Ajatuksia ensimmäisestä maailmasta

Omega julkaisi tämän artikkelin alunperin Väärinajattelija numero 5:ssä. Nyt hän julkaisee mainion kirjoituksensa tietämättään myös täällä. Se kuvaa edellisessä kirjoituksessa mainittua naurettavaa tilannetta jossa kapitalismi laajennetaan koskemaan hyvinvointia tukevia aktiviteetteja, “palveluita”, talouskasvun jatkumisen takaamiseksi.

Jotta kunnista tulisi yhtä mielivaltaisesti käyttäytyviä kuin yrityksistä, on niissä otettu käyttöön tilaaja-tuottajatoimintamalli, kuten asiaa hienosti nimitetään. Kun aiemmin teknisen osaston päällikkö soitti talonmies Mäkiselle saadakseen lisää hiekkaa jäätyneille kunnantalon portaille, hän tilaa nykyisin jo edellisenä vuonna hiekan kuntaan perustetulta teknisentuottamuksen päälliköltä. Isommissa kunnissa on säästösyistä perustettu lisää päällikkövirkoja, mutta pienemmissä on vain ostettu yksi tuoli ja solmio tai huivi. Tekninen johtaja tilaa palvelun ja sitten istahtaa toiselle tuolille tai peräti toisen pöydän ääreen, vaihtaa solmion (tai huivin) ja ryhtyy tuottajana pohtimaan paljonko tilaus maksaisi.

Nyt tämä nerokas järjestelmä tuodaan myös kotiTalouksiin. Aivan kuten kunnissa aiemmin virheellisesti ajateltiin, että kunnan tehtävänä on kuntalaisten palveleminen, useimmissa kodeissa ei ymmärretä, että avioliittoMarkkinoilla hankittu puoliso ja tämän kanssa perustettu yksikkö on nimenomaan taloudellinen yhteenliittymä. Talouteen liitetään käsitteet tehokkuus, tuottavuus ja laskentatoimi eli kirjanpito. Sellaiset asiat kuin rakkaus, empatia, nalkutus ja mykkäkoulu eivät kuulu taloudellisen yksikön ominaisuuksiin.

valtiovarainministeriö, johon virkamiehet valitaan sen perusteella kuinka huolestuneita he osaavat olla, on valmistelemassa uutta lakia tilaaja-tuottajamallin tuomisesta kotiTalouksiin. Ajatus on yksinkertainen ja yksinkertaisesti nerokas. Aluksi perheissä ja myös sinkkuTalouksissa kaikki tehtävät selvitetään, luokitellaan ja kirjataan. Ministeriö kouluttaa parhaillaan konsultteja, joiden tehtävänä on opastaa perheitä ja sinkkuja tilaaja-tuottajakirjanpidon perusteisiin.

Jokaisen talouden on vapaaehtoisesti hankittava tietokoneohjelma, jonka avulla tilauksia ja tuottoja seurataan. Ohjelman nimeksi on ministeriössä hyväksytty Tuottavuuden, tehokkuuden ja vaurastumisen nostamisen järjestelmä eli Tondis (tämä on konsulttitoimiston miljoonan euron ehdotus joten sen on oltava hyvä). Ohjelmat ladataan tietokoneisiin netin välityksellä automaattisesti. Kaikki tehtävät ja toimet arvioidaan senhetkisen markkinahinnan mukaan. kodit toimivat vastedes kotiTalousMarkkinoilla. Esimerkkejä hinnoittelusta: herätys kolme euroa, aamukahvi, paahtoleipä ja paistettu kananmuna 18 euroa (kannetaan sänkyyn kahdeksan euron lisämaksusta). Imurointi 22 euroa, likaisten sukkien korjaaminen pesuhuoneeseen kolme euroa pari, parittomat puoleen hintaan. Seksipalvelut 50-550 euroa (asennot, kestot, riettaat puheet ja erikoisvaatetus vaikuttavat hintaan).

Koska tuiki tavallisilla kotiTalouksilla ei ole enää varaa ostaa nykyistä enempää palveluita, koko järjestelmä koko järjestelmä toteutetaan palveluseteleillä. Niillä tilaaja ostaa palveluita perheen muilta jäseniltä. Täytyy siis miettiä mikä on tärkeää ja mikä tärkeintä. Himon riivaama joutuu pohtimaan haluaako hän aamiaisen vai puolisonsa sänkyyn. Pomoa kotona sättivä joutuu valitsemaan aviopuolison ymmärtäväisen mutta kalliin kuuntelun vai lasten ymmärtämättömän mutta halvan kuuntelun välillä. Alaisia haukkuessa on sama ongelma. Koska kaikenlainen talkootyö epätaloudellista ja tehotonta, myös sinkut joutuvat tilaamaan ja tuottamaan omat palvelunsa. Heille valtio lahjoittaa tuottajasolmion tai -huivin, joka puetaan päälle, kun ryhdytään tuottamaan tilattuja palveluita. Ravintolaillan päätteeksi tuottaja on se, jonka luokse mennään ja tilaaja se toinen.

