumissa alkanutta suunnittelua toukokuun alussa. Fasilitoimme itsestämme muutamassa tunnissa seuraavat asiat: aluesuunnitelman tavoitteet, eli mitä haluamme saada aikaan ja rajasimme suunnitelma teemat joihin tulemme keskittymään.

Huomasimme suunnittelun uhkia pohtiessamme, että ilman selkeitä tavoitteita asukkaiden suunnitelma saattaa jäädä vain mukavaksi puuhasteluksi. Oli aika löytää yhteisymmärrys suunnitelman tarkoituksesta. Aluefoorumin Sampsa veti illan yksilö- ja ryhmätyöskentelyt osallistuen itsekin ideointiin.

Seuraavia kysymyksiä pohdittiin yksin, ryhmässä ja kaikkien kesken: Mitä hyvästä aluesuunnitelmasta selviää?, Kenelle aluesuunnitelma tehdään?, Kuinka aluesuunnitelmaa käytetään?, Milloin aluesuunnitelmaa käytetään?…

…Mehu- ja suklaapisaratauon lomassa tutustuimme aiemmin listattuihin alueelle tärkeisiin teemoihin ja alueisiin. Pohdimme mitkä asiat tai kokonaisuudet noudevat esille pitkästä listasta meille tärkeitä asioita. Tutustuimme kaikkiin ehdotuksiin ja annoimme niille ääniä. Vihreällä tarralla äänestettiin asioita joihin tulisi keskittyä. Keltaisella äänestettiin asioita joihin tulisi ehkä keskittyä ja punaisella tyrmättiin idea. Seuraavat kokonaisuudet valikoituivat niiksi teemoiksi joita lähdetään syventymään yksityiskohtaisemmin seuraavissa tapaamisissa.

1. Aukiot, solmupisteet ja keskukset
2. Puistot ja luontoalueet
3. Liikenne
4. Julkiset vapaat tilat
5. Asukastoiminta
6. Palvelut: julkiset ja yksityiset

- Asukkaiden aluesuunnitelma alkaa muotoutumaan

Joku kysyi tilaisuudessa: mistä tähän saadaan rahoitus?

Ei ole rahoitusta, eikä siis myöskään herroja jotka toppuuttelisivat asukkaita olemaan realisteja. Eräskin osallistuja painotti utopioiden kirjaamista ja toinen haastamista. Vapaaehtoiseen, yhteistyöllä tehtyyn oman asuinalueen kehittämiseen ei tarvitse rahalla pakottaa. Se kun nostaa hyvinvointia ilman rahaa.

Herne eksyi eilen aamulla aika syvälle nenääni kun luin, että Helsingin palvelut ovat vaarassa bioenergian vuoksi.

Onneksi YLE on eilisen jälkeen muokannut uutistaan epäselvemmäksi. Epäselvät uutiset eivät saa aikaan reaktioita lukijoissa. Se taas takaa, että ihmiset eivät kiinnostu asioista ja päättäjät saavat päättää asioista ilman häiritsevää keskustelua.

Helsingin Energian siirtyminen kivihiilen tupruttamisesta puuenergiaan on supistamassa yhtiön voittoja ja siten Helsingin kaupungin voittoja. Kivihiili on kvartaalimaailmassa parempi pisnes kuin uusiutuvaenergia. Fossiilibisneksen voitoilla voikin sitten silotella toiminnan haittoja vaikkapa – Design-vuodella.

Toivottavasti kaupunki pitää päänsä eikä jatka lyhytnäköistä palveluiden tuottamista ihmisten ja maapallon kustannuksella kuten valtiolla on tapana; aseita, viinaa, öljyä, turvetta ja ydinvoimaa.

Tiesittekö muuten, että puolet Suomen polttamasta kivihiilestä tulee Venäjältä tai, että Venäjän viimeinen tsaariperhe heivattiin juuri kivihiilikaivokseen? Indonesiastakin rahdataan kiviä Suomeen. Onkohan mukaan sattunut Borneon sademetsistä raivattua hiiltä?

CC melancholic optimist

Järjestämme seuraavat asukkaiden kesämarkkinat Pohjois-Haagassa sunnuntaina 1.8. klo 10-14 koska se on kivaa ja koska kukaan muukaan ei niitä järjestä.

