Palasin kolmisen viikkoa sitten töihin neljän kuukauden hoitovapaalta. Monet ovat olleet kiinnostuneita kuulemaan miltä tuntuu palata takaisin töihin. Suurin ero on rytmeissä.

Neljän kuukauden aikana ehdin sopeutua kodinrytmiin. Perheen parissa ja kotitöissä on eduksi jos pyrkii tasaiseen ja asioita ylläpitävään rytmiin. Asiat tapahtuvat säännöllisesti, syklisesti. Tavoitteena on ehkäistä häiriöitä päivien ja viikkojen turvallisessa toistuvuudessa. Kodinrytmi on rauhallinen. Kodinrytmi on luonnollinen sitä ei tarvitse opetella tai yrittää. Täytyy vain antautua. On kuin olisi päässyt viettämään aikaa Borneon metsärajakylään jossa kalastellaan aamupäivä ja hengaillaan loppupäivä. Päiväunet ovat luonnollinen osa kodinrytmiä. Sää ja vuodenajat tuovat kodin viikkoihin vaihtelua.

Palkkatöissä asioita ei ylläpidetä vaan kehitetään. Tulee olla aktiivinen, dynaaminen ja innovoiva. Työnrytmiä voi kuvailla sormien napsutuksella. Työnrytmi kulkee eteenpäin jatkuvaa kehitystä ja kasvua viitoittavalla janalla.

Uskon, että juuri näiden rytmien eron vuoksi työn ja vapaa-ajan tasapainottaminen on niin vaikeaa. Yliaktiivista työrytmiä ei voi muuttaa luonnollisemmaksi kun kello lyö neljä. Illallakin ollaan tuottavia. Kuukauden kesäloma saattaa riittää rytmin palauttamiseen vaivoin.

Kiihkeään työnrytmiin antautuminen pitää kasvutalouden kaikkialle tunkevan koneen käynnissä. Se on kehityksen rytmi. Maapallon rytmi on rauhallinen, syklinen ja asioita ylläpitävä. Monet uskovat elämän luonnollisen rytmin olevan kuitenkin tuhoisa. Kasvutalouden sormia napsuttava, maapalloa repivä kone, vaatii jatkuvaa ponnistelua ja työtä. He uskovat ja uskottelevat elämänrytmin noudattamisen johtavan lamaan ja “totaalikatastrofiin”. Työn kuluttavaa rytmiä ylläpidetään jatkuvalla kriisillä ja sen uhalla.

Jaksaa jaksaa! On Pakko! Loputtoman lineaarisen kehityksenjanan päässä odottaa työläisen palkinto.

Lohduttavaa – että meidän ei tarvitse kuin rauhoittua ja antautua elämänrytmimme kantamiksi.

Pelottavaa – että Kriisin tahdintakojien rytmi soi niin voimakkaana niidenkin elämässä jotka tietävät elämän olevan jotain aivan muuta.

Annan hoitovapaalle viisi tähteä. Suosittelen.

Pyysin Kumpulan kyläjuhlien suurnaisen aluefoorumiin kertomaan pitkän ja häikäisevän menestyksekkään koordinaattoriuran aikana kertyneistä kokemuksistaan sekä Arabianrannan superkoordinaattorin jakamaan tietoa siitä kuinka he pykäävät runsaita asukastapahtumiaan, kuten ensi lauantain Isoa kierrätystapahtumaa.

Lyhyestä virsikaunis. Aktiivisten asukkaiden porukka otti idean omakseen ja ryhtyi hommiin. Tervetuloa lauantaina 21.5. nauttimaan Pohjois-Haagan ja Lassilan ensimmäisten kyläjuhlien, Haagapäivien, runsaasta ohjelmasta.

Kevään aluefoorumiaiheeksi valikoitui asukkaiden oman aluesuunnitelman teon käynnistäminen. Taustalla oli Pohjois-haagalaisten ja lassilalaisten tympääntyminen ja hämmentyminen Helsingin kaupungin esikaupunkien renesanssihankkeen hähmäisyyteen.