Koska lapset eivät kykene tuottamaan kuin itkupalveluita eikä heillä ole kykyä taloudelliseen ajatteluun ja laskentatoimeen, heille osoitetaan luotettu henkilö, joka huolehtii tilaajatoimesta näiden puolesta. Esimerkiksi näin: maito yhdestä tissistä 13 euroa, kahdesta yhtä menoa nautittuna vain 22 euroa, pissaisen vaipan vaihto 14 euroa (kakkalisä 25 euroa). Lapset voivat tietenkin myös myydä palveluita ja saada näin lisää ostoseteleitä. Myös ei-palvelu katsotaan myytäväksi tuotteeksi: en-kiusaa-pikkusiskoa, en-tappele-nukkumaanmenosta, en-jää-kiinni-tupakanpoltosta.

Tämä on aivan vallankumouksellinen uutuus: vihdoinkin jo imeväiset saadaan mukaan taloudelliseen toimintaan. Lapsi saa kirjaimellisesti sanottuna jo äidinmaidossa tai ainakin sen oheistuotteena käsityksen siitä, mikä elämässä ja ihmissuhteissa on tärkeintä. Jos riittävän tasokasta ja palvelua ei löydy omasta takaa, on perheen jäsenillä oikeus ostaa palvelu tarjouksen perusteella myös muualta. Jos Jos imuroinnin jälkeen villakoiria jää sängyn alle tai tiskauksen jälkeen astioihin rasvaa, voi saman palvelun ostaa myös ulkopuoliselta. Tämä lisää tietenkin myös tehokkuutta ja tervettä kilpailua. Jos puolison seksuaalisten palvelujen taso tai kiinnostavuus laskee, on tämän pakko alentaa hintaa tai tilaaja etsii palveluita muualta.

Tästä tulee kansalaisia suuresti hyödyttäviä synenergiaetuja. Kukaan ei tosin osaa tarkkaan sanoa mitä ne ovat, mutta koska yritykset sellaisia jatkuvasti etsivät, asian täytyy olla tärkeä, merkityksellinen ja siunauksellinen. Näin kapitalismia ohjaava käsi saadaan tungettua myös koteihin ja hameen alle. Kun kaikki ajavat omaa etuaan, kansakunnasta tulee tehokkaasti onnellinen. Miksi ryhtyä pesemään ikkunoita, jos on säästössä edellisen yön jäljiltä 500 euron edestä seteleitä.

Järjestelmällä on myös laajoja ja hyödyllisiä kansantaloudellisia vaikutuksia. Jokaisessa kotiTaloudessa pidetään tarkkaan vähintään kaksinkertaista kirjanpitoa siitä, mitä on tilattu ja mitä tuotettu ja mihin hintaan. Valtionvarainministeriönsuunnitelmien mukaan jokaiselle kansalaiselle annetaan 3000 euron arvosta palveluseteleitä – siis käytännössä rahaa. Koska kansantaloustiede on arvaustiedettä, arvioimme, että kerrannaisvaikutukset ovat suuruudeltaan xp-q. (Tämä ei tarkoita mitään, mutta näyttää hienolta joten on helppo sopia, että sen arvo on 1,67.) Näin paljon lisäystä syntyy kun palveluita ostetaan ristiin rastiin ja edestakaisin. Kokonaiskulutukseksi saadaan 5000 euroa henkeä kohden.

Kansalaisille korostetaan, että kulutus on isänmaallinen teko, suomen nostamista maailman rikkaimmaksi maaksi. Tuhlaaminen on säästämistä ja päinvastoin. Kun järjestelmä pyörii täysitehoisesti, Suomen bruttokansantuote kasvaa yhteensä 25 miljardin euron edestä. Tämä BKT kertoo kuinka paljon kimpsuja ja kampsuja, rompetta ja roinaa sekä palveluja olemme tuottaneet eli sen kuinka onnellisia olemme, kuinka hyvin meillä menee naapurimaihin verrattuna ja vastaavasti kuinka ikävästi asiat muilla kansoilla ovat.