Tule moikkaamaan, jakamaan (tai myymään) ylimääräisiä roippeita, syömään pullaa tai nauttimaan iloisista naamoista. Vinkkaa muusikkokavereillesi tai muille taitajille, että heidän taitojaan arvostettaisiin kovasti. Osaatko jonkin taidon? Tule opettamaan se meille.

Pohjois-Haagan ja Lassilan asukkaiden Tehdään yhdessä-ryhmä ja Pohjois-Haaga Seura järjestivät eilen kesämarkkinat. Tapahtuma oli huikea menestys. Kirjoitin päivästä muutaman rivin Pohjois-Haagan kotisivuille.

Tapahtumien järjestelyssä oppi paljon mm. tajuamaan sen lannistavan byrokratiamäärän jolla asukkaat pyritään pitämään passiivisina. Nollabudjetin tapahtuman luvat ja vakuutukset maksoivat muuten lähes 200 euroa. Odotamme jännityksellä mahdollisia lisäkuluja myyntiluvista.

Seuraavat markkinat ovat Elokuun ensimmäisenä sunnuntaina 1.8. Mistäköhän löytäisin tapahtumaan bändin tai muita esiintyjiä: tarinankertojan, lasten leikittäjän (ulkopelikoulu?), trubaduurin, runonlausujan, hierojan, muotokuvamaalaajan, fillarinkorjaajan tai muita paljon kaivattuja osaajia? Onko ideoita mistä rekrytä tai saada osaajat kiinni?

Tule sinäkin. Tapahtuma on ilmainen.

Otin Kööpenhaminan ilmastokokousfiaskon raskaasti. Päättäjien kädettömyyden aiheuttama ahdistuksen määrä yllätti. Olen huomannut, että vaikeista asioista kirjoittaminen auttaa minua jäsentämään ajatuksia ja purkamaan mielipahaa ja ahdistusta. Toivottavasti sinäkin saat kirjoituksesta jotain irti.

Aloin syksyn mittaan olemaan kurkkuani myöten täynnä ilmastonmuutosuutisia. Tutkimukset toisensa jälkeen osoittivat lapsilleni aina entistä kamalampia tulevaisuudennäkymiä. Koko ongelma oli muka tarkoitus selvittää Kööpenhaminassa.

Vaikka olin hyvin skeptinen päättäjien kyvyistä tehdä epäitsekkäitä päätöksiä, hämmästyin kuinka voimakkaasti reagoin Kööpenhaminan ilmastokokouksen täydelliseen epäonnistumiseen.

Olin junassa matkalla kotiin kun luin ensimmäisistä Köpiksen hätähuudoista. Obama oli pettänyt. Koko ihmiskuntaa koskettavan ongelman kauheus tuntui vyöryvän kerralla niskaani.

Millaista on elää maapallolla jossa henkiin jääneet miljardi ihmistä elävät kapealla ilmastovyöhykkeellä, eteläisen pallonpuoliskon ollessa asuinkelvotonta aavikkoa? Kuinka sopuisasti ne viisi miljardia voivat kuolla? Kuinka muuttoliikkeet tulevat sujumaan. Sodinko minä vai vasta poikani?

“…Juuri päättynyt Kööpenhaminan ilmastokokous on vuosisadan pettymys. Lopputulos on viemässä maailmaa katastrofaalisen ilmastonmuutoksen polulle. Kansallisten etujen puolustaminen ja teollisuusmaiden kyvyttömyys sitoutua oikeudenmukaisiin ilmastotoimiin on epäonnistuneen lopputuloksen perimmäinen syy…”

Miten voi olla mahdollista, että “päättäjät” epäonnistuvat päättämään uransa tärkeimmästä asiasta? Miten meidän nyt käy? Ilmastokokouksen piti pelastaa meidät. Onko vielä aikaa estää pahimmat skenaariot? Kirjoitin Facebookin päivitykseen: we have failed.

Kumppanissa oli syksyllä hyvä kirjoitus siitä, kuinka ilmastonmuutosuutiset ahdistavat. Valtava maailmanlaajuinen ongelma, joka tuntuu olevan omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella syö miestä jos toista.

Keksimme keinoja olla ajattelematta epävarmuutta ja mielipahaa tuovaa asiaa.

