Palasin kolmisen viikkoa sitten töihin neljän kuukauden hoitovapaalta. Monet ovat olleet kiinnostuneita kuulemaan miltä tuntuu palata takaisin töihin. Suurin ero on rytmeissä.

Neljän kuukauden aikana ehdin sopeutua kodinrytmiin. Perheen parissa ja kotitöissä on eduksi jos pyrkii tasaiseen ja asioita ylläpitävään rytmiin. Asiat tapahtuvat säännöllisesti, syklisesti. Tavoitteena on ehkäistä häiriöitä päivien ja viikkojen turvallisessa toistuvuudessa. Kodinrytmi on rauhallinen. Kodinrytmi on luonnollinen sitä ei tarvitse opetella tai yrittää. Täytyy vain antautua. On kuin olisi päässyt viettämään aikaa Borneon metsärajakylään jossa kalastellaan aamupäivä ja hengaillaan loppupäivä. Päiväunet ovat luonnollinen osa kodinrytmiä. Sää ja vuodenajat tuovat kodin viikkoihin vaihtelua.

Palkkatöissä asioita ei ylläpidetä vaan kehitetään. Tulee olla aktiivinen, dynaaminen ja innovoiva. Työnrytmiä voi kuvailla sormien napsutuksella. Työnrytmi kulkee eteenpäin jatkuvaa kehitystä ja kasvua viitoittavalla janalla.

Uskon, että juuri näiden rytmien eron vuoksi työn ja vapaa-ajan tasapainottaminen on niin vaikeaa. Yliaktiivista työrytmiä ei voi muuttaa luonnollisemmaksi kun kello lyö neljä. Illallakin ollaan tuottavia. Kuukauden kesäloma saattaa riittää rytmin palauttamiseen vaivoin.

Kiihkeään työnrytmiin antautuminen pitää kasvutalouden kaikkialle tunkevan koneen käynnissä. Se on kehityksen rytmi. Maapallon rytmi on rauhallinen, syklinen ja asioita ylläpitävä. Monet uskovat elämän luonnollisen rytmin olevan kuitenkin tuhoisa. Kasvutalouden sormia napsuttava, maapalloa repivä kone, vaatii jatkuvaa ponnistelua ja työtä. He uskovat ja uskottelevat elämänrytmin noudattamisen johtavan lamaan ja “totaalikatastrofiin”. Työn kuluttavaa rytmiä ylläpidetään jatkuvalla kriisillä ja sen uhalla.

Jaksaa jaksaa! On Pakko! Loputtoman lineaarisen kehityksenjanan päässä odottaa työläisen palkinto.

Lohduttavaa – että meidän ei tarvitse kuin rauhoittua ja antautua elämänrytmimme kantamiksi.

Pelottavaa – että Kriisin tahdintakojien rytmi soi niin voimakkaana niidenkin elämässä jotka tietävät elämän olevan jotain aivan muuta.

Annan hoitovapaalle viisi tähteä. Suosittelen.

Jakarta ei ole mikään viehättävä kaupunki. Holtittomasti laajeneva huonosti suunniteltu kehitysmaa metropoli jonka asukasmääriä vain arvaillaan. Kaiken lisäksi kaupunki uppoaa. Liikenne on tehty amerikanmallin mukaan, eli liikkuminen vaatii autoa. Myös uutiskulttuuri on kuin isosta lännestä. Kansalaiset pidetään nuhteessa pelottelemalla heitä toisillaan. Ulkomaalaisena uutisten katselu on vielä hämmentävämpää. Mistäköhän tässäkin huhtikuulta olevassa uutispätkässä on kyse?

Ulkomaan reissuilla huomaa konkreettisesti kuinka vähällä tavaralla ihminen pärjää. Hotellikuoleman välttääkseni otin mukaani muutaman kirjan ja huuliharpun.

Voit uskoa, että on hyvä fiilis saada töissä edistää suomalaisten hyvinvointia ja onnellisuutta. Yksi kevään projekteistani on ajatusten herättely hyvinvoinnin ja kulutuksen yhteyksistä. Olen nauttinut jo muutamista kelailusessioista asian parissa Demoksen jäbien kanssa, ja onhan asiaa tullut mietittyä jo Vehmas Assemblyn puitteissakin.

WWF uskoo, että henkilökohtaisen hyvinvoinnin tavoittelu on ehkä paras tapa pienentää omaa ekologista jalanjälkeä. Jatkuva kulutuksen kasvu on tuhoamassa planeettamme. Taloustavoitteet tulee sovittaa planeetan mittoihin. Kasvun aiheuttama ekologinen velka on jo nyt liian suuri.