No hyvä, sanoisi Porsas Urhea – ja sanoikin. Ensiksi tällä on ratkaiseva vaikutus valtion velkaan. 1990-laman aikaan, kun valtion velkaa kasvatettiin, kaikki taloustieteilijät vääntelivät tuskaisesti käsiään: Nyt joutuvat lapsemme maksumiehiksi. Mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana valtion velka bruttokansantuotteeseen verrattuna on laskenut kuin lehmän häntä; jos tätä menoa olisi jatkunut, ei lapsillemme olisi jäänyt mitään maksettavaa.

Onneksi tuli uusi lama ja taas näyttää hyvältä, lainaa otetaan ja kakarat maksavat. Mutta Tondiksen ansiosta valtiovelan määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen laskee nykyisestä noin 25 miljardia ja sen verran voimme ottaa lisää velkaa eli puolet nykyistä enemmän eli reilut viisi tonnia pekkaa ja liisaa päälle. Eikä tässä vielä kaikki! Paras on vasta tulossa: Suomesta tulee näin maailman rikkain maa henkeä kohden laskettuna. Kun me olemme nyt alamaista kohden laskettuna listalla noin viidestoista, niin tilaaja-tuottajamallin ulottaminen kotiTalouksiin lisää bruttokansantuotettamme kansalaista kohden 60000 euroa vuodessa. Meistä tulee ykkösiä ja todella rikkaita!

Ja kaikki on entistä paremmin: mummot ja vaarit ostavat palveluita lapsiltaan, nämä toisilta aikuisilta, lapsia imetetään ja ruokitaan alvariinsa, jotta vanhemmat saavat palveluseteleitä voidakseen ostaa lisää palveluita. Kaikki rientävät palvelemaan kaikkia tullakseen kaikkien palvelemiksi. Kyllä kansantalous(tiede) on ihmeellistä!

Lue myös Onnellisuustalous – Massat onnellisiksi ja massit jatkuvaan kasvuun

“Masennus aiheuttaa yksittäisistä sairauksista eniten työkyvyttömyyttä Suomessa. Sen kansantaloudelliset vaikutukset ovat mittavat.” YLE Masennus vie suomalaisten työkyvyn

Kapitalismi tasapainottelee ihmisten tyytymättömänä ja onnellisena pitämisen kanssa. Mainosteollisuus ja ihmisten luontainen tapa vertailla itseään toisiin suhteessa kulttuurin menestyksen merkkeihin ja tapamme tottua saavuttamiimme menestyksen merkkeihin pitää meidät tyytymättöminä.

Jotta tyytymättömyytemme ei yltyisi järjestelmän hylkäämiseen, meille suodaan sopivia makupaloja aitoa eudaimoniaa, aitoa tyydytystä, mutta pääasiassa vain sen korvikkeena hedonistisia pikamielihyviä, uusia tavaroita.

Tyydyttävä onnellinen elämä ei onnistu kapitalismissa sillä se tarkoittaa loputtoman uuden ja aina vain enemmän tavoittelusta luopumista. Todellinen kehitys tarkoittaisi teknisestä ja taloudellisesta kehityksestä luopumista.

Many of the teenage students I encountered seemed to be in a state of what I would call depressive hedonia. Depression is usually characterized as a state of anhedonia, but the condition I’m referring to is constituted not by an inability to get pleasure so much as by an inability to do anything else except pursue pleasure. There is a sense that ‘something is missing’—but no appreciation that this mysterious, missing enjoyment can only be accessed beyond the pleasure principle

.

David Williams epäilee, että kapitalismin tähän asti onnistunut tasapainoilu onnen ja tyytymättömyyden välillä ei enää toimi. Masennuksesta on tullut yksi yleisimmistä kansantaudeista joka rajoittaa merkittävästi talouden toimintaa. Ihmiset eivät kestä elämää joka tarjoaa vain todellisen tyydytyksen korviketta, kulutuksesta saatavia pikamielihyviä. Poliitikot ovatkin viime vuosina keskittäneet mielenkiintonsa siihen kuinka alamaisista saisi taas onnellisempia – siis uudelleen toimivia työntekijöitä.

Toisaalta kapitalismi on törmännyt vakaviin ongelmiin laajentua. Kapitalismihan on kuin polkupyörällä ajaminen, sen täytyy edetä tai se kaatuu. Täytyy löytää uusia elämän alueita joita tuoda osaksi markkinoita ja taloutta, jotta talouskasvu voisi jatkua. Tähän asti uusia alueita on löytynyt. Viimeisimpänä uutuutena aiotaan nuoria veloittaa siitä huvista, että saavat korjata tuhon joka aiheutui kun heidän vanhempansa työskentelivät saavuttaakseen kulutusyhteiskunnan unelman ympäristön (ja onnellisuuden) kustannuksella. Eläköön vihreätalous!

nyt päättäjät puhuvat avoimesti siitä, että heidän ylläpitämänsä järjestelmä ei tuota hyvinvointia ja onnellisuutta kuten he aiemmin meille hehkuttivat. On syytä huolestua.