• Yhdet sulkevat asian pois elämästään välttelemällä uutisia.
• Toinen puolustautuu ahdistukselta kuluttaen ja autoillen uhmaiän tarmolla entistä enemmän.
• Kolmas kieltää koko ilmiön ja toivoo, että tutkijat löytävät todisteita uskolle.
• Monet tekevät pieniä muutoksia kulutustottumuksissaan kokeakseen tehneensä voitavansa. He autoilevat markettiin palauttamaan maitotölkkejä, ja ostavat luomukermaa paistin kastikkeeksi.

Jos tunnistit itsesi listasta, älä murehdi. Et ole ainut vaan paremminkin osa massaa (mikä varmasti riemastuttaa).

On luonnollista, että haluaa välttää ahdistavia asioita. Ne haluaa unohtaa ja toivoa, että asiat ovat huomenna kuin taikaiskusta toisin. Valitettavasti asioiden eteen täytyy tehdä jotain – sinunkin. Hyvä uutinen tässä on se, että tekemällä oman osuutesi minimoit ahdistuksen ja näytät muille esimerkkiä.

Ilmastonmuutos ahdistaa minuakin. Kööpenhaminan kokouksen jälkeen ilmastonmuutos vasta ahdistaakin. Poliittiset päättäjämme epäonnistuivat. Edustajamme nakkasivat hanskat tiskiin ja viskasivat pallon meille tavallisille jampoille, kolmannelle sektorille ja yrityksille. - Selvittäkää te tämä katastrofi. Me suunnittelemme nyt ympäristöhallinnon alasajoa.

En usko, että kyseessä oli vain päättäjien epäonnistuminen, vaan koko järjestelmä saattaa olla kykenemätön enää edustamaan nykyisenkaltaista yhteiskuntaa. Jos koen saavani surkeaa palvelua, siirryn käyttämään parempaa palvelua tai teen asian itse. En tiedä haluanko enää äänelläni tukea jatkuvasti pettävää poliittista järjestelmää.

Muutamana joulukuun pikkutuntina olen pilannut ystävien illan (sori) purkamalla ahdistustani kertomalla suunnitelmista muuttaa ilmastonmuutoksen vuoksi maaseudulle. Omalla pellolla ja haulikolla luulisi pärjäävän ilmastonmuutoksellekin. Ahdistava ajatus.

Yritän minimoida ilmastonmuutosahdistuksen vähentämällä omia päästöjä, ja välttelemällä ilmastouutisia, siinä missä muitakin uutisia (suurinta osaa). Vältän ahdistuksen ja parannan oloani tekemällä merkittäviä parannuksia siihen kuinka käytän maapallon resursseja. Samalla kun pienennän omaa vaikutustani opetan lapsille kuinka täällä sopii käyttäytyä. Itsekkyys ja kansallinen etu kuuluvat historian kirjoihin.

Tavoitteenani on elää velattomasti, eli niin, että en käytä ympäristöä hyödyksi nopeammin kuin se ehtii uusiutua. Aion tänäkin vuonna pienentää vaikutustani vähentämällä kulutusta (tavara syö pään), minimoimalla autonkäytön (fillaristit ovat aateliaa), yhä vähentämällä lihaksien syömistä (ei oikein tee enää edes mieli) ja pienentämällä ekosähkölaskua.

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että saan käyttää suuren osan ajastani ympäristön suojeluun. Järjestöt tarvitsevat nyt kaiken tuen työlleen, sillä välin kun päättäjät keskittyvät syyttelemään toisiaan kansallisen edun ajamisesta/itsekkyydestä.

Sinäkin voit tehdä osasi ja parantaa oloasi helposti:

1. Vaihda uusiutuvaan energiaan
2. Älä aja autolla, käy aluksi töissä vaikka kerran viikossa julkisilla ja lisää rauhallisten aamujen määrää hiljalleen
3. Vähennä lihan syömistä, lihaton maanantai?
4. Säästä rahaa

Tässä muutama, mielestäni hyvä, kirjoitus ilmastonmuutoksesta ja Köpiksestä.