Kävin keväällä kaupungin ja Helka ry:n tarjoaman loistavan Osallistavat menetelmät ja fasilitointi-kurssin jonka opein pyörittelimme ajatuksemme ja ideamme fläpeille.

Ensimmäisen tunnin aikana ehdittiin tutustua ja pohtia suunnitteluprosessin sudenkuoppia ja keksiä ratkaisuja suurimpiin uhkiin. Uhiksi koettiin muunmuassa yhteisten tavoitteiden puute, NIMBYily, kaupungin välinpitämättömyys ja suunnitelman vaikuttavuuden puute.

Kahvitauon aikana syntynyt soliseva keskustelu jouduttiin keskeyttämään kun oli aika ryhtyä tunnistamaan Pohjois-Haagan ja Lassilan asukkaille tärkeitä alueita ja paikkoja.
- Alueen asukkaat tekemään omaa aluesuunnitelmaa Pohjois-Haagalla ja Lassilalle

Jatkoimme aluefoorumissa alkanutta suunnittelua toukokuun alussa. Fasilitoimme itsestämme muutamassa tunnissa seuraavat asiat: aluesuunnitelman tavoitteet, eli mitä haluamme saada aikaan ja rajasimme suunnitelma teemat joihin tulemme keskittymään.

Huomasimme suunnittelun uhkia pohtiessamme, että ilman selkeitä tavoitteita asukkaiden suunnitelma saattaa jäädä vain mukavaksi puuhasteluksi. Oli aika löytää yhteisymmärrys suunnitelman tarkoituksesta. Aluefoorumin Sampsa veti illan yksilö- ja ryhmätyöskentelyt osallistuen itsekin ideointiin.

Seuraavia kysymyksiä pohdittiin yksin, ryhmässä ja kaikkien kesken: Mitä hyvästä aluesuunnitelmasta selviää?, Kenelle aluesuunnitelma tehdään?, Kuinka aluesuunnitelmaa käytetään?, Milloin aluesuunnitelmaa käytetään?…

…Mehu- ja suklaapisaratauon lomassa tutustuimme aiemmin listattuihin alueelle tärkeisiin teemoihin ja alueisiin. Pohdimme mitkä asiat tai kokonaisuudet noudevat esille pitkästä listasta meille tärkeitä asioita. Tutustuimme kaikkiin ehdotuksiin ja annoimme niille ääniä. Vihreällä tarralla äänestettiin asioita joihin tulisi keskittyä. Keltaisella äänestettiin asioita joihin tulisi ehkä keskittyä ja punaisella tyrmättiin idea. Seuraavat kokonaisuudet valikoituivat niiksi teemoiksi joita lähdetään syventymään yksityiskohtaisemmin seuraavissa tapaamisissa.

1. Aukiot, solmupisteet ja keskukset
2. Puistot ja luontoalueet
3. Liikenne
4. Julkiset vapaat tilat
5. Asukastoiminta
6. Palvelut: julkiset ja yksityiset

- Asukkaiden aluesuunnitelma alkaa muotoutumaan

Joku kysyi tilaisuudessa: mistä tähän saadaan rahoitus?

Ei ole rahoitusta, eikä siis myöskään herroja jotka toppuuttelisivat asukkaita olemaan realisteja. Eräskin osallistuja painotti utopioiden kirjaamista ja toinen haastamista. Vapaaehtoiseen, yhteistyöllä tehtyyn oman asuinalueen kehittämiseen ei tarvitse rahalla pakottaa. Se kun nostaa hyvinvointia ilman rahaa.

Viimeistelimme tänään kasvimaan syystoimet. Peittelin loputkin kevyesti käännetyt penkit lehdillä ja heinällä. Ilmaista ravintoa mullalle ja vähemmän hommia minulle. Lapset olivat innoissaan kun laitoimme linnuille syötävää ruokinta-automaattiin. Muistavatkohan linnut meidät viime talvesta? Saa nähdä ehtivätkö krookuksen, narsissien ja tulppaanien sipulit vielä varautua talveen.