Mielesi ollaan siirtämässä osaksi kasvutaloutta. Pisimmällä onnellisuustalouden luomisessa ollaan Briteissä jossa Cameron on ottamassa käyttöön kansallista onnellisuus indeksiä jonka avulla teknokraatit kykenevät ohjaamaan ihmisiä toimimaan “oikein” perustuen “objektiiviseen” yhteiskunnalliseen hyöty-haitta-analyysiin.

The method, known as the ‘income compensation’ technique, poses the following question: how much private monetary income would be necessary to compensate a person psychologically for the loss of a specific public good that he or she can currently use for free? For example, if someone regularly visits a free public art gallery, their measured happiness levels may be x per cent higher than someone who does not do so. It is then possible to assess how much private income this x per cent difference corresponds to, using established data on the correlation between happiness and pay. That figure can then be multiplied by the number of households who visit the gallery in question, to produce an artificial proxy for its ‘market price’.

Massan onnellisuuden (työkyvyn) kannalta, valittujen tutkimustulosten perusteella, hyödyllisiä aktiviteetteja voidaan sitten suosia esimerkiksi vero-ohjauksella tai rangaistuksin. On tärkeä huomata, että tutkimustulokset voidaan valita järjestelmän nykyisiä tavoitteita tukeviksi. Tulisiko veronmaksajien tehdä enemmän vai vähemmän palkkatöitä? Voidaan myös kieroilla ja esittää EK-pokkana, että jos taloudellinen epätasa-arvoisuus luo tyytymättömyyttä tulee ihmisiä kannustaa ansaitsemaan (ja kuluttamaan) yhtä paljon kuin nyt heitä varakkaammat ansaitsevat.

Voit olla varma, että talousliberaalien onnellisuusindeksillä pyritään pönkittämään nykyistä status quota. Poliitikot eivät suostu siihen, että ihmiset eläisivät todella onnellisina sillä silloin eliitin polkupyörä kaatuisi. Todennäköisesti ihmisiä ohjataan nykyistä enemmän esimerkiksi vapaaehtoistöihin jolloin he saavat juuri ja juuri tarpeeksi merkitystä elämäänsä jotta selviävät eläkkeelle uusien vapaaehtoisten hoidettaviksi.

Yllä kuvattua tulojen kompensaatio-menetelmää käyttäen voi muuten perustella myös yksityisomistuksen lakkauttamisen sillä yhdessä käytetty euro tuottaa suuremman psyko-taloudellisen tulon kuin yksityisesti käytetty euro.

Toinen asia joka kannattaa brittien tekemisistä huomata on, että jos hyvinvointia tukevia aktiviteetteja (ystävien kanssa olo, lahjojen antaminen, jakaminen, mielekäs yhteiskunnallinen toiminta…) korvataan rahalla niin vaadittavat summat ovat huomattavia. Esimerkiksi jotta konserteissa käymisen aikaansaama hyvä olo kyettäisiin korvaamaan se vaatisi 9000 punnan lisätulot.

Tästä taas seuraa typerryttävä ajatus talouskasvun räjähtämisestä kasvuun hyvinvointipalveluiden avulla. (Not again!) Jos palveluista maksettaisiin niiden tuoman hyvinvoinnin perusteella viljelisitkö ihmisille ruokaa vai esittäisitkö taikatemppuja?

Skenaario vastaisi Tom Murphyn esittämää omituista ja epärealistista (oletuksena on, että energiakulutus ei kasva) jatkuvan kasvun tilaa jossa palvelut ja innovaatiot vastaavat 99 prosentista taloutta ja nykyisen talouden (ruoka, energia, tavarat, rakentaminen…) osuus on kutistunut vaivaiseen prosenttiin. Ruoka olisi pian lähes ilmaista upporikkaille taikureille ja idolsseille joiden veroilla tuettaisiin muuten köyhiä maanviljelijöitä, tai tuettaisiin mikäli se ei alkaisi rajoittamaan jatkuvaa kasvua – tai mikäli se olisi tarpeellista. Riisto ja orjuus ovat vanha kapitalismin käyttämä keino ylläpitää kasvua.

Ensi postauksessa näytetään uusi kaunis maailma jossa taloutta kasvatetaan hyvinvointipalveluin. Oletko valmis olemaan sika rikas?

Lue: Vieraspostaus – Valtionvelka kuriin ja Suomi maailman rikkaimmaksi