• Tim Kasser: After Copenhagen
• Joss Garman: Copenhagen – Historic failure that will live in infamy
• We’re all eco-warriors now after world leaders failed us at Copenhagen
• Hullun huoneentaulu
• How do I know China wrecked the Copenhagen deal? I was in the room
• Kokemuksia Kööpenhaminasta
• Päivä, jolloin lakkasin uskomasta demokratiaan
• Kööpenhaminan kokous valitsi Martti Backmanin YK:n ilmastosihteeriksi

Kirjoituksen kuvan (cc) Helsingin Energian kivihiilipiipuista nappasi melancholic optimist. Helsingin päättäjät kokevat kivihiilestä luopumisen yhä liian hankalaksi.

Keskipäivän vietto Ateneumissa jatkuu. Viime postauksessa ihastelimme Ateneumin ulkonäköä ja taiteesta maksettavia bonuksia.

Tarjoilijat täyttivät kahvilassa buffeen salaattipöytää. Linja-autokuski hauskuutti ravintolapäällikköä. Luin Daixin kirjaa Picassosta kahvin ääressä.

Viime vuosisadan ensimmäisinä vuosina Pablo asui vuorotellen Pariisissa ja Barselonassa. Vuodet olivat Pablon kurjimmat. Hän kärsi kylmyydestä ja pohti elämän mielekkyyttä. Tauluille tämä tunnelma välittyi kylmän sinisenä.

“Hän tarkkailee sinisen eri sävyjä ja käyttää niitä yhä vapaammin. varjot, yö, kurjuus, kaikki on sinistä. Ahdistus on sinistä. Nälkä on sinistä. Hän maalaa sinisiksi kaikki ystävänsä.”

Sinisen kauden huipputyönä pidetään traagista Silittäjätärtä. Naisen luiseva ruumis on painunut työn taakasta kasaan.

Vartijat käyskentelevät Ateneumin aulassa. On helppo kuvitella olevansa Sean Connery, joka suunnittelee suurta taideryöstöä. Sean esittää lukevansa kirjaa tehden samalla muistiinpanoja museon turvajärjestelyistä. Kaadan lasiin lisää vettä ja luen lisää.

Picasson taiteesta puhutaan usein abstraktina. Se ei ole sitä. Abstraktihan on jotain täysin todellisesta maailmasta irroitettua. Taidetta joka ei esitä mitään konkreettista. Pablon työt esittävät aina jotain.

Pablo tutki olioita ja pyrki löytämään niiden ytimen. Mikä tekee oliosta juuri itsensälaisen. Tällainen tutkimusmatka aiheutti aikanaan suurta kohua. Kuinka joku saattoi kuvata naiset kuten Pablo kuuluisassa Avignonin naiset maalauksessaan.

Pablo otti vaikutteita afrikkalaisista naamioista ja kehitti naamiotaiteilijoiden tyyliä eteenpäin. Avignon on muuten Barselonassa sijaitseva huorakatu. Maalauksen naiset keikistelevät kadun ikkunoissa.

Picasso yksinkertaisti olioita yhä enemmän. Pablon kubismissa yksinkertaistaminen on viety huippuunsa. Vuoden 1911 töitä tulee katsella perinteistä taidetta kauemmin. Maalauksen yksityiskohdat muodostavat rauhassa katsellen kuvan esitettävästä asiasta. Olion tärkeimmät ominaisuudet muodostavat olion.

Kollaasien tekeminen on hauskaa. Olemme kaikki leikelleet ja liimailleet piirrustuspaperille kuvia lehdistä. Lapsista kollaasien teko on erityisen hauskaa mutta veikkaan, että me aikuisetkin nauttisimme niiden teosta jos vain uskaltaisimme.

Pablolle kollaasien teko, synteettinen kubismi, oli keino kritisoida maalaustaidetta.

“Mikäli taulu on esine, mikäli muotoja voidaan saada aikaan leikkaamalla, taittamalla ja kokoamalla yhteen erilaisia materiaaleja, niin silloin väritkin voidaan korvata. Esineiden jäljittelemisen sijaan tauluun voidaan siis sijoittaa todellisia esineitä, joilla on aineiden olennainen rakenne…

Nyt puhkeaa ristiriita aidon todellisuuden ja uudelleen luodun todellisuuden välille. Nyt äkkiä maalaustaide taiteilijan luomistyönä tulee kyseenalaiseksi.”

