Mutta se, että (suur)yritykselle nähdään kuuluvan yhä laajempia velvollisuuksia yhteiskunnassa, eli kun puhutaan yrityksen yhteiskuntavastuusta, tarkoittaa sitä, että yrityksen toimintakenttä laajenee myös sinne, missä se ei ennen ole ainakaan avoimesti toiminut, eli politiikkaan (paitsi, että kai ne on patruuna-aikaan olleet avoimen poliittisia?). Ongelma on, että yrityksen poliittisesta toimijuudesta ei oikein keskustella. Yritykset vaikuttavat voimakkaasti demokraattiseen yhteiskuntaan ja katsovat sen olevan sekä oikeutensa, että velvollisuutensa, mutta eivät kuitenkaan itse altista hallintoaan demokratian periaatteille. Kansalaisten pitäisi vallata yritykset ja muuttaa niiden hallinto niiden uutta roolia vastaavaksi.

Mutta se, että (suur)yritykselle nähdään kuuluvan yhä laajempia velvollisuuksia yhteiskunnassa, eli kun puhutaan yrityksen yhteiskuntavastuusta, tarkoittaa sitä, että yrityksen toimintakenttä laajenee myös sinne, missä se ei ennen ole ainakaan avoimesti toiminut, eli politiikkaan (paitsi, että kai ne on patruuna-aikaan olleet avoimen poliittisia?). Ongelma on, että yrityksen poliittisesta toimijuudesta ei oikein keskustella. Yritykset vaikuttavat voimakkaasti demokraattiseen yhteiskuntaan ja katsovat sen olevan sekä oikeutensa, että velvollisuutensa, mutta eivät kuitenkaan itse altista hallintoaan demokratian periaatteille. Kansalaisten pitäisi vallata yritykset ja muuttaa niiden hallinto niiden uutta roolia vastaavaksi.

Mutta se, että (suur)yritykselle nähdään kuuluvan yhä laajempia velvollisuuksia yhteiskunnassa, eli kun puhutaan yrityksen yhteiskuntavastuusta, tarkoittaa sitä, että yrityksen toimintakenttä laajenee myös sinne, missä se ei ennen ole ainakaan avoimesti toiminut, eli politiikkaan (paitsi, että kai ne on patruuna-aikaan olleet avoimen poliittisia?). Ongelma on, että yrityksen poliittisesta toimijuudesta ei oikein keskustella. Yritykset vaikuttavat voimakkaasti demokraattiseen yhteiskuntaan ja katsovat sen olevan sekä oikeutensa, että velvollisuutensa, mutta eivät kuitenkaan itse altista hallintoaan demokratian periaatteille. Kansalaisten pitäisi vallata yritykset ja muuttaa niiden hallinto niiden uutta roolia vastaavaksi.

Mutta se, että (suur)yritykselle nähdään kuuluvan yhä laajempia velvollisuuksia yhteiskunnassa, eli kun puhutaan yrityksen yhteiskuntavastuusta, tarkoittaa sitä, että yrityksen toimintakenttä laajenee myös sinne, missä se ei ennen ole ainakaan avoimesti toiminut, eli politiikkaan (paitsi, että kai ne on patruuna-aikaan olleet avoimen poliittisia?). Ongelma on, että yrityksen poliittisesta toimijuudesta ei oikein keskustella. Yritykset vaikuttavat voimakkaasti demokraattiseen yhteiskuntaan ja katsovat sen olevan sekä oikeutensa, että velvollisuutensa, mutta eivät kuitenkaan itse altista hallintoaan demokratian periaatteille. Kansalaisten pitäisi vallata yritykset ja muuttaa niiden hallinto niiden uutta roolia vastaavaksi.

Ajattelin ihan yleisesti ja sinänsä idealistisesti, että lobbaus on uutta tuottamatonta toimintaa. Tietysti lobbaus tuottaa aina jotain muutoksia olemassa oleviin suunnitelmiin, mutta periaatteessa tehokkaammin siihen päästäisiin valistuneiden päättäjien kautta.

Idea yhteisölobbaamisesta on ihan hyvä. Vaan eikös se soveltuisi sujuvasti ympäristöjärjestöjen toimenkuvaan ja sitähän ne organisaatiot tekevätkin.

Hmm… tietysti kuvio olisi hieman toinen, jos lobbaaminen tehtäisiinkin ikäänkuin projektina, johon kansalaiset ottaisivat osaa. Organisoituminen olisi selvästi löyhempää kuin perinteisessä järjestömallissa.

Hieman porkkanamafian tapaan?

Milllin näemme Suomen ensimmäisen yhteisölobbauksen?