Iltapäivällä kävin lisäämässä Stadin Aikapankin sivuille tietoa The Money Fix-dokumentista.

Illalla aion juoda teetä.

Suomalaisen keskikuukausipalkka on reilu 2900 euroa. Se on paljon. Nelihenkinen perheemme on elänyt moisella monta vuotta, velkoja lyhentäen. Neljän hengen perheessä kolmen tonnin tulot riittävät enemmän kuin hyvin. Kolmen tonnin ruokarahat on saavutettu etu tällaiselle vanhalle opiskelijalle, siivoojalle ja lihatiskin palvelijalle. Hätkähdin Kuluttajatutkimuskeskuksen väitettä, että meidän pitäisi pärjätä 1500 eurolla kuussa.

“Voi vittu saatana!” tuumi Durruti oliivia mutustellen.

Miten ihmiset on saatu lannistettua hyväksymään moisen? Lalli-kansa. Jos mun lapsilta vietäis oikeus ruokaan… Saanen sytyttää autonrenkaan?

Suomalaiset vanhemmat himoitsevat lisää rahaa. Seiskassa listataan Suomen kalleimpia taloja ja naisten lehdissä esitellään rikkaita. Menestys on päästä seiskaan. Kilpajuoksu jatkuu. Tuho etenee.

Ei riitä, että perheellä on kaikki hyvin ja lapset saavat olla vanhempien kanssa. Menestys vaatii lisää rahaa! Iso valkoinen kivitalo. Julkkis remontoi sen meille sillä aikaa kun olemme toimistolla lukemassa sähköposteja. Sitähän suomalainen menestys ja tasa-arvo on, oikeutta olla poissa läheisten luota, lukemassa sähköposteja – aina – 24/7 email-elämä. Menestys!

Kenen menestys? Älkää laskeko mua mukaan! Minulle menestys on roheutta seurata omia arvoja ja tavoitella onnellista hyvää elämää yhteiskunnassa, joka tavoittelee nopeita fiksejä ale-laareilla.

Kansalaisten hyvinvointiin ja onnellisuuteen tähtäävä yhteiskunta tekisi kaikkensa tulojen tasaamiseksi. Tasa-arvo minimoi sosiaaliset konfliktit ja lisää koko yhteiskunnan yhtenäisyyttä. Seli seli, kiva haave, ei valtio voi tavoitella onnellisuutta. Reaalipolitiikka ja vaalirahat päättävät tavoitteet.

Ei? Mikä on mennyt vikkaan? Kekkonen? Lipponen? Katainen? Soininvaara? Edustavatko puolueet edes meitä?! Miksi sua pitäisi edustaa? Koetko, että et osaa itse ajatella vähintään yhtä rationaalisesti kuin Prismojen kaavoittaja, HOK-Elannon hallitus – eli kunnallisvaltuustosi?

On kuulemma naivia ajatella, että puolueet voisivat keskittyä edistämään onnellisuuttamme. Väittävät reaalipolitiikaksi. Tuntuu, että oemme sosiaalitunnuksia, jotka joko tuottavat tai kuluttavat heidän näpeissään olevaa valtaa, veroja – sitä veropohjaa …verotuloja verotuloja mutta miksi?

Juoksuttaako valtio meitä? Kenellä on isoimmat ja verovapaimmat firmat. Mikä valtio pystyy vääntämään kansalaisten oikeudet minimiin ilman mellakoita? Ranska häviää. Suomi voittaa, jos sinä häviät?

vanhasten valta perustuu siihen, että maksamme veroja kaikesta hyödyllisestä mitä teemme. Veroilla palkataan tuntematon hoitamaan lapsiamme ja juttelemaan vanhempiemme kanssa, koska emme itse verojen tuottamiselta ehdi. Kutsuvat tätä tehostamiseksi ja hyvinvoinniksi. Palkkatyön ulkopuolinen toiminta joka kehittää hyvinvointiamme laistostyötä paremmin on valtiolle arvotonta.