Pablo kyseenalaisti maalaustaiteen tavan toistaa tuttua tapaa nähdä todellisuus ja näin kuluttaa itsensä loppuun. “Taiteen kuolema ei riipu kielen kulumisesta vaan siitä, että ei piitata tästä kulumisesta. uutta on kaikkialla sille, joka osaa tarttua siihen.”

Pablo jatkoi entistä tehokkaampien ja voimakkaampien ilmaisukeinojen etsimistä myöhemmissä töissään. Me fillaristit olemme erityisen vaikuttuneita siitä, kuinka vahvasti Pablo löysi ja yhdisti satulan ja stongan. Ne tuovat esiin härän alkukantaisuuden vahvasti.

Ateneumin kahvila alkoi täyttyä lounastajista. Maakuntamatkailijat tilasivat aamukonjakkia. Siirryin näyttelyyn jossa vietin seuraavat kolme tuntia ihaillen erityisesti näitä Pablon töitä:

• La Celestine, Pablon naapuri vanha yksisilmäinen parittajaeukko.
• Omakuva
• Viiksiniekka
• Mies ja kitara
• Tutkielma
• Paulo harlekiinina
• Härkätaistelu
• Härkätaistelu Toreron kuolema
• Olkihattu ja sinisiä lehviä
• Marie-Theresen muotokuva
• Mies ja lammas
• Sylvetten muotokuva
• Näytäntö: rakkaus uskaltautuu naisten luo
• Jacqueline kädet ristissä

Painoin pipon päähän ja työnsin Ateneumin ulko-oven auki. Astuin harmaaseen Helsinkiin. Olo oli rentoutunut ja rauhallinen. Pablon lumo säilyi vielä muutaman tunnin. Tuokin kerjäläinen mielenkiintoisine kasvoineen sopisi maalauksen aiheeksi.

Minulle on suositeltu runouden lukemista. Syy tähän kehotukseen on yltiöpäinen loogisuuteni ja kaiken järkiperäinen pureksinta. Minun tulisi kuulemma oppia tuntemaan kauneutta analysoimatta sitä. Olen päättänyt yrittää. Aloitan kauneuden maailmaan tutustumisen Pablo Picasson näyttelystä Ateneumissa.

Vietin rauhalliset neljä keskipäivän tuntia tutkien Pablon töitä. Mutta ennen kuin pääsen kertomaan niistä, kerron talosta jossa taideteokset ovat. Lapset ymmärtävät meitä aikuisia paremmin, että joskus (useinkin) lahjapaketti on hienompi kuin itse paketin sisältö.

Ateneum päivystää tuulisen Rautatietorin laidalla Pohjois-Helsingin bussien rapojen roiskeessa. Ihmiset kiirehtivät sen ohi matkalla lounaalle tai yliopistolle. Katseet tarkkaavat eri suunnista kiihdyttävien autojen liikkeitä, sillä onhan kyseessä yksi Suomen hengenvaarallisimmista paikoista.

Pysähdyin Rautatietorin laidalle Ateneumia vastapäätä. Annoin katseen kohota fasadin yksityiskohtia tutkien yhä ylemmäs. Päätykolmion jumalatarta ja yksityiskohtia oli vaikea erottaa.

Rakennus

Ateneum on pyhitetty kuvataiteille. Aikansa johtava arkkitehti Theodor Höjer suunnitteli 1887 valmistuneen uusrenesanssia edustavan Ateneumin. Renensanssi oli se aika kun Eurooppa kaivoi antiikin ihanteet esiin keskiajan jälkeen.

Monet Theodorin töistä ovat helsinkiläisille tuttuja taloja kuten Kämp ja Skohan talo – eiku -  Skohan talo purettiin makkaratyyliä edustavan makkaratalon tieltä. Myös Theon suunnittelemaa Norrmenin linnaa, jossa liittoutuneiden valvontakomissiokin piti pytinkiä, pidettiin edistyksellisellä 60-luvulla aivan liian kauniina ja se korvattiin lutherilaista logiikkaa ja funktiota edustavalla sokerikuutiotyylisellä Stora Enson pääkonttorilla.

Fasadi

Pääovien yläpuolella olevat suuret rintakuvat esittävät kolmea taiteilijaa: arkkitehti Donato Bramantenia, taidemaalari Rafaelia ja kuvanveistäjä Feidiaania. He katselevat Aleksis Kiveä tuimasti.

