Siirryin tänä vuonna kasvimaanhoidosta ruoantuotantoon. Nautiskelin maan hoitamisesta palstaviljelmällä ja Tuusulassa yhteisviljelykokeilun pelloilla.

Tutustuin uuteen vuokrapalstaani rauhallisesti keskittyen lähinnä maaperän parantamiseen kateviljelyllä, pavuilla ja viherkatteen viljelyllä. Aari jo valmiiksi mehevän multaista kastematoja vilisevää maata riitti kasvattamaan noin 50 kiloa pottuja, härkäpapuja, pensaspapuja, köynnöspapuja, sokeriherneitä, silpoydinherneitä, kesäkurpitsoita, mahtavia makeita porkkanoita, kelta- ja punasipuleita, erilaisia salaatteja monen kuukauden tarpeiksi, retiisejä, mustaherukoita, lanttua, iisoppia, timjamia, mäkimeiramia, basilikaa, persian apilaa, kehäkukkia, ruohosipulia ja aiemmin istutettuja perennoita.

Kylmäkellari pursuaa nyt juureksia, hilloja, soseita, mehuja ja kurpitsoita. Kaksi pakastintamme ovat tupaten täynnä paitsi palstan satoa myös metsien aarteita. marjoja, sieniä ja verkkoihin eksyneitä kaloja.

Ensi kasvukautena aion kehittää viljelymenetelmää yhä leppoisampaan ja intensiivisempään suuntaan hyödyntämällä entistä enemmän permakulttuuriperiaatteita. Kesäkurpitsoita ja tomaatteja odottaa jo kaksi kohotettua avaimenreikäpenkkiä. Koko palsta on tietenkin kätketty talviunille sateilta ja pakkaselta suojaan lehti, heinä ja olkikatteen alle.

Tuusulassa olemme eksperimentoineet kuinka vihannesomavaraisuuden saavuttaminen onnistuu kaupungin läheisyydessä viljellen. Oma Maa osuuskunnan kulmilla olemme viljelleet yhtä noin 100×40 metrin kokoista peltoa ja toista pienempää alaa. Hommaa on riittänyt mukavasti ja oppia kertynyt valtavasti. Satoakin on tullut niin runsaasti, että suurin osa siitä on yhä pellolla. Osa sadosta menee osuuskunnan kautta myyntiin esimerkiksi vasta avattuun Kallion Oma maa kauppaan ja osan pidämme me viljelijät.

kuva: Jouko Kämäräinen

Voit lukea yhteisviljelykokeilustamme lisää Elonkehän sivuilta. Kunhan olemme saaneet rakennettua maakellarin ja kannettua sadon sisään onkin reipashenkisten kekrien aika. Siitä onkin sitten hyvä rauhoittua jakoajalle mietiskelemään mennyttä vuotta ja haaveilemaan tulevaa.

Havahduin kesällä, että jo sanan luonto käyttäminen on merkki vieraantumisesta. On muka olemassa ihmisen maailma ja “luonto“. Outoa.

Kasvamme kulttuuriin joka opettaa meille, että maailma ei ole se miltä se näyttää. Maa jolla kävelemme ei ole se jolle kaikki perustuu vaan pelkkä sattuma kaaoksen keskellä, mitätön, vinhasti pyörivä kappale ja me sen kehityksen huippu, kuitenkin vain onnenkantamoisia, evoluution, elämän kehityksen lopputuloksia, jalostuksen lopputuotteita.

Kuulemme olevamme erityisiä koska koemme ja voimme käsittää olemisemme rationaalisesti, objektiivisesti. Jumalien kaltainen ihmisjärki erottaa meidät kaikesta. Kaikki on matematiikkaa. Me olemme matematiikkaa, kolmioita ja kehiä. Leonardo da Vincin mies mittanauhoissa.

Lapset eivät enää koe maailmaa, tunne omaa elävää kehoaan, vaan oppivat tuntemusten olevan vain jotain muuta kuin ihmistä: pinseteillä ja kirurgin veitsellä avattava ruho, eläin. Jotain muuta kuin rationaalinen ihmisäly. Villiä ja sivistettävää, alistettavaa tai tuhottavaa. Tunteet ovat eläimiä. Mies syö kaikki eläimet. Tasa-arvoa on syödä kuten mies. Itsensä.