Vapaaehtoistyö, vanhempiesi omaishoito, lastenhoito, asuinalueen demokratian kehittäminen, kulmapuiston siivous ja vertaistuotanto kuten aikapankit ovat vanhasille arvottomia – paitsi tietenkin kaikki ilmaistyö puoluekoneistoille – sic!

Tuntuu, että elämämme arvotetaan sen perusteella tuoko se poliitikoille veroja, joilla häkämiesmänit voivat perustella johtajuuttaan, ostaa nato-ohjuksia ja vakuutella että valtion douppi on parasta vanhainhoitoa – valtion varoin tutkittu VTT-totuus. Tuntuuko samalta?

Verorahoja käytetään paikoin moraalisesti väärin, ja osalla tuotetaan palveluita jotka kansalaiset tuottivat ennen yhdessä. Nykyisin ihmisillä ei ole aikaa hoitaa yhteisön lapsia, kunnostaa ulkoilualueita tai sopia riitatilanteita, koska kaikki aika kuluu palkkatöissä tai kaupassa, josta etsitään kadonnutta sisältöä elämään. Se kadonnut sisältö on juuri palkkatyön estämä yhdessä tekeminen. Tekeminen jonka valtio on ominut itselleen.

Yhteisöjen itse tuottamat palvelut nostaisivat ja ylläpitäisivät ihmisten hyvinvointia sekä asukkaiden niiden tuottamiseen osallistuessa, että heidän niitä käyttäessä. Esimerkkejä tällaisista palveluista ovat esimerkiksi lastenhoito, koulu ja ulkoalueiden kunnossapito, juhlat, päätöksenteko, aluebudjetointi, konflitien ratkaisu jne. Isovanhemmat taas voidaan yhä nähdä osana perhettä ja yhteisöä, eikä laitoksiin sysättävinä tuottamattomina taakkoina. – Hesari haluaa että pysyt töissä

Työnteko ei ole menestystä. Työ on keino saada riittavästi eläntoa tärkeämpien asioiden tekemiseksi. Elämässä menestymiseen. Menestys on tavoitella omia elämäntavoitteita. Voisiko menestystä olla myös mahdollisuus taata vanhuksille ihmisarvoinen elämä johon ei kuulu tabuhumala? Minusta ihminen jolla on aikaa läheisille ihmisille on menestynyt.

Minulle rohkeutta on rajata kulutustani vastaamaan omaa oikeudenmukaista osuuttani. Yksi työkalu hamstraukseen opitun purkamisessa oli  sadan tavaran haaste. Haluan elää nämä muutamat vuosikymmeneni täysillä. Tavaran haaliminen on minulle merkki siitä, että ei elä.  Tavara täyttää jotain minkä tuntee puuttuvan, mielekkään elämän joka tuo onnea arkeen. Teen itse, parempaa asuinaluetta ja pyrin uudelleen luomaan höykytyksiä kestäviä sosiaalisia verkostoja. Pienin askelin. Lapsilla on toivottavasti myöhemmin parempaa tarttumapintaa elämään.

Minä, mun perhe, ystävät ja yhteisö, pidetään vielä muutama vuosikymmen hauskaa, tavoitellaan hyvinvointia ja pelastetaan maailma laspalmas-pullamössö-sukupolvelta!

kuva cc krystalc

EDIT: stilisoin tekstiä hieman jälkikäteen.

Järjestän 16.10. huuliharppukurssin. Opit kurssilla uuden taidon viihdyttää itseäsi. Opettajana toimii huippuharpisti joka tutustuttaa osallistujat soittimeen, auttaa ensimmäisen biisin harjoittelussa sekä vinkkaa kuinka jatkaa harjoittelua blues-biisien pariin.