Yhden planeetan tulevaisuudet ovat onnellisia!

Jatkuva kasvu tuntuu kaukaiselta. Se ei ole sitä. Jatkuva kasvu näkyy meidän tavallisten jamppojen elämässä jatkuvana komerotilan puutteena ja suuremman asunnon oston ahdistuksena. Jatkuva kulutus ja sen luomat puutteen tunteet ahdistavat. Aina pitäisi ostaa jotain lisää ja aina tulee uusi malli tai muotivillitys.

Kulutus tuhoaa planeettamme. Koti on jatkuvan kulutuksen ja shoppailun kasvun yhteiskunnassa tavaravarasto.

Haastan sinut nostamaan omaa hyvinvointiasi ja uudelleen arvioimaan sitä mikä on tärkeää. Kovat jäbät raivaa paskan pois tieltä ja keskittyy asiaan. Et kai sinä jää paskaan jumiin? Vastaa haasteeseen täällä, jos pystyt.

Hienon sattuman kautta New Economic Foundation julkaisi Demoksen työblogin Onnellisuus politiikkaa kanssa samana päivänä raportin talouskasvun ongelmista. Lapsikin ymmärtää, että jatkuvasti kasvava talous tai – hamsteri- ei mahdu yhdelle planeetalle.

Olen viime viikkoina miettinyt paljon luonnonvarojen, ja erityisesti öljyn riittävyyttä. Huipputapahtumia. Monista hyvistä aiheen videoista valitsin teille tämän.

Olen kiitollinen, että saan ja olen lähtenyt mukaan vastaamaan tuleviin haasteisiin kehittämällä omaa asuinaluettani. Globaali keskustelukerho tulee menettämään merkitystään yhä enemmän meidän lähiö-, kylä- ja asuinalueyhteisöillemme. Uudelleen rakenna yhteisösi ja opi kuinka voit voimistaa asuinaluettasi. Et voi hävitä ja tutustut samalla hienoihin ihmisiin.

Ensi viikolla vietän ympäripyöreitä päiviä Keski-Kalimantanilla Borneossa kokoushuoneen ilmastointihumussa pohtien kuinka WWF Suomi jatkaa Borneolla menestyksekästä työtään estääkseen metsäkadon, ilmastonmuutoksen kiihtymisen, paikallisten oikeuksien rikkomisen ja orankien sukupuuton. Voit tukea meitä täällä.

WWF Suomi taistelee sademetsien ja orankien puolesta Suomen tuoteketjuviidakossa ja Indonesiassa, Borneon vuoristosademetsissä yhdessä WWF Indonesian kanssa.

Alla on muutama hieno video sademetsissä salamavauhtia käyvästä tuhosta. Tuho ei näy lähikaupassamme, mutta voimme silti hidastaa sitä siellä.

Maya Lin – Unchopping a Tree from What is Missing? Foundation on Vimeo.

Greenpeace osaa konkretisoida työmme hyvin! FUM! Olen WWF:n Sademetsän sankarit operaation töissä Borneossa ensi viikon. See ya!

Julkaisimme WWF:llä puolivuotta valmistelemamme palmuöljypisteytyksen tulokset. Pisteytimme 59 merkittävintä eurooppalaista palmuöljyä käyttävää elintarvike- ja kosmetiikkayhtiötä niiden vastuullisuuden perusteella.

Suomalaiset elintarvikeyhtiöt eivät tulosten perusteella ole paljon korvaansa lotkauttaneet sademetsien tuholle. Eniten pisteitä kerännyt suomalaisyhtiö SOK sai vain 10,5 pistettä 29:stä. Surkeimmin pärjäsi ekomerkeistään tuttu Raisio.

Raisio sai 1 pisteen! Ei paljon Eloveena-tyttöä naurata, ainakaan tämä selityksen maku.

“…WWF:n mukaan Raision olisi pitänyt vastata kyselyyn joka tapauksessa.