Fasadin suuren kaari-ikkunan molemmin puolin seisoo karyatideja. Karyatidi tarkoittaa naistolppaa. Diivammin sanottuna naishahmoista patsasta, joka kannattelee rakennuksen palkistoa pylvään tavoin. Miksi nykyään tehdään vain tolppia?

Fasadin huipulla, päätykolmiossa, taiteen jumalatar siunaa eri taiteenalojen tuotteita. Jumalatar ja fasadin muut veistokset ovat suomalaisen kuvanveiston isän Carl Eneas Sjöstrandin taidonnäytteitä. Carl syntyi Ruotsissa, mutta vaikutti ja opetti 1800-luvun lopulla yli 40 vuoden ajan Suomessa. Tiedätkö muita taiteilijoita jotka voisivat sanoa saaneensa III palkinnon Aleksanteri II:n patsaskilpailussa vuonna 1884. En minäkään.

Liikenteen pauhusta katseensa nostava ohikulkija huomaa julkisivussa myös muita veistoksia. Nämä 16 Ville Valgrenin muovaamaa korkokuvaa esittävät joukkoa eri alojen taiteilijoita. Joukosta voi löytää mm. Rembrandtin, Michelangelon ja Engelin.

Paketti jossa Pablon työt ovat nähtävillä on upea. Avasin raskaat puuovet ja siirryin museoon.

Onko taide parempaa kun siitä saa bonuksia?

Minulla oli runsaasti aikaa. Kävin ostamassa lipun ja jätin takin ja laukun naulaan. Uusrenesanssisen museon lipunmyyjä kysyi S-etukorttia. Asiakasomistaja säästää Pablo Picasson töitä kuluttaessaan kaksi euroa tuleviin jauhelihaostoksiin. Melko brutaali osoitus nykykulttuurista.

Kummastelin myyjälle, että saako Pablo Picassostakin nykyään bonusta. Myyjä oli asiasta ylpeä ja kehui näin olleen jo jonkin aikaa. – Picasson näyttelystä saa kaksi kertaa enemmän alennusta kuin muista näyttelyistä. Olin iloinen, että myyjätär oli ylpeä työstään ja siirryin kahvioon lukemaan loppuun Daixin kirjan Picasson elämästä ja taiteesta.Tiesitkö, että Pabloa voidaan pitää yksinkertaistamisen mestarina, esineiden syvimmän olemuksen tutkijana? Siitä lisää myöhemmin.

Kuten tästäkin postauksesta huomaatte tarvitsen vielä harjoitusta taiteen kauneudessa kylpemiseen. Minulla on yhä paha tapa kaivaa esiin lisätietoa jolla saan taiteeseen lisäarvoa. Tieto tekee taiteen minulle arvokkaaksi. Pirun tieto! Sen pitäisi olla kauneus tai taiteen herättämät tunteet jotka jyrää!

Jatkan harjoituksia.

Voi sitä vauhdin hurmaa. Sain fillarin korjaajalta perjantaina ja rullasin hymyssä suin kotiin. On se mukavaa.

Hesarin pyörätukussa oli myynnissä nastarenkaita 29 euron hintaan. Jätin ostamatta, koska en ole moisia ennenkään tarvinnut. Pohdittuani asiaa hetken tajusin, että en ole ennen pahemmin pyöräillyt talvisin.

Muistelin viime kevään pyöräilykokemuksia ja aloin epäillä josko talvipyöräily on edes mahdollista Helsingissä. Kevyenliikenteen reitit kodin ja työpaikan välillä ovat ainakin huoltamatta.

Uskaltaisikohan sitä polkea autotiellä aamuruuhkan seassa, kun aamu-uniset autoilijat pyyhkivät räntää tuulilaseistaan? Moinen on uskaliasta jopa kesällä. Entä kestääkö Stradani talvisen rynkytyksen ja katusuolan?

Niin, tai jos Helsinki vaikka auraisi veronmaksajille pyörätiet auki? Olisiko siinä ideaa?

Kuva cc DerwinMcH

HukkaJukka huomasi kuitenkin, että ilmaisia lounaita ei ole. Lihapäivä joka päivä ei tee hyvää naperoiden ruuansulatukselle eikä ilmastolle.

Kuva (cc)  Sampsa – Pinkki päivä hiekkalaatikolla