Olen treenaillut huuliharpun soiittoa itsenäisesti noin vuoden päivät. Soitin on mukava. Harpun puhaltelu ja sävelten tapailu sohvalla tai lepotuolissa on raukean leppoisaa puuhaa. Huuluharppu ei ole liian vakava. Se on mukavan pieni. Sitä on sopivan helppo soittaa mutta se tarjoaa kuitenkin loputonta haastetta. Huuliharpulla voi soittaa mitä tahansa: Cashia, Clashia, 12-bar bluesia, jenkkaa ja Spearsia. Huuliharppua soittaa kaikki viileimmät blues-starbut.

Huuliharppukursseja ei ole. Nyt olisi.

Voiko näin halvalla oppia soitonperusteet omalla soittimella? Voi! Ilmoittaudu mukaan.

Huuliharppukurssiin liittyviä kirjoituksiani:

• Onnellisuus koostuu teoista, aikaa säästämättä
• Uuden oppiminen ja luovuus täyttymyksen lähteinä
• Ilmoittaudu Huuliharpun alkeet – kurssille

Järjestämme seuraavat asukkaiden kesämarkkinat Pohjois-Haagassa sunnuntaina 1.8. klo 10-14 koska se on kivaa ja koska kukaan muukaan ei niitä järjestä.

Tule moikkaamaan, jakamaan (tai myymään) ylimääräisiä roippeita, syömään pullaa tai nauttimaan iloisista naamoista. Vinkkaa muusikkokavereillesi tai muille taitajille, että heidän taitojaan arvostettaisiin kovasti. Osaatko jonkin taidon? Tule opettamaan se meille.

Pohjois-Haagan ja Lassilan asukkaiden Tehdään yhdessä-ryhmä ja Pohjois-Haaga Seura järjestivät eilen kesämarkkinat. Tapahtuma oli huikea menestys. Kirjoitin päivästä muutaman rivin Pohjois-Haagan kotisivuille.

Tapahtumien järjestelyssä oppi paljon mm. tajuamaan sen lannistavan byrokratiamäärän jolla asukkaat pyritään pitämään passiivisina. Nollabudjetin tapahtuman luvat ja vakuutukset maksoivat muuten lähes 200 euroa. Odotamme jännityksellä mahdollisia lisäkuluja myyntiluvista.

Seuraavat markkinat ovat Elokuun ensimmäisenä sunnuntaina 1.8. Mistäköhän löytäisin tapahtumaan bändin tai muita esiintyjiä: tarinankertojan, lasten leikittäjän (ulkopelikoulu?), trubaduurin, runonlausujan, hierojan, muotokuvamaalaajan, fillarinkorjaajan tai muita paljon kaivattuja osaajia? Onko ideoita mistä rekrytä tai saada osaajat kiinni?

Tule sinäkin. Tapahtuma on ilmainen.

Tunnen itseni viileä hermoiseksi kaveriksi. Olen kyennyt hillitsemään puutarhureiden jokakeväistä istutushuumaa. Huuma käy ilmi ikkunanlaudat ja pöydät täyttävistä taimipoteista ja liian aikaisena kasvimaan kylvönä. Huumapäisimmät puutarhurit huumailevat huumassaan monivuotiset kasvit joka vuosi uuteen penkkiin.

Tänä keväänä olen ollut viileä puutarhuri. On kesäkuu enkä ole suoriutunut kevätkylvöistä. En ole myöskään rakentanut mitään ellei salkopapuja varten junttaamiani seipäitä lasketa rakennelmaksi.

Erilaiset herneet ja pavut odottavat vielä istutusta. Härkäpapuja olen tosin jo istuttanut rivillisen perunoiden seuraksi, sekä noin 60 metriä sinne tänne sissipuutarhurin salapenkkeihin.

Aion jatkaa syksyllä aloittamaani kateviljelyä. Tavoitteenani on parantaa maata siinä määrin ettei se vaadi enää lapiomuokkausta. Joutilaan puutarhurin unelma.