– Testissä mitattiin myös sitä, onko aiemmin toimittu vastuullisesti ja miten toimittiin pisteytystä tehdessä, jolloin Raisio on valmistanut kasvirasvoja, WWF:n metsänhoitaja Sampsa Kiianmaa huomauttaa. [puhumattakaan siitä, että Raisio jatkaa Keiju-margariinien myyntiä vielä jatkossakin]

Hirvonen kuittaa arvostelun sillä, että WWF:n parin vuoden takaisessa selvityksessä Raisio pärjäsi hyvin…”

Kuitataanpa Raision väite kaksi vuotta sitten tapahtuneella:

“Tänään julkaistu raportti “Syökö suomalainen elintarviketeollisuus viimeisiä sademetsiä?” osoittaa, että suomalainen elintarviketeollisuus on pääosin piittaamaton asiasta…

…On hälyttävää, että 21 yritystä ei edes vastannut kyselyyn, vaikka emme julkista yritysten yksityiskohtaisia vastauksia, ja vain kaksi on ilmaissut tuottajalle kiinnostuksensa tuotantotapojen vaikutuksiin”, sanoo metsänhoitaja Sampsa Kiianmaa WWF Suomesta. “Palmuöljyn tuotanto saadaan vastuulliseksi vain, jos ostajamaat ja -yritykset vaativat sitä.”

WWF on luvannut olla kertomatta kuinka huonosti kukin suomalaisyritys pärjäsi pari vuotta sitten. Jos Raisio kuitenkin kokee pärjänneensä silloin paremmin kuin nyt, niin miksi se on muuttanut toimintaansa vastuuttomammaksi? Erikoista ympäristövastuunkantoa eikö? Antaisitko tästä kymmenen pistettä ja yhtiön ekomerkin?

Toisinkuin suomalaiset kilpailijansa, Unilever pärjäsi pisteytyksessä hyvin mikä todistaa, että yritys toimii hyvänä esimerkkinä ympäristövastuunhoidossa muille yrityksille.

Unileverin margariini on Floraa ja Raision Keijua.

Bloggasin pisteytyksen tuloksista ja siitä mitä sinä voit asian suhteen tehdä WWF Suomen Villi Planeetta blogissa. Ehdit vielä kuunnella Radio Suomen erinomaisen jutun aiheesta Yle Areenassa. Palmuöljyasia alkaa 3 minuutin jälkeen.

Rupattelin viime viikolla radiossa myös soijasta YLEX:n sivumakuohjelmassa: onko soijan syönti ekoteko vai epäteko?

Niin ja perjantaina kerroimme suomalaisten Stora Enson ja vuorostaan tehtaita Suomessa lakkauttavan UPM:n puuhista etelän nopeakasvuisilla puuplantaaseilla.

Tällaisia mietteitä täällä syyslomalla.

Kuva C Sampsa Kiianmaa/WWF

Kuvasimme viime huhtikuun Borneon reissulla mukavan määrän videota, joka on nyt editoitu sopiviksi Youtuben nieltäviksi pätkiksi.

Tässä ensimmäinen, WWF Suomen Borneo-hankkeen yleisesittelynä toimiva klippi. Hanketta on ollut ilo olla suunnittelemassa ja toteuttamassa yhdessä WWF Indonesian kanssa.

Videota Villi Planeetta blogiin sovitellessa huomasin, että YleX:llä on tosi hauskoja, hieman räväkämpiä videoita samalta reissulta. Ensimmäisessä videossa allekirjoittanut alkaa katsoa nahkakenkiään suuta lipoen…Epäilyttävä lentoyhtiö, kupeksiva kunnajohtaja ja lehmännahkanaksut

Kuva C Sampsa Kiianmaa/WWF

Matka oli kevyesti upein ikinä tekemäni. Borneon metsät ovat taianomaisia.

Saimme tanssia Dayak-heimon kanssa toteemin ympärillä, väistellä iilimatoja sademetsässä, syödä suussa sulavia kaloja, uida vesiputouksessa, tutustua toivoa-antaviin ihmisiin, oppia elämästä ja matkata jokiveneellä hiljentävän upeiden metsäkatedraalien alla. Vierailimme myös kultakaivoksilla, kaskiviljelijöiden luona, öljypalmuplantaaseilla, orankisaarella ja Sebangaun trooppisissa turvemetsissä jotka saavat vetensä Borneon sydämestä.

Kokosin monista kuvistani matkakertomuksen Borneo 2009

Lähden tänään parin viikon työmatkalle Borneon sademetsiin (kartta). Täällä lisää tietoa reissusta ja reissukohteesta

Aurinkoista huhtikuun jatkoa!

kuva cc ai@ce

Tästä on hyvä jatkaa.

Rakentava kritiikki ja toiveet ovat enemmän kuin tervetulleita kuten aina.