Ympäristö jossa elämme kuvastaa tätä vieraantumistamme. Kaikki mihin katsomme on ihmisen tekemää tai muokkaamaa. Näemme ihmisen kaikkialla. Koemme itsemme suuriksi. Hallitsemme kaikkea. Olemme jumalan valittuja kaiken yläpuolella. Me vastaan kaikki. Näemme ihmisen tai sen puutteen kaikessa. Toiseus on uhka ja vihollinen.

—————————

Fiilistelyt sikseen ja siihen rationaaliseen ja objektiiviseen testiin jota otsikossa lupailin (heh heh). Olen tunnustellut omia ja muiden ajatuksia suhteistamme toiseuteen, ei-ihmisiin, siihen kuinka erkanimme maailmasta ja kuinka se on vaikuttanut meihin ja käyttäytymiseemme. Voisimmeko tehdä jotain jotta korjaisimme suhteemme toiseuteen, maapallon muihin, joita niin suurella vimmalla tuhoamme muka kilpailijanamme?

Kiihkeiden, omituisten ja rauhoittavien ajatusten ja tunteiden seassa Jim Judgen kysymyspatteristo, jonka Riipisen pariskunta suomensi Aikidoa luonnon kanssa kirjaansa, jysäytti minut takaisin Maahan, maanpinnalle, filosofian ja ajattelun keskeltä. Kuinka kauaksi, vieraiksi, olemmekaan eksyneet kodistamme.

Kuinka hyvin tunnet missä elät?

1. Jäljitä juomavetesi matka sateesta lasiisi.
2. Kuinka monta päivää on suunnilleen täysikuuhun?
3. Kuvaile talosi lähistön maaperää.
4. Mitkä olivat alueesi perinteiset pääelinkeinot ennen sinua?
5. Luettele alueesi viisi alkuperäistä syötävää kasvia ja vuodenajat, jolloin niitä on saatavilla.
6. Mistä ilmansuunnasta matalapaineet lähestyvät tavallisesti?
7. Mihin jätteesi päätyvät?
8. Kuinka pitkä on asuinpaikkasi kasvien kasvukausi?
9. Minä päivänä vuodessa varjot ovat kaikkein lyhimpiä asuinalueellasi?
10. Luettele kolme alueellasi kasvavaa puuta. Onko joku niistä alkuperäisiä lajeja? Jos et tunne niiden nimiä kuvaile niitä?
11. Luettele viisi alueellasi asuvaa lintua ja mikä tahansa muuttolintu.
12. Minkälainen oli viime vuosisadan alueesi maankäytön historia?
13. Mikä geologinen prosessi tai tapahtuma vaikutti olennaisesti asuinpaikkasi maisemaan?
14. Mitä eläinlajeja on kuollut sukupuuttoon alueellasi?
15. Mitkä ovat pääasialliset kasviryhmät alueellasi?
16. Osoita pohjoisen sijainti siitä paikasta missä olet tekemässä tätä testiä.
17. Mikä kukka kukkii ensimmäisten joukossa asuinalueellasi?
18. Minkälaisia kiviä ja mineraaleja alueellasi esiintyy?
19. Oliko eilen tähtikirkasta?
20. Luettele olentoja (ei ihmisiä) jotka asuvat samassa paikassa kuin sinä.
21. Juhlitko kesäpäivän tai talvipäivän tasausta? Jos juhlit, miten?
22. Kuinka monta ihmistä asuu naapuriasunnossasi? Minkä nimisiä he ovat?
23. Kuinka monta litraa käytät [käytetään] vuoksesi viikossa?
24. Mihin energiamuotoon käytät eniten rahaa? Minkä tyyppistä energiaa se on?
25. Minkälaisia käytössä olevia tai potentiaalisia energialähteitä alueellasi on?
26. Minkälaisia suunnitelmia perusenergiatarpeen tyydyttämisen tai mineraaliresurssien käytön suhteen alueellasi on?
27. Mikä on alueesi suurin luonnontilainen alue? [Oletko käynyt siellä?]

Jalat maahan.

Let’s Build a Boat from VisionQuest Pictures on Vimeo.

Katselin eilen uudemman kerran What a Way to Go: Life at the End of Empire dokumentin. Muistelin, että dokumentista jäi hyvä olo.

Muistin oikein. Hieman amatöörimäisesti leikattu mutta sisällöllisesti hieno dokumentti auttoi minua taas hahmottamaan paikkaani tässä seinää kohti kiitävässä pikajunassa tai jumbojetissä. Kun vielä hyväksyisi, että junan toivottoman ohjailun ja jarruttamisen sijaan tulisi keskittyä rikkailla suhteilla tervatun uuden veneen rakentamiseen. Veneen rakentamisessa olenkin jo hyvässä vauhdissa.

Hopi kansan vanhimmat antoivat 1993 tällaisen neuvon vesille lähtijöille.

Olette kertoneet ihmisille tämän olevan Yhdestoista hetki.
Nyt teidän täytyy palata kertomaan heille tämän olevan Se hetki

Ja on asioita joita huomioida:

Missä asut?
Mitä teet?
Minkälaisia suhteesi ovat?
Oletko oikeassa suhteessa?
Missä vetesi on?
Tunne puutarhasi.

On aika puhua Totuuttasi.

Luo yhteisösi. Olkaa hyviä toisillenne. Äläkä etsi itsesi ulkopuolelta johtajaa.

Tämä voisi olla hyvä aika!

Joki virtaa nyt hyvin nopeasti. Se on niin mahtava ja voimakas, että jotkut pelkäävät sitä. He yrittävät takertua rantaan. Heistä tuntuu kuin he repeytyisivät kahtia ja he kärsivät suuresti.

Tiedä, että joella on määränpäänsä. Vanhimmat sanovat, että meidän tulee päästää rannasta irti ja puskea keskelle virtaa, pitää silmämme auki ja päämme pinnalla. Katso kuka on siellä kanssasi ja juhlikaa.

Tänä hetkenä historiassa meidän ei tule ottaa mitään henkilökohtaisesti. Vähiten itsemme. Sillä sinä hetkenä kun näin teemme, henkinen kasvumme ja matkamme pysähtyy.

Yksinäisen suden aika on ohi. Kootkaa itsenne!

Karkottakaa sana kamppailu asenteestanne ja sanastostanne.

Kaikki mitä nyt teemme tulee tehdä pyhästi ja juhlien.

Me olemme he joita olemme odottaneet.

—Oraibi Arizona Hopi kansakunnan Vanhimmat

Joku ystävä on nakannut dokumentin youtubeen.

Näin kesälomien loppuessa on hyvä miettiä miksi käymme töissä.

Suomi on luvannut siirtää 17,9 miljardia euroa työntekijöiden rahoja investointipankkien tappioiden paikaamiseen. Vertailun vuoksi tämä vastaa noin neljän vuoden eläkekuluja tai 24 vuoden kehitysyhteistyökuluja.

Valtio jakoi jokaiselle suomessa palkkatöitä tekevälle siis 8943 euron laskun. Tämä lasku poikkeaa muista laskuista siinä, että se on pakko maksaa vaikka et olisi mitään ostanut tai sopinut mitään ostavasi. Vero on pakko maksaa. Ellet maksa aseelliset velanperijät eristävät sinut koppiin.

Tyypillisellä kuukausipalkalla (2654 euroa/kk) elämäänsä myyvä työntekijä on siis pakotettu tekemään 3,3 kuukautta töitä investointipankkien hyväksi.

Keksitkö muita tapoja viettää kolme kuukautta elämästäsi?

Aiemmin:

• Katainen: suomalaisten varauduttava massiiviseen verovarojen siirtoon investointipankeille
• Kreikasta, voitoista ja sun palkasta

Video – Elämmekö unessa

Facebookissa kaveri pakkasi tavaraa laatikoihin ja uhkasi vapauttaa kirjansa. Olen tehnyt samaa itse viime kuukausina. Pakannut stuffia laatikoihin ja kuskannut ne kirppiksille tai UFFiin. Kirjani ovat lehahdelleet vapauteen Bookcrossingin seuraamina. Lasten lelut kiertävät muovipussillisen kuukausivauhdilla meiltä kavereiden muksuille. Huonekalut vähenevät ja asunto avartuu.

Viime viikkoina olen pohtinut muutaman postauksen viikkovauhdilla elämän tärkeimpiä asioista (Melko suureellista). Tavara ei ole yksi niistä. Vehmas Assemblyn blogiin on kertynyt jo hyvä kokoelma ajatuksia hyvän elämän perusteista kuten ajasta, nykyhetkestä, työstä ja siitä kuinka elää onnellisempaa elämää.

Tavara ei ole tie onneen. Myös Marikoo pohti tavaran ja onnen suhdetta tällä viikolla. Tavara sitoo meitä. Olen ollut muutaman kerran pidemmällä reppumatkalla, ja kotiin palattuani tavara on aina ahdistanut. Mihin ihmeeseen tarvitsen laatikollista haarukoita ja veitsiä? Elinhän juuri neljä kuukautta ilman ainuttakaan.

Tavara omistaa meidät. Tavarasta luopuminen sen sijaan vapauttaa. On hieno tunne kun uskaltaa päästää irti tavarasta. Milloin viimeksi tarvitsit jotain kellarista tai kaapin ylimmältä hyllyltä? Myy turha roina pois, joku tarvitsee niitä sinua enemmän. Vapauttavaa. Kannattaa kokeilla.

Video – George Carlin puhuu “Stuffista”

Kuva cc Peggy Archer

Hitaasti tehdessä elämä kevenee ja työnlaatu paranee kun kykenee keskittymään olennaisiin asioihin antamatta hälyn häiritä. Hitaus liittyy myös onnellisuuteen ja elämänlaatuun. Hitautta voi antaa joululahjaksi.

Vapaa-aika perheen ja ystävien kanssa on hitautta parhaimmillaan. Asteittainen siirtyminen korkeamman palkan tavoittelusta lisääntyneeseen vapaa-aikaan olisi pehmeä ratkaisu liikakulutuksen tuomiin ympäristöongelmiin.

Poliitikot voivat joko tukea tätä yhä useamman haavetta nauttia sosiaalisista suhteista muovikrääsän ostamisen sijaan tai pyrkiä estämään hyvinvoinninkasvua. Nykyisen hallituksen ajalta löytyy useita surullisia esimerkkejä onnellisuuden estotoimista. Tällaisia toimia ovat olleet esimerkiksi kauppojen aukioloajan vapauttaminen ja pitkä lista muita päätöksiä.

Joululomalla aion rauhoitua lueskelemaan hitaan kasvun taloudesta, steady statesta (deli) ja jännittää josko Joulupukki muistaisi minua Soininvaaran “Vauraus ja aika” kirjalla.

Voit lukea lisää hitaasta elämästä blogissani tai tutustua keräämiini linkkeihin aiheesta.

Financial Timesissa oli toissapäivänä mukava kolumni hidastamisesta:

When today’s teenagers are in their forties, there is no reason why they shouldn’t decide to enjoy their increased prosperity by working less instead of earning more. Rather than being twice as rich as their parents, they could be no richer but start their weekends on Wednesday afternoon. If this were a gradual process, mass unemployment would not result. People would simply earn less, spend less, wear a few more second-hand clothes and spend more time reading or going for walks. This would be perfectly possible. We are rich enough already.

Monet yksinkertaiset stressiä nitistävät neuvot on luettavissa myös ilmaiseksi hänen blogissaan. Näistä on hyvä aloittaa: Everything you want to know about simplifiying your life

Tärkein sääntö on: “Mieti mikä on tärkeää, keskity siihen ja karsi loput”

Lue lisää hidastamisesta

The Power of Less Video from Leo Babauta on Vimeo.