Voit uskoa, että on hyvä fiilis saada töissä edistää suomalaisten hyvinvointia ja onnellisuutta. Yksi kevään projekteistani on ajatusten herättely hyvinvoinnin ja kulutuksen yhteyksistä. Olen nauttinut jo muutamista kelailusessioista asian parissa Demoksen jäbien kanssa, ja onhan asiaa tullut mietittyä jo Vehmas Assemblyn puitteissakin.

WWF uskoo, että henkilökohtaisen hyvinvoinnin tavoittelu on ehkä paras tapa pienentää omaa ekologista jalanjälkeä. Jatkuva kulutuksen kasvu on tuhoamassa planeettamme. Taloustavoitteet tulee sovittaa planeetan mittoihin. Kasvun aiheuttama ekologinen velka on jo nyt liian suuri.

Yhden planeetan tulevaisuudet ovat onnellisia!

Jatkuva kasvu tuntuu kaukaiselta. Se ei ole sitä. Jatkuva kasvu näkyy meidän tavallisten jamppojen elämässä jatkuvana komerotilan puutteena ja suuremman asunnon oston ahdistuksena. Jatkuva kulutus ja sen luomat puutteen tunteet ahdistavat. Aina pitäisi ostaa jotain lisää ja aina tulee uusi malli tai muotivillitys.

Kulutus tuhoaa planeettamme. Koti on jatkuvan kulutuksen ja shoppailun kasvun yhteiskunnassa tavaravarasto.

Haastan sinut nostamaan omaa hyvinvointiasi ja uudelleen arvioimaan sitä mikä on tärkeää. Kovat jäbät raivaa paskan pois tieltä ja keskittyy asiaan. Et kai sinä jää paskaan jumiin? Vastaa haasteeseen täällä, jos pystyt.

Hienon sattuman kautta New Economic Foundation julkaisi Demoksen työblogin Onnellisuus politiikkaa kanssa samana päivänä raportin talouskasvun ongelmista. Lapsikin ymmärtää, että jatkuvasti kasvava talous tai – hamsteri- ei mahdu yhdelle planeetalle.

Olen viime viikkoina miettinyt paljon luonnonvarojen, ja erityisesti öljyn riittävyyttä. Huipputapahtumia. Monista hyvistä aiheen videoista valitsin teille tämän.

Olen kiitollinen, että saan ja olen lähtenyt mukaan vastaamaan tuleviin haasteisiin kehittämällä omaa asuinaluettani. Globaali keskustelukerho tulee menettämään merkitystään yhä enemmän meidän lähiö-, kylä- ja asuinalueyhteisöillemme. Uudelleen rakenna yhteisösi ja opi kuinka voit voimistaa asuinaluettasi. Et voi hävitä ja tutustut samalla hienoihin ihmisiin.

Ensi viikolla vietän ympäripyöreitä päiviä Keski-Kalimantanilla Borneossa kokoushuoneen ilmastointihumussa pohtien kuinka WWF Suomi jatkaa Borneolla menestyksekästä työtään estääkseen metsäkadon, ilmastonmuutoksen kiihtymisen, paikallisten oikeuksien rikkomisen ja orankien sukupuuton. Voit tukea meitä täällä.

WWF Suomi taistelee sademetsien ja orankien puolesta Suomen tuoteketjuviidakossa ja Indonesiassa, Borneon vuoristosademetsissä yhdessä WWF Indonesian kanssa.

Alla on muutama hieno video sademetsissä salamavauhtia käyvästä tuhosta. Tuho ei näy lähikaupassamme, mutta voimme silti hidastaa sitä siellä.

Maya Lin – Unchopping a Tree from What is Missing? Foundation on Vimeo.

Greenpeace osaa konkretisoida työmme hyvin! FUM! Olen WWF:n Sademetsän sankarit operaation töissä Borneossa ensi viikon. See ya!

Vuosi 2009 oli  häkellyttävä. Elämä tuntuu tosiaan olevan yhtä muutosta. Pienellä kannustuksella ja onnella muutokset ovat tapahtuneet parempaan päin. Muutosten suuruudet aiheuttavat ajoittain häkellystä.