Työmatkat ovat hyvin intensiivisiä. Kolleegoiden kanssa ollaan koko valveillaoloaika eikä töistä pääse irtautumaan kun kello lyö neljä. Vaikka tiivis muutaman viikon työputki onkin uuvuttava niin se myös antaa paljon. On aikaa vaihtaa ajatuksia kasvokkain, haudutella ideoita ja jatkokehitellä ajatuksia yhdessä. Parhaat ideat syntyvät usein työmatkoilla sähköpostin tavoittamattomissa.

Voit lukea matkakuulumisiani Indonesian reissulta WWF Suomen Jaiku-kanavalla. Nepalissa kävin pikavisiitillä auttamassa työkaveria metsäsisällön kehittämisessä ja synenergioiden löytämisessä uusien hankkeidemme ja Borneon hankkeemme välillä.

Muutama muisto reissulta:

Indonesiasta

Borneolla matkustaminen on haaste huonojen kulkuyhteyksien vuoksi. Matkoja ei ilmoiteta kilometreissä vaan ajassa niinkuin monessa kehitysmaassa on tapana.

Työkaverini Iwan oli matkalla WWF:n kenttätoimistolle ja bussiasemalla hänelle oltiin erityisen avuliaasti osoitettu vapaa paikka bussista. Iwan ei osannut epäillä mitään vaikka bussit oli buukattu jo täyteen. Iwanin paikka oli nurkassa bussin viimeisellä rivillä. Matkan alettua Iwan huomasi kivuliaasti, että bussin iskarit olivat mennyttä ja vietti seuraavat 16 tuntia ruhjoen päätään kattoon ja seiniin.

Ne tiet joita Kalimantanilla (Indonesian puoleinen osa Borneota) on ovat surullisen kuuluisia huonosta kunnostaan. Suomen tiet ovat kuin peilijäätä niihin verrattuna. Kuuluisin kuoppa löytyy Länsi-Kalimantanilta. Normaalikokoisen bussin ajaessa kuoppaan bussia ei voi nähdä tien reunalta. Mikä parasta kuoppaa ei voi kiertää. Paikalliset tietävät tämän joskus päivän kestävän hidasteen olemassaolon ja varustautuvat bussien väliseen hinausoperaatioon piknik-huovin ja eväin.

Nepalista

Suurin osa Nepalia on vaikeakulkuista Himalajan vuoristoa.

Istuskelimme puhumassa politiikkaa Kathmandulaisen ulkoiluliikkeenpitäjän puodissa hänen ystäviensä kanssa. Eräs ystävistä oli paikallisen teleoperaattorin palveluksessa. Kännykkämaston tai sateliittilautasen reistaillessa hänen tehtävänään on tehdä vaadittavat huoltotyöt. Tämä IT-tukihenkilö kävelee usein useita päiviä maailmankorkeimmassa vuoristossa vain päästäkseen mastolle ja selvittääkseen error-viestin syyn.

WWF Nepalin kenttätoimistot kattavat koko maan. Arvatkaa kuinka hauskaa on ensin lentää kapeaa “point of no return”-vuorensolaa pitkin vuorenseinämästä alkavalle kapealle kiitoradalle joka on 40 asteen ylämäessä ja jatkaa sen jälkeen neljä päivää patikkavaellusta päästäkseen toimistolle. Helsingin lähijunien myöhästelyt on melko pullamössöä näille kavereille.

Nepalissa on vallassa vaalein valittu hallitus jonka suurimpana puolueena on Maolaiset. Nepalilaiset toivoivat heiltä näiden paljon lupaamia uudistuksia korruption vaivaamaan hallintoon ja köyhyyteen. Nyt Maolaisia kutsutaan “metsäläisiksi” jotka eivät tiedä mitä tekevät.

Video – Katukuvaa nopeasti laajenevasta Kathmandusta

Hallitus julisti lokakuussa maahan energiakriisin ja rajoittivat sähkönjakelun kahdeksaan tuntiin vuorokaudessa. Konfliktivuosien paisuttamaan Kathmanduun syntyi hallitsemattomasti kasvava urbanisoitumisongelma. Valtio avautui 90-luvulla hyvin nopeasti ulkomaailmalle. Kathmandussa tämä ja kaupungistuminen näkyivät seksibisneksen kasvuna. Maolaiset pyrkivät ratkaisemaan ongelman lailla joka sulkee kaikki ravintolat kello 23.00. Ei sähköä, ei musiikkia. Nepalissa kuplii pinnan alla.