Kotona kaikki siirtyivät 2009  liikkumaan kahdella jalalla ja jokaisella on nykyään omat hampaat. Kummatkin ovat äärimmäisen hienoja ominaisuuksia ihmisissä. Uudet leikit, mielenkiintoiset kysymykset ja uhmaikä tulivat kuluneena vuonna myös tutuiksi. Olin unohtanut kuinka hauskaa on käyttää hämisnaamaria ja kuinka paljon iloa pienissä asioissa on. Arki on monesti pienten lasten vanhemmille hieman haastavaa. Tänä vuonna lapset eivät ole enää yhtä pieniä. Jos vaikka pääsisi kesällä neppisradalle…

Harrastuksiin mahtui kuluneena vuonna paljon uuden oppimista. Luin valtavasti ja pyrin ottamaan opittua tietoa käyttöön. Yritin jakaa oppimaani myös entistä järjestelmällisemmin eteenpäin. Perustin yhdessä oppimista varten yrityksen, Vehmas Assemblyn.

Aloin katsoa kirjoittamista uudesta vinkkelistä. Voisiko näppäimistöllä naputtaa muutakin kuin sähköposteja ja blogia? Kirjoitin omakustanteisen ekirjan hyvästä elämästä ja onnellisuudesta.

Kesällä nautiskelin ruoankasvattajalle ihanteellisista ilmoista. Kasvit kasvoivat itsekseen sillä välin kun istuskelin lueskellen ja eväitä nautiskellen puutarhatuolissa. Kesä oli hieno.

Syksyllä vierailin useassa taidenäyttelyssä. Pablon näyttely Ateneumissa ja Botticellin näyttely Frankfurtissa olivat upeimmat. Eniten ajatuksia herättivät kuitenkin Koffin museossa olevat kapakkahupeja kuvaavat piirrokset. Hmmm

Asuinalueelle on saatu vipinää. Pohjois-Haagan kotisivujen toimittamisen ohella järjestin keväällä aluefoorumin Pohjois-Haagan liikenteestä ja syksyllä yhteisfoorumin Etelä-Haagan kanssa kaupunkipolkujen luomisesta. Lokakuussa järjestin Vehmas Assemblyn toimesta haagalaisille kurssin kansalaisjournalismista. On mukavaa ajatella, että aluefoorumien aloittaminen on ehkä osaltaan kannustanut Helkaa ottamaan Haagan osaksi miljoonaluokan Caddies-projektia yhteisön kehittämiseksi. 2009 oli hieno vuosi Pohjois-Haagalle!

Olen onnellinen lumesta. Lapset saavat vihdoin nähdä kuinka hauskaa talvella ennen oli.

Töissä kuluneen vuoden huippuhetki oli huhtikuinen hankematka Borneon sademetsiin. Reissu jätti minuun jopa vuoden aikana saavutettuja suojeluvoittoja suuremman kokemusjäljen. Työkaverit innostuivat bloggaamaan sademetsätiimin esimerkin mukaisesti. Hyvä hyvä! Työpostaukseni löytyvät muuten täältä.

Yhteiskunnallisesti vuosi 2009 oli epäonnistunut. Kööpenhaminan häpeällinen tulos ja suomalaisen poliittisen järjestelmän heikko happi leimasivat vuotta. Uskoni nykyisenkaltaiseen poliittiseen päätöksentekoon on vuoden vaihtuessa koetuksella.

Olen varma, että vuosi 2010 tulee olemaan jopa edeltäjäänsä mielenkiintoisempi. Odotan innolla uusia ajatuksia, ystäviä ja seikkailuja! Jotta vuosi ei menisi aivan ajelehtimiseksi, olen suunnitellut uusia kujeita, entisten hyvien kujeiden lisäämistä ja muuta mielenkiintoista vuodelle 2010.

Oikein upeaa Uutta vuotta ja alkavaa vuosikymmentä kaikille! Olette upeita!

Kuva cc